Kerran kuukaudessa Heli ja Mika Nieminen saavat kotiinsa kaksi poikaa viikonlopun viettoon.
Tukiperheessä
Korson Vierumäessä asuvat Heli, 34, ja Mika, 35, Nieminen ovat toimineet puolen vuoden ajan tukiperheenä 10- ja 7-vuotiaille veljeksille. Pojat viettävät Helin ja Mikan luona keskimäärin yhden viikonlopun kuukaudessa. Silloin talossa siivotaan, käytetään koiria lenkillä, pelataan välillä pelikonsolilla ja mennään ajoissa nukkumaan. Tavalliseen arkeen kuuluu myös se, että lapset koettelevat aikuisten asettamia rajoja.
— Tänään on käyty keskustelua siitä miksi lippistä ei saa pitää päässä sisällä, Mika kertoo.
— Ja siitä, että huone pitää siivota, Heli lisää.
Veljekset samaan perheeseen
Myyntipäällikkönä työskentelevä Heli ja turvallisuusalalla projektipäällikkönä toimiva Mika kävivät Pelastakaa Lapset -yhdistyksen tukiperhevalmennuksen viime syksynä. Koulutus kesti pari arki-iltaa ja yhden lauantaipäivän. Ajatus tukiperheeksi ryhtymisestä oli Helin.
— Minä en ollut ajatuksesta aluksi kovin innoissani, Mika sanoo.
Heli halusi tukiperhetoimintaan mukaan, koska hän on itse ollut kesälapsena maalaistalossa Pohjois-Karjalassa Kesälahdella.
— Olin 8-vuotiaasta teini-ikään asti samassa perheessä joka kesä viisi viikkoa. Ystävystyin perheen tyttären kanssa. Nyt olen hänen lapsensa kummi, Heli kertoo.
Niemiset toivoivat saavansa olla tukiperheenä nimenomaan poikalapselle.
— Minun olisi varmasti ollut vaikeaa tutustua vaikkapa ujoon tyttöön, Mika arvioi.
Pelastakaa lapset -yhdistyksestä ehdotettiin lapsettomalle pariskunnalle veljeksiä. Ratkaisu on osoittautunut onnistuneeksi.
— Pojista on toisilleen seuraa, Heli sanoo.
— Sitouduimme toimimaan poikien tukiperheenä vuoden ajan, mutta en näe mitään syytä, miksi pojat eivät voisi käydä meillä senkin jälkeen, Mika sanoo.
Sääntöjä ja vieraskoreutta
Niemisten muutama vuosi sitten valmistuneen omakotitalon vierashuoneeseen on sijattu vuoteet pojille. Pienemmän pojan sängyn päällä nukkuu hänen unilelupupunsa. Vaikka poikien kanssa välillä keskustellaankin talon tavoista, ovat he Helin mielestä toisinaan turhan vieraskoreita.
— Pojat saattavat kysyä, saavatko he ottaa jääkaapista juotavaa tai syödä hedelmän, vaikka ei heidän tarvitsisi kysyä lupaa sellaiseen.
Mika ja Heli päättivät aluksi, että kun pojat ovat heidän luonaan, kaikki menevät ajoissa nukkumaan ja aamiaiseksi syödään aina puuroa.
— Vasta kolme viikkoa sitten selvisi, ettei vanhempi poika tykkää ollenkaan puurosta. Hän ei ollut sanonut asiasta meille mitään. Tänä aamuna hän sai sitten muroja aamiaiseksi, Heli sanoo.
Pojat ovat olleet pariskunnan mielestä kilttejä, mutta Niemisillä saa halutessaan kiukutellakin.
— Minun mielestäni se on luottamuksen osoitus. On hyvä, että lapset kyseenalaistavat asioita, Heli toteaa.
Vanhemman pojan mielestä Helin ja Mikan luona mieleenpainuvinta on ollut siivoaminen. Pikkuveljen mielestä kaikkein hauskinta on ollut Linnanmäellä käynti.
— Oliko haravoiminen kivaa? Heli kysyy.
— No ihan ok, pikkuveli vastaa.
Ei erityisjärjestelyjä
Mikan mielestä tukiperhetoiminta on tarjonnut sekä hänelle että pojille onnistumisen kokemuksia.
— Eilen kokosimme nuoremman pojan kanssa pihalle jalkapallomaalin, hän kertoo.
Veljeksistä vanhempi on lähtenyt mielellään mukaan katsomaan jääkiekkoa harrastavan Mikan pelejä.
— Minua ja nuorempaa poikaa ei jääkiekko voisi vähempää kiinnostaa. Me olemme laittaneet kaksin ruokaa, lukeneet kirjoja ja pelanneet korttia, Heli sanoo.
Yhdessä on käyty mökillä Joutsassa haravoimassa ja Anjalankoskella Helin vanhempien mökillä hakemassa polttopuita.
— Poikien tulo ei vaadi meiltä erityisjärjestelyjä. Kun isälläni oli syntymäpäiväjuhlat, otimme pojat sinne mukaan, Mika kertoo.
Neljä vuotta naimisissa olleet Mika ja Heli alkoivat seurustella parikymppisinä. Paljon matkusteleva pariskunta on tänä vuonna käynyt Pohjois-Amerikassa, Berliinissä ja Turkissa. Tukiperhetoiminta vie aikaa noin 12 viikonloppua vuodessa.
— Uskon, että sellaisen ajan järjestäminen tukilapselle onnistuisi monelta perheeltä ja pariskunnalta, Mika sanoo.
Jaa tämä artikkeli: