Tiina Kaaresvirta soittaa kannelta hiljaisuudessa

Tiina Kaaresvirta soittaa kannelta hiljaisuudessa

Mitä teet Kanteleen kaikuja -retriitissä Heponiemen hiljaisuuden keskuksessa Karjalohjalla?

– Retriitissä vastaan musiikista. Päätyökseni olen oppilaitospappi Helsingin seurakuntayhtymässä. Olen myös muusikko, eli soitan, laulan ja laulatan ihmisiä lähinnä kanteleilla tai pianolla. Olen ollut aiemmin kanteleensoitonopettajana kymmenen vuotta. Teologin koulutuksen lisäksi minulla on musiikin maisterin koulutus Sibelius-Akatemiasta.

Miksi kannel soi hiljaisuudessa?

– Hiljaisuuden retriitti ei ole koskaan kokonaan hiljainen. Retriitin hiljaisuus on sitä, että osallistujat ovat vapaita olemaan keskustelematta muiden kanssa, mutta musiikilla ja äänillä on siellä tärkeä osa.

– Osallistujat herätetään aamulla musiikilla. Rukoushetkiin kutsutaan kappelin kellon soitolla. Retriitin rukoushetkissä lauletaan. Jos ei tahdo laulaa, voi vain istua ja kuunnella. Laulan itse ja säestän lauluja sekä soitan kanteleella yksikseni. Ruokailujen taustalla soi hiljainen klassinen musiikki.

Miksi juuri kannel on retriitissä mukanasi?

– Kantele sopii hiljaisuuden retriittiin täydellisesti. Se on yhtä aikaa herkkä ja voimakasääninen soitin, joka taipuu monenlaisiin tunnelmiin. Kanteleensoittoperinteeseen kuuluu meditatiivista musiikkia, muun muassa 1800-luvulla tallennettuja kirkonkelloja jäljitteleviä muunneltavia ja improvisatorisia aiheita. Kanteleen ääni koskettaa syvältä sielusta.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: