Tie kirkkoherraksi on kivinen
Kirkkoherranvaalin nykyiset käytännöt eivät toimi pääkaupunkiseudulla.
Miltä tuntuisi hakea työtä, jos hakuprosessi voi venyä vuosia, mutta samaan aikaan ei saa hakea muita vastaavia paikkoja?
Entä miltä tuntuisi hakea työtä, johon valitsemassa on suuri joukko ihmisiä, jotka eivät ole koskaan tavanneet sinua?
Entä miltä tuntuisi se, että työpaikka menisi sivun suun, vaikka sinun valintaasi kannattaisi yli tuhat ihmistä enemmän kuin toisen ehdokkaan valintaa?
Kaikki tämä on mahdollista, jos pyrit kirkkoherraksi.
Kirkkoherranvaalitavasta on tullut murheenkryyni erityisesti pääkaupunkiseudulla. Esimerkiksi Keravalla viime talvena käydyssä kirkkoherranvaalissa ylimääräiselle vaalisijalle asetettu ehdokas sai 1736 ääntä, mutta tehtävään valittiin 174 ääntä saanut ehdokas kolmannelta vaalisijalta.
Syynä monen oikeustajun vastaiseen menettelyyn on, että kirkkolain mukaan hakukelpoiseksi katsotun, mutta ilman varsinaista vaalisijaa jääneen ehdokkaan on saatava kymmenen prosenttia kaikkien äänioikeutettujen äänistä ja yli puolet ehdokkaille annetuista äänistä tullakseen valituiksi. Vaatimus on kova, kun monessa kaupunkiseurakunnassa äänestysprosentti ei yllä edes kymmeneen.
— Kirkkoherranvaalista on valitettavasti tullut pienen vähemmistön vaali. Maaseudulla, jossa äänestysprosentit ovat korkeat systeemi toimii, mutta ei kaupunkiseurakunnissa, Korson kirkkoherra ja kirkolliskokousedustaja Kari Pekka Kinnunen kiteyttää.
Uudistus on vireillä
Kirkkoherranvaalin käytännöt pohjautuvat kirkkolakiin, jonka säätää kirkolliskokous. Kirkkoherranvaaliin liittyvät ongelmat ovat olleet kirkolliskokouksen keskusteluissa mukana jo vuosikymmeniä, mutta kaivattua uudistusta ei ole saatu aikaan.
Uudistamista on hidastanut se, ettei vaalitapa tuota suuria ongelmia pienissä seurakunnissa, ja toisaalta myös se, että kirkolliskokousedustajat ovat olleet erimielisiä siitä, miten vaalilakia tulisi uudistaa.
Vaakakupissa painavat myös nykyisen käytännön hyvät puolet kuten se, että kirkkoherran ajatellaan olevan itsenäisemmässä asemassa, kun hänen valintaansa ovat voineet vaikuttaa kaikki seurakuntalaiset, eivät vain luottamushenkilöt.
Nyt lain uudistaminen on kuitenkin lähempänä kuin koskaan: kirkolliskokous antoi toukokuussa kirkkohallitukselle tehtäväksi vaaliuudistuksen valmistelun. Lähtökohtana on, että vaalitapoja olisi kaksi: seurakunta saisi päättää, tehdäänkö valinta nykyiseen tapaan kansanvaalilla vai annettaisiinko tehtävä luottamushenkilöille.
— Isot asiat yritetään yleensä viedä läpi niin, että prosessissa olisivat mukana samat ihmiset koko ajan. Kirkolliskokouksessa aloittavat uudet edustajat vuonna 2012, joten uskoisin, että uudesta vaalilaista voidaan päättää vuonna 2011, kirkkoherra Kari Pekka Kinnunen sanoo.
Kriteerit muuttuneet
Kirkolliskokouksen pitäisi myös pian ratkaista, tarvitaanko kirkkoherranvaalissa vaalisijoja ja mikä on tuomiokapitulin rooli.
Nykyisin tuomiokapituli haastattelee ja arvioi ehdokkaiden soveltuvuuden ja määrittää vaalisijat, joita on aina kolme hakijamäärästä huolimatta. Koska vaalisijat kertovat tuomiokapitulin näkemyksen ehdokkaiden paremmuusjärjestyksestä, niistä valitetaan ajoittain, jolloin vaali voi venyä jopa muutamaan vuoteen.
— Vaalisijoilla on merkitystä vain silloin, jos äänet menevät tasan kahden ehdokkaan välillä. Silloin vaalisija ratkaisee, notaari Heikki Hämäläinen Helsingin hiippakunnan tuomiokapitulista kertoo.
Vaalisijoille asettamisessa ovat viime vuosina näkyneet uudet rekrytointiperiaatteet. Seurakunnan tilannetta pohditaan tarkoin, esimerkiksi tiukassa taloustilanteessa olevaan seurakuntaan yritetään saada taitava talousjohtaja. Tutkinnoilla on yhä merkitystä, mutta niiden lisäksi painotetaan yhä enemmän esimerkiksi motivaatiota ja johtamiskykyä.
Yksi kirkkoherranvaalin uudistamiseen liittyvistä kysymyksistä on, tarvitaanko vaalisijoja lainkaan ja mikä rooli on tuomiokapitulilla. Jotkut olisivat valmiita antamaan kirkkoherravalinnat seurakuntien tehtäviksi, jotkut toivovat tuomiokapitulin yhä arvioivan ehdokkaat. Kari Pekka Kinnunen toivoisi vanhan roolin säilyvän.
— Tuomiokapitulissa on paras mahdollinen tietämys ehdokkaista ja siitä, mitä tehtävä vaatii. Jos valinta olisi vain seurakunnan tehtävä, kävisi helposti niin, että oman seurakunnan suosittu nuorisopappi saisi helposti paljon ääniä, vaikka hänellä ei olisikaan hallinnollista kokemusta, kirkkoherra Kinnunen havainnollistaa.
Valintaprosessia vaikea nopeuttaa
Kirkkoherranvaalia vaivaa myös pitkäkestoisuus. Vaalisijoista on oikeus valittaa, mutta koska valitusten käsittely vie aikaa, vaalit venyvät jopa kolmivuotisiksi. Tämä on hankalaa, varsinkin kun ehdokkuudesta ei voi edes luopua, eikä vastaavia tehtäviä voi hakea muualta niin kauan kun vaali on kesken.
Notaari Heikki Hämäläisen mielestä valintaprosessin venymiselle on kuitenkin perusteensa, eikä sitä voi juuri nopeuttaa.
— Esimerkiksi vaalisaarnojen ajankohtien on oltava tasaveroiset. Vaikkapa ensimmäisenä adventtina kirkossa on paljon väkeä, eikä olisi reilua, jos joku pitäisi vaalisaarnan silloin. Pääsiäisen aika on ihan yhtä hankala, Hämäläinen selittää.
Kirkkoherranvaalin ongelmista huolimatta hakijoita pääkaupunkiseudun kirkkoherranpaikkoihin vielä riittää, vaikka kirkkoherraksi mielivien kannattaakin hieman laskelmoida.
— Yleensä hakijoita on 3–6. Monet soittelevatkin tuomiokapituliin ja kyselevät, ketkä ovat hakeneet ja päättelevät sitten, kannattaako heidän hakea, Hämäläinen kertoo.
Taustaa:
http://www.vantaanseurakunnat.fi/vsrky/ajankohtaista/korson-kirkkoherranvaali-siirtyy-ensi-vuoteen
Jaa tämä artikkeli: