Nelli Jyränoja ja Heidi Tolonen pääsivät valitsemaan, miten tulevaisuuden kaupunki tuottaa energiaa.
Terveisiä tulevaisuudesta
Kaksi vantaalaisnuorta kokeili, kuinka heidän valintansa vaikuttavat tulevaisuuteen.
Miten tulevaisuudessa asutaan, millä kuljetaan ja mitä syödään? 15-vuotias lähihoitajaopiskelija Nelli Jyränoja ja 15-vuotias lukiolainen Heidi Tolonen ovat tulleet kokeilemaan Heurekan 20X0 Matka tulevaisuuteen -näyttelyä.
Kierros alkaa tulevaisuuteen vievällä junalla. Näyttötaululta näkyy, kuinka monen sekunnin päästä juna saapuu. Ja kyllä, juna on täsmälleen aikataulussa. Kyytikin on tasaista ja nopeaa. Tulevaisuudessa on siis ainakin täsmällisiä ja supernopeita junia. Heurekan viestintäpäällikkö Heli Ainoa kehottaa kuitenkin pitämään jalat maassa.
— Tähän näyttelyyn ei kannata suhtautua niin, että juuri tällaista on tulevaisuudessa, vaan näyttelyn tarkoitus on enemmänkin osoittaa valintojemme vaikutus tulevaisuuteemme, Ainoa muistuttaa.
— Kaiken pohjana on kestävä kehitys. Se tapa, jolla nyt elämme, ei ole kestävä, hän lisää.
Avaruushissin kyydissä
Aluksi Heidin ja Nellin on tehtävä asumiseen liittyviä valintoja. He näyttävät koneelle tunnisterannekkeitaan, joiden avulla kaikki heidän valintansa tallentuvat ja niistä voi saada palautetta.
Ruudulle tulee erilaisia vaihtoehtoja asumisalueista, taloista ja sisustusmateriaaleista. On tarjolla luksusta ja ekoa, keskusta-asumista ja puutarhakaupunkia.
Heidi valitsee kolmion ekokerrostalosta kaupungin keskustasta. Nelli haluaa kaksion vanhasta kaupungista ja kotiinsa perinnesisustuksen, mitä se ikinä tarkoittaakaan. Valinnat luokitellaan melko ekologisiksi, mutta parannettavaakin olisi.
Kolmen minuutin päästä pääsisi avaruuteen! Nelli ja Heidi menevät avaruushissiin, joka kulkee 1500 kilometrin tuntinopeudella kohti avaruusasema Alfaa. Penkit tärisevät, mutta onneksi matka on nopea. Ikkunasta näkyy muun muassa merellä liikkuva hirmumyrsky ja avaruusromua.
— En oikeasti lähtisi avaruuteen tällaisella. En ainakaan, ellei moni muukin olisi käynyt siellä, Heidi toteaa.
— Aluksi tuli vähän paha olo, Nelli kuvailee matkaa.
Onneksi tarjolla on myös arkipäiväisempiä matkustusvälineitä. Keskellä näyttelytilaa on kaksi kulkuneuvoa, jotka muistuttavat polkupyörää tai mopoa. Menopeleissä on näyttöruutu, johon ilmestyy kysymyksiä. Valinnat tehdään kallistamalla.
— Ajattelin mennä uimarannalle ja valitsen taloudellisimman matkustustavan. Onkohan tällaisessa kivikaupungissa tosiaan uimaranta? Nelli pohtii.
Myös Heidi kertoo olevansa matkalla rannalle. Vaaleasävyisten tornitalojen välistä avautuu lopulta ranta. Kone kertoo, että sää on lämmin ja uimavesikin 23-asteista, mutta myöhemmin kannattaa varoa voimakkaita tuulia. Onkohan ilmastonmuutos lisännyt rajuja sääilmiöitä?
Nanoreppu selkään
Seuraavaksi Nelli ja Heidi pääsevät tutustumaan tulevaisuuden shoppailuun. Tehtävänä on valita sopivat matkatavarat.
— Kannan laukkuni itse ja otan nanomateriaalilaukun, Heidi valitsee.
Melko kestäviä valintoja, toteaa kone ja läväyttää Heidin kuvan päälle repun, jota voi sovitella selkäänsä.
Shoppailun jälkeen on edessä kiinnostava osuus: terveydenhoitoa itsepalveluklinikalla.
— Olen ihan varma, että tämä imaisee minut sisäänsä, Heidi toteaa asettautuessaan makuulle tutkimuspedille, jossa pää laitetaan kummallisen näköisen härvelin sisään.
Kone esittää terveyteen liittyviä kysymyksiä. Kelpaavatko tekonivelet? Entä mitä tehdään, jos näkö huononee? Tulee myös vakavampia kysymyksiä.
— Kone kysyi, minkä ikäiseksi haluan elää, kauanko olla töissä ja miten haluan kuolla, Nelli kertoo.
Kumpikin valitsee eläkeiäkseen 75 vuotta. Mikäs siinä, sillä tyttöjen elinikäkin on korkea. Heidi valitsee eliniäkseen 115 vuotta. Nellille riittää vähempi, hän valitsee 90-vuotisen elämän. Ajatus sairaanhoidon itsepalveluklinikasta saa kuitenkin tuomion.
— Mieluummin menisin tapaamaan ihan oikeaa lääkäriä, Nelli sanoo.
Heidi ja Nelli jatkavat matkaa tulevaisuudessa kurkkaamalla ydinjätehautaan ja keskustelemalla tulevaisuuden kaupungissa asuvien kanssa. Välillä he käyvät lähettämässä videotervehdyksen tulevaisuudesta.
Mutta entäs ruokapuoli? Uunihaukea, seitanpaistosta, tonnikalaa…?
— Täällä on annos nimeltä maailmanparantajan riemuvoitto. Otan sen, Heidi raportoi.
— Grillattuja heinäsirkkoja? Ei ehkä, Nelli kommentoi ja päätyy kasvistortilloihin.
Toiveita tulevalle Vantaalle
Lopuksi Heidi ja Nelli menevät katsomaan kierroksen kokonaistulokset. Kone arvioi tyttöjen valinnat varsin vihreiksi, ekologisuudessaan ne ovat päivän kärkitasoa.
— Näyttely oli mielenkiintoinen. Tulevaisuudenvisiot olivat uskottavia, mutta luulen, että maailma on tuollainen vasta sadan tai parin sadan vuoden päästä, Heidi arvioi.
Arkisten valintojen seurausten miettiminen on tytöille tuttua.
— Jos voin itse vaikuttaa tehtäviin valintoihin, mietin seurauksia. Toisaalta kun asuu vanhempien kanssa, ei voi vielä vaikuttaa niin paljon esimerkiksi siihen, mitä kotiin ostetaan, Nelli sanoo.
Kumpikin uskoo asuvansa tulevaisuudessa Vantaalla tai ainakin pääkaupunkiseudulla. Heillä on muutama toive Vantaan tulevaisuuden varalle.
— Olisi hyvä, jos junalla pääsisi joka paikkaan tai sitten metrolla tai ratikalla. Metro Simonkylään! Heidi visioi.
— Joo! Tai olisihan sekin jo paljon, että junat kulkisivat kuten pitää, Nelli huomauttaa.
Myös parempia mahdollisuuksia ekologisiin ja eettisiin ostoksiin kaivataan.
— Tänne Vantaalle pitäisi saada iso luomukauppa, Heidi ehdottaa.
— Siellä voisi olla myös lähiruokaa ja Vantaalla tuotettuja tavaroita, vaikka vaatteita, Nelli ideoi.
20X0 — Matka tulevaisuuteen -näyttely tiedekeskus Heurekassa vuoteen 2013 asti
Jaa tämä artikkeli: