Toimittajalta: Kukaan ei halua, että omaa maailmankatsomusta revitään
Koko maailma kohtaa nyt sen, mitä Keniassa elävät kikujut kohtasivat sata vuotta sitten.
"Vierekkäin oli kaksi kukkulaa. Yksi oli Kameno, toinen oli Makuyu. Niiden välissä oli laakso. Sitä kutsuttiin elämän laaksoksi. Kamenon ja Makuyun takana oli monia muita laaksoja ja kukkuloita, ympäriinsä ilman mitään havaittavaa järjestystä. Ne olivat kuin nukkuvia leijonia, jotka eivät koskaan heränneet. Ne vain nukkuivat, Luojansa suurta syvää unta."
Ngũgĩ wa Thiong'on romaani The River Between kuvaa kenialaisten kikujujen elämää, jossa asiat ovat, kuten ne ovat aina olleet – eli hyvin. Kukkulat nukkuvat kuin leijonat, mutta nyt ne herätetään. Maahan on tullut valkoisia miehiä, joilla on uudet taiat, uusi uskonto ja uusi Jumala. Maailmankatsomuksien törmäys repii hajalle yhteisöjä ja yksilöiden mieliä. Yksi asia on varma: kukaan ei pääse murrosta pakoon.
Thiong'o kuvaa sadan vuoden takaista Kenian syrjäseutua. Sama ilmiö koskee tämän päivän globaalia maailmaa: maailmankatsomukset ovat myrskyn silmässä. Thiong'on teoksessa vastakkain ovat kikujuheimon vanha maailmankatsomus ja eurooppalaisten tuoma kristinusko. Sadassa vuodessa globalisaatio on sekoittanut pakkaa niin, että vastakkain on periaatteessa kaikki mahdollinen. Länsimaisessa katsomuspainissa kristinusko näyttää olevan pahasti alakynnessä, mutta tilalle ei ole tullut muutakaan.
"Jos valkoisen miehen uskonto sai sinut hylkäämään tapasi mutta ei sitten antanut tilalle jotain muuta yhtä arvokasta, jouduit eksyksiin", pohti kikujunuorukainen Waiyaki Thiong'on romaanissa.
Se rikkoo ihmisiä. Psykologi Aku Kopakkala ajattelee, että moderni masennusepidemia johtuu nimenomaan kulttuurin murenemisesta. Yhtenäinen maailma, yhteiset merkitykset ja yhteiset säännöt ovat haurastuneet. Ihmiset elävät repaleisessa todellisuudessa, jossa mitään ei ole pakko ottaa kovin vakavasti.
Masennuslääkkeet toimivat huonosti, koska ongelman ydin ei ole aivokemiassa.
"Aiemmin ihmisillä oli erilainen maailmankatsomus. Uskottiin, että yksilön elämällä on merkitystä yhteisölle ja jonkinlaista jatkuvuutta kuoleman jälkeen. Silloin ihmisillä oli myös vähemmän angstia kuolemasta", Kopakkala selittää.
Siksi – niin Kopakkala ajattelee – masennuslääkkeet toimivat niin huonosti. Ongelman ydin ei ole aivokemiassa vaan siinä sosiaalisessa maailmassa, jossa ihminen elää. Murtunutta kättä ei korjata särkylääkkeillä.
Helsingin Sanomien tiedeartikkelin mukaan metsästäjä-keräilijäheimoissa ei esiinny masennusta juuri lainkaan. "Heitä ilmeisesti suojelee liikkuvampi ja yhteisöllisempi elämäntapa", lehti kirjoittaa. Ehkä, mutta ehkä syy on syvemmällä. Ehkä syy on ehjä maailma, ehjä minuus ja ehjä kertomus tästä kaikesta.
Kun hyökyaalto vyöryy maalle, ihmiset etsivät jotain, joista pitää kiinni. On typerää irvailla populisteille siitä, että ne tarjoavat ihmisille yksinkertaisia vastauksia. Ihmiset tarvitsevat yksinkertaisia vastauksia elääkseen. Se, joka ei sitä allekirjoita, ei vain tajua omaa yksinkertaisuuttaan.
Myrsky puskee myös yli Suomen luterilaisen kirkon. Suuri osa kirkon väestä etsii sopivaa laudanpalaa, jonka päällä surffata kohti tyynempiä vesiä ja uusia tulkintoja. Toisaalla on joukko konservatiiveja, jotka ajattelevat, että ainoa tapa selvitä on pitää kiinni kristinuskon ikiaikaisista ydinasioista.
Länsimaissa eletään aikaa, jossa kaaoksella on niskaote ja "horisontti on kutistunut". Se ei ole mitenkään tavatonta.
"Jos ajatellaan, että kirkon piti muuttaa tämä maailma, niin nyt on käynyt toisinpäin. Maailma muuttaa kirkkoa", totesi teologian tohtori Timo Junkkaala Kirkko ja kaupungin haastattelussa syyskuussa. Junkkaalan mukaan kirkko on unohtanut Raamatun ja Jeesuksen ja on siksi tuhon tiellä.
Junkkaala voi hyvin olla oikeassa. Samanlaisia tunnelmia oli kikujuvanhuksilla Thiong'on romaanissa. "Makuyun vanhukset kokoontuivat yhteen, tekivät muutamia yhdentekeviä huomioita ja katsoivat toisiaan. He ymmärsivät. Tämä uusi usko oli saastuttanut kukkulat, ja Murungu oli vihainen. – – Valkoisen miehen ei olisi koskaan pitänyt astua jalallaan Sirianaan."
Kanadalainen psykologian professori ja somejulkkis Jordan B. Peterson sanoo, että ihmisten psyykkinen ja sosiaalinen maailma edellyttää sekä järjestystä että kaaosta. Järjestys takaa jatkuvuuden ja turvan, kaaos uudistumisen ja kehityksen.
Peterson ajattelee, että länsimaissa eletään nyt aikaa, jossa kaaoksella on niskaote ja "horisontti on kutistunut". Se ei ole mitenkään tavatonta. Niin ihmisten kulttuureille ajan mittaan käy. Petersonin mukaan esimerkiksi Friedrich Nietzschen ajatus Jumalan kuolemasta ei ole uusi: teemaa käsitellään esimerkiksi muinaisen Mesopotamian mytologisista kertomuksista. Kun Jumala lakkaa kannattelemasta kulttuuria ja yksilön mieltä, kaaos saa vallan. Jossain vaiheessa ihmiset löytävät kaaoksesta uuden Jumalan – tai, kuten Peterson tuntuu ajattelevan, saman Jumalan uusissa vaatteissa.
Kun suomalaiset sadan vuoden päästä kysyvät, keitä he ovat, mikä on maailma, miten täällä pitäisi olla ja mikä on tärkeää, onko kirkolla enää mitään sanottavaa – vai käykö suomalaiselle luterilaisuudelle samalla tavalla kuin kikujujen vanhoille uskomuksille?
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Taikasienistä ihmelääke masennuksen hoitoon? Lääketestit alkavat myös Suomessa
Hyvä elämäYksikin käyttökerta psilosybiiniä on riittänyt pysäyttämään vuosikymmenten masennusjaksoja. Asiantuntijat suhtautuvat aineeseen silti ristiriitaisesti.
