Via Baltica -tien varrella, lähellä Šiauliain kaupunkia, sijaitsee Ristikukkula, joka on yksi Liettuan erikoisimmista nähtävyyksistä. Paikka on pyhiinvaelluskohde sekä symboli vastarinnasta. Ristejä arvioidaan olevan satoja tuhansia. Kuva: Tartezy / iStock
Tuhansien ristien mäki, kielletyt kirjaimet ja Euroopan viimeiset pakanat – kuusi yllättävää faktaa Liettuasta
Helsingistä noin 650 kilometrin päässä sijaitsee suomalaisille ehkä se kaikkein tuntemattomin Baltian maa. Tervetuloa uskonnollis-historialliselle nojatuolimatkalle Liettuaan.
Kapinaa Ristien mäellä
Liettua oli melkein puoli vuosisataa osa Neuvostoliittoa vuosina 1940–1990. Koska uskonto oli Neuvostoliitossa kiellettyä, oli Liettuan katolisella kirkolla merkittävä rooli vastarinnassa. 1970-luvulla neuvostovastaisuus näkyi nuorison kapinana. Esimerkiksi valinta ryhtyä katolisen kirkon papiksi oli yksi kommunistihallinnon ärsyttämisen muoto.
Toisena vastustuksen merkkinä voidaan pitää suureksi nähtävyydeksi muodostunutta Ristien mäkeä (Kryžių Kalnas). Paikan syntytarinaa ei tarkkaan tiedetä, mutta oletetaan, että Ristikukkula on syntynyt kansannousujen aikana 1800-luvun alussa menehtyneiden ja kadonneiden perheiden muistolle. Aluksi mäellä oli noin sata ristiä. Sen jälkeen hartaat katoliset ovat tuoneet kukkulalle tuhansittain ristejä, krusifikseja sekä Jeesuksen ja Neitsyt Marian patsaita. Yhteensä ristejä arvioidaan jätetyn mäelle satoja tuhansia.
Neuvostoliitto yritti polttaa Ristien mäkeä 1960- ja 1970-luvulla. Tuhojen jälkeen tilalle on silti aina onnistuttu aina pystyttämään uusia ristejä. Paavi Johannes Paavali II vieraili kukkulalla pian Liettuan itsenäistymisen jälkeen vuonna 1993. Ristien mäki on nimetty Unescon maailmanperintökohteeksi vuonna 2020.
Ristikukkula on suosittu pyhiinvaelluskohde. Kuva mathess / iStock
Euroopan viimeiset pakanat
Liettua oli viimeinen Euroopan maa, joka kääntyi virallisesti kristinuskoon. Liettuan suurruhtinaskunnassa vanha balttialainen muinaisuskonto eli kristinuskon rinnalla, kunnes vuonna 1387 Liettua kääntyi kristityksi. Pakanalliset tavat säilyivät kuitenkin pitkään kansan keskuudessa ja niitä harjoitettiin salaa. Vanhassa uskossa pidettiin tärkeänä sitä, kuinka erottamaton osa ihminen on luonnosta.
Liettuassa pakanuus kietoutui kristinuskon perinteisiin ja näkyi seppien valmistamissa risteissä. Vuonna 2001 liettualainen ristienvalmistus nimettiin Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon. Kuva: Mindaugas Mikulėnas
Kansallistaiteilija on Sibeliuksen ja Järnefeltin fuusio
Pakanuuden voimakas läsnäolo liettualaisten keskuudessa on jättänyt jälkensä maan kulttuuriin ja taiteeseen. Liettuan kansallistaiteilija Mikalojus Konstantinas Čiurlionis (1875–1911) käsitteli teoksissaan kansan parissa ylläpidettyjä uskomuksia ja myyttejä.
Čiurlionis oli säveltäjä ja kuvataiteilija, joka vahvisti kansallisidentiteettiä. Häntä voi verrata esimerkiksi Jean Sibeliukseen tai Eero Järnefeltiin. Kansallistaiteilija on luonut sekä äänimaailmat että visuaalisesti maisemat, joilla liettualaiset ovat rakentaneet kansallista identiteettiään.
Čiurlionisin säveltämiä kappaleita kutsutaan sinfonisiksi runoelmiksi, joista tunnetuimpia ovat Jūra (Meri) ja Miške (Metsässä). Taiteilijan syntymästä tulee tänä vuonna 150 vuotta, ja sitä juhlitaan eri puolilla maata esittämällä hänen runojaan, musiikkiaan ja kuvataidettaan.
Mikalojus Konstantinas Čiurlionisin pastellipiirros seitsemän teoksen sarjasta Hautajaissinfonia (Laidotuvių simfonija) vuodelta 1903. Tunnusomaisia piirteitä Čiurlionisin teoksissa ovat symbolismi, unenomaisuus sekä nuottimaiset kuviolliset elementit. Kuva: Mindaugas Mikulėnas
Čiurlionisin pastellipiirros Aurinko (Saulė) vuodelta 1907. Kuva: Mindaugas Mikulėnas
Kaunasissa M. K. Čiurlionisin Kansallisessa taidemuseossa näyttelyopas kertoo vieraille Čiurlionisin teoksesta Rex (1909). Kuva: Mindaugas Mikulėnas
Luonnonuskonto Romuva
Pakanuus ja usko muinaisiin jumaliin ovat vielä tänäkin päivänä läsnä Liettuassa. Romuva on suurin uuspakallinen luonnonuskonto, ja se on tunnustettu vuonna 1992 yhdeksi maan virallisista uskonnoista. Vaikka Romuva on virallisesti järjestäytynyt vasta 1979, se on ollut voimissaan jo 1900-luvun alusta asti.
Romuva-uskonto pohjautuu liettualaiseen, latvialaiseen ja preussilaiseen muinaisuskontoon, ja se on polyteistinen eli monijumalinen uskonto. Romuvan harjoittajat palvovat luonnonvoimia hallitsevia jumalia, kuten ukkosen ja sodan jumalaa Perkūnasta, maan ja veden jumalaa Velestä sekä auringonjumalaa Saulėa. Vuoden 2011 väestönlaskennassa Liettuassa oli 5100 Romuva-uskontokunnan jäsentä.
Vilnan keskustassa Castellanin talossa on käynnissä pysyvä näyttely Understanding Lithuania, johon on koottu historiallinen läpileikkaus maan historian käännekohdista. Kuvassa Vilnan getossa vuonna 1944 kuolleen yksitoistavuotiaan Simonin muistolaatta. Kuva: Mindaugas Mikulėnas
Liettuan juutalaiset eli litvakit
Litvakkeja eli liettuanjuutalaisia on asunut massa 1200-luvulta lähtien. Ennen toista maailmansotaa Liettuan väestöstä seitsemän prosenttia eli 160 000 ihmistä oli juutalaisia. Valtaosa heistä tuhoutui toisen maailmansodan aikaan keskitysleireillä.
Liettuan juutailaisväestöön lasketaan myös itäeurooppalainen turkkilaisperäinen juutalaisryhmä, karaiimit. Heitä on Liettuassa tällä hetkellä noin 200, kun maassa on kaikkiaan noin 3200 juutalaista. Suurin osa juutalaisista asuu Liettuan suurimmissa kaupungeissa Vilnassa, Kaunasissa ja Klaipėdassa.
Kaunasin keskustan aukiolla Laisvės-kadun päässä komeilee Pyhän arkkienkeli Mikaelin kirkko. Neuvosto-Liettuan aikana 1960-luvulla kirkko suljettiin ja sen kupolien ristit korvattiin tuuliviireillä. Kirkko palautettiin Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen käyttöön vuonna 1991. Kuva: Mindaugas Mikulėnas
Katolinen kirkko ja kielletyt kirjaimet
Liettuan väestöstä noin 74 prosenttia kuuluu roomalaiskatoliseen kirkkoon. Katolisuuden voi sanoa kunnolla levittyneen kansan keskuuteen Puola-Liettuan yhdistyessä vuonna 1569. Liettua päätyi osaksi Venäjää 1700-luvun lopussa Puolan kuningaskunnan jakautumisen myötä.
Vuosina 1864–1904 Venäjä asetti Liettuaan kiellon, että latinalaisilla aakkosilla painettujen lehtien ja kirjojen julkaiseminen oli kielletty. Myös latinalaisilla kirjaimilla varustetut tuontikirjat olivat kiellettyjä. Venäjän sorron vuosina katolisesta kirkosta tuli liettuan kielen vahvin tukija, ja kirkko auttoi ulkomaalaisten kirjojen salakuljetuksessa.
Painokiellolla haluttiin vakiinnuttaa Liettuan kyrillinen kirjainjärjestelmä ja saada maa osaksi Venäjää. Neljäkymmentä vuotta kestäneen kiellon aikana Liettuaan perustettiin laittomia kyläkouluja, joissa opetettiin liettuan kieltä, virsiä sekä uskonnollista ja maallista kirjallisuutta. Painokielto saatiin kumottua vastarinnan kasvaessa vuonna 1904 tsaari Nikolai II:n hallinnon aikana.
Nuiva suhtautuminen vierasperäisiin kirjaimiin säilyi vielä 2000-luvulle saakka. Vasta vuonna 2022 Liettuan hallinto hyväksyi q-, x- ja w-kirjainten käytön asiakirjoissa. Vasta silloin ne hyväksyttiin myös nimien alkuperäisissä kirjoitusasuissa. Aiemmin henkilöiden vierasperäisiä nimiä oli muokattu liettulaisten aakkosten mukaiseksi.
Jutussa on hyödynnetty lähteinä muun muassa Helsingin Sanomia, Liettuan yleisradioyhtiö LRT:tä, M. K. Čiurlionisin Kansallista taidemuseota sekä Euroopan komission kotisivuja.
Liettualaista kulttuuria tarjolla elokuussa Tampereella
Tampere tekee kulttuuriyhteistyötä eri tapahtumissa tänä kesänä Liettuan kulttuuri-instituutin kanssa.
Tampereen Teatterikesän pääohjelmistossa nähdään koreografi ja tanssipedagogi Birutė Banevičiūtėn aistiystävällinen vauvoille ja lapsille suunnattu tanssiteos World Without Eyes.
Valokuvakeskus Nykyaikaan elokuussa avautuu 9.8. kahden liettualaisen Tadas Kazakevičiusksen ja Ieva Maslinskaitėn valokuvanäyttelyt.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Stalinin Neuvostoliitto toteutti julman etnisen puhdistuksen – suomalaisia kuoli vainoissa yhtä paljon kuin talvisodassa
Hyvä elämä”Jos äitisi oli suomalainen, niin sinä olit suomalainen. Siitä me kärsimme.” Näin kiteytti inkerinsuomalainen Tyyne haastattelussa sen, miksi suomalaisia vainottiin.
