Toimittajalta: Syytös kulttuurisesta omimisesta on ainakin reggaen kohdalla perusteeton

Toimittajalta: Syytös kulttuurisesta omimisesta on ainakin reggaen kohdalla perusteeton

Stingin ja Shaggyn yhteistyö herätti Englannissa lievää närää, vaikka saavathan myös afrikkalaiset soittaa jamaikalaista musiikkia.

Intiaanipäähine nousi taas keskusteluun ja sitä kautta saatiin taas aihe puhua niin sanotusta kulttuurisesta omimisesta eli appropriaatiosta. Ymmärrän tätä. Ongelma on siinä, että tietämättömät riuhtaisevat jonkin kulttuurin pyhän vaatteen irti alkuperäisestä asiayhteydestään ja tekevät siitä karnevaalia, jolla he rahastavat muita.

Ennen vanhaan emme tunteneet sydämessämme minkäänlaista pistosta, kun kuvasimme alkuasukkaita alentavaan sävyyn. Kun aktivistit tai asianosaiset itse paheksuvat sitä, että intiaanien sulkapäähineellä pelleillään, revimme pelihousuja, koska historian pimeän puolen muistaminen sattuu. Kritiikki on täysin ansaittua. Intiaanien kohtalo oli lopulta sen laatuinen, että mielestäni meillä ei ole varaa kohdella heidän traditioitaan vitsinä. Lasten leikit ovat viattomia, mutta on tärkeää, että heille opetetaan myös historiaa kärsineiden näkökulmasta.

Rajansa silti silläkin, mihin kaikkeen syytös kulttuurisesta omimisesta voidaan kohdistaa.

Eniten vaikuttaa siltä, etteivät kriitikot tunne reggaeta.

Englantilainen popikoni Sting teki viime kuussa yhdessä jamaikalaisen dancehall-tähden Shaggyn kanssa reggaelevyn. Stingiä syytettiin kulttuurisesta appropriaatiosta. Koska Sting on etuoikeutettu valkoinen mies, hänellä ei ole oikeutta soittaa reggaeta. BBC:n haastattelussa Sting oli vastannut, että kulttuurinen appropriaatio on ruma sana.

Sting on oikeassa. Jamaikalaiset artistit itse Euroopan-kiertueillaan palkkaavat eurooppalaisia bändejä. Ruotsalaisen Kapten Rödin tuottamia rytmejä on kierrätetty Jamaikalla menestyksekkäästi, eikä niitä erota jamaikalaisten omista tuotoksista mitenkään.

Eniten vaikuttaa siltä, etteivät kriitikot tunne reggaeta.

Vuonna 1982 reggaelegenda Gregory Isaacs levytti yhdessä aikansa kuuluisimman orkesterin Roots Radicsin kanssa menestyskappaleensa Night Nurse. Vuonna 2004 berliiniläinen orkesteri Seeed teki tästä rytmipohjasta oman raskaspoljentoisen toisintonsa nimellä Doctor's Darling. Itse Anthony B Jamaikalta osallistui levytykseen. Reggaekulttuurille tyypilliseen tapaan saksalaiset olivat lainanneet Roots Radicsin alkuperäisen bassolinjan. Meidän näkökulmasta se on varkautta, mutta niin reggae toimii. Doctor's Darlingista tuli Jamaikalla hitti, ja monet jamaikalaiset supertähdet kierrättivät vilkkaasti tätä saksalaista rytmipohjaa. (Jos mietitte, miksi ihmeessä kaikki reggae kuulostaa samalta, niin se johtuu siitä, että siinä kierrätetään samoja rytmipohjia.)

Jos joku loukkaantuu Jumalan puolesta, hän on korottanut itsensä Jumalan paikalle.

Paras ystäväni on soittanut rumpuja useiden jamaikalaisten supertähtien taustaorkesterissa. Hän on valkoinen etuoikeutettu lihaa syövä miesoletettu. Jamaikan tähdet ovat olleet erittäin tyytyväisiä koko suomalaiseen bändiin. Viime vuonna Uppsala Reggae Festivalilla rumpaliystäväni havaitsi, että eurooppalaisia ja jamaikalaisia soittajia erotti yksi asia: jamaikalaiset soittivat aavistuksen takakenoisemmin ja rennommin kuin eurooppalaiset bändit. Eurooppalaiset muusikot soittivat kyllä moitteettomalla groovella, mutta soitto oli jamaikalaisia kireämpää.

Jamaikallakin soittotyylit ovat kehittyneet vuosikymmenten kuluessa. Itse huomasin, että tempot olivat kymmenessä vuodessa hidastuneet kauttaaltaan merkittävästi.

Tarinan opetus on, että musiikki on elävää traditiota, joka kehittyy lakkaamatta. Ainoa tärkeä asia on, että soitetaan uskottavasti, hyvin ja ennen kaikkea ilman teeskentelyä. Soittajan täytyy rakastaa soittamaansa musiikkia.

Kuuntelin YouTubesta Stingin ja Shaggyn äänitteitä. Ne olivat vain keskinkertaista poppia. Mutta tämä näkemys koskee pelkästään musiikkimakua. Viime vuosien kehitys on ollut, että monissa Afrikan maissa on ruvettu soittamaan reggaeta entistä jamaikalaisemmin, ja se on vain hyvä asia.

Reggaen maailmassa on myös paljon kielteisiä piirteitä, joita pitää uskaltaa arvostella. Kansainvälinen supertähti Sizzla julistaa rasistista mustaa ylivaltaa, ja hänen lyriikkansa ovat olleet silkkaa vihapuhetta seksuaalisia vähemmistöjä kohtaan. Silti valkoinen yleisö taputtaa käsiään yhteen. Olisiko kulttuurista appropriaatiota omaksua Sizzlan takapajuisia käsityksiä?

Kun ryhmien sisäisiä suhteita puretaan, lopulta maailman pienin vähemmistö on jokainen yksilö. Kaikkein karmeimmat asiat ihmiskunnassa tapahtuvat silloin, kun yksilöt lakkaavat olemasta yksilöitä ja sulautuvat massaksi. Kulttuurit ja uskonnot ovat hienoja ja pyhiä asioita. Ne ovat kuitenkin ihmisten luomia, ja siksi niitä ei saa nostaa ihmisen yläpuolelle. Uskontojakin saa pilkata. Jumala kyllä osaa puolustaa itseään. Niinpä meidän ihmisten tehtävä on puolustaa toista ihmistä. Jos joku loukkaantuu Jumalan puolesta, hän on korottanut itsensä Jumalan paikalle. Jumala, joka ei osaa nauraa itselleen, ei ole aito Jumala. Ihmistenkin on hyvä oppia nauramaan itselleen ja omille tottumuksilleen. Olennaista on, että ihmistä, Jumalan kuvaa, ei saa pilkata ja ivata.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi