Tunnettu uhka. Perheen vaikeudet ovat yleensä monen viranomaisen tiedossa, ennen kuin vanhempi riistää lapseltaan hengen.
Tunnista vaaran merkit ajoissa
Vanhempien ero tai sen uhka voi aiheuttaa lapsille hengenvaaran.
Miten joku saattaa tappaa lapsensa? Kuinka sen voi estää? Omiin lapsiin kohdistuva henkirikos jättää aina jälkeensä hämmentyneitä kysymyksiä.
Vanhemmat surmasivat kahden koululuokan verran lapsiaan Suomessa vuosina 2003–2012. Äidit ja isät riistivät hengen 48:lta alle 15-vuotiaalta lapseltaan ja samassa yhteydessä seitsemältä puolisolta.
Perhettä ei tapettu hetken mielijohteesta riidan yhteydessä, vaan tekoa edelsi pitkä harkinta.
”Ajatuksista oli kerrottu ennalta läheisille ja jopa viranomaisille. Perheensä surmanneet olivat myös hakeneet apua mielenterveyden tai parisuhteen ongelmiin, usein montakin kertaa. Perhettä oli kohdeltu väkivaltaisesti tai väkivallalla oli uhkailtu”, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen kehittämispäällikkö Helena Ewalds kertoo.
THL julkaisi viime vuonna oppaan Lähisuhdeväkivallan kartoittaminen ja siihen puuttuminen lastenvalvojan työssä. Tänä keväänä valmistuu opas Lähisuhdeväkivaltaan puuttuminen mielenterveys- ja päihdepalveluissa.
Vastoinkäymiset edelsivät yleensä henkirikosta. Ongelmat talouden, parisuhteen ja mielenterveyden kanssa olivat tyypillisiä. Ero tai sen uhka kärjisti tilanteen.
Eroavien naisten todennäköisyys tulla puolisonsa surmaamaksi on Suomessa ainakin kymmenkertainen verrattuna muihin parisuhteessa eläviin naisiin. Kumppani surmaa maassamme vuosittain parikymmentä naista ja muutaman miehen juuri ennen eroa tai vähän sen jälkeen.
Nyt tiedetään, että ero lisää myös lasten riskiä väkivaltaiseen kuolemaan.
Ewalds haluaisi, että väkivaltaa kartoitettaisiin automaattisesti erotilanteessa sekä lapsen huoltajuudesta ja tapaamisista päätettäessä. Nykyään ei välttämättä arvioida riskiä väkivallan jatkumiseen, vaikka sen olemassaolo olisi viranomaisten tiedossa.
”Perheväkivallasta ja lasten tapaamisasioista puhutaan erikseen, vaikka ero on keskeinen lapsensurman riski.”
Syy lapsensurmaan on usein erilainen kuin syy hengen ottamiseen koko perheeltä. Kun henkirikoksen uhriksi joutui vastasyntynyt vauva, surmaaja oli aina äiti. Synnyttäjät surmasivat 12 vauvaa vuosina 2003–2012.
Surmaajat olivat nuoria naisia, jotka asuivat yksin tai vanhempiensa kanssa. Naiset salasivat raskautensa, eikä heillä ollut juuri yhteyksiä viranomaisiin.
Pikkuvauvansa surmanneet äidit olivat usein välinpitämättömiä ja ajattelemattomia. Joidenkin vauvansurmien takana oli tietämättömyyttä, pelkoa ja häpeää.
Syyt omien isompien lasten surmaamiseen vaihtelivat. Surmatöitä yhdisti kuitenkin kolme piirrettä. Niihin liittyi ero tai sen uhka, vanhemman vakavat mielenterveysongelmat tai pitkäkestoinen masennus sekä yhteys viranomaisiin tai ammattiauttajiin.
Perheen ongelmat olivat esillä esimerkiksi mielenterveyspalveluissa, neuvolassa, perusterveydenhuollossa, lastensuojelussa tai perheneuvolassa. Helena Ewaldsin mukaan yhteistyön eri viranomaisten välillä on toimittava nykyistä paremmin, jotta perhesurmia saadaan ehkäistyä.
”Yleensä perheellä oli kontakteja tosi moneen viranomaiseen ennen lapsensurmaa”, Ewalds huomauttaa.
Uhkaaminen puolison ja itsensä tappamisella ja väkivaltainen käytös ovat aina vaaran merkkejä. Espoon seurakuntien perheasiain neuvottelukeskuksen johtaja Aku Kaura listaa varoitusmerkeiksi oudon käytöksen, vakavan masennuksen, taloudelliset vaikeudet, sairastumisen ja mustasukkaisuuden. Kun tällaiset tekijät alkavat kasautua, kehitys saattaa johtaa perhesurmaan.
”Erityisesti jos henkilö on tottunut siirtämään kaikki voimakkaat tunteensa toiminnaksi niin hyvässä kuin pahassakin, jätetyksi tulemisen tunne voi kärjistyä väkivaltaiseksi käyttäytymiseksi, koska mitään muuta keinoa selvitä voimakkaan tunteen kanssa ei ole”, Kaura selittää.
Kaura neuvoo hakemaan ammattilaisen apua heti, kun on olemassa kokemus, ettei tilanteen kanssa ole turvallista jatkaa elämää. ”Avun ja tuen piiriin hakeutuminen silloin kun sitä tarvitaan, on rohkeaa ja elämää suojelevaa toimintaa.”
Pienten lasten äidillä tuhoisa vyyhti voi syntyä, kun voimat ovat lopussa, eikä ihmissuhdeverkostosta saa apua ja tukea. Varoittavia oireita ovat mielikuvat lasten vahingoittamisesta ja tunne siitä, ettei kykene hallitsemaan omaa käyttäytymistään suhteessa lapsiin.
”Apua kannattaa aina hakea mieluummin heti oireiden alettua kuin niiden jatkuttua pitkään ja voimistuttua. Kriittisen tilanteen varalle on syytä luoda turvasuunnitelma jonkun läheisen tai ammattilaisen kanssa”, Kaura neuvoo.
Apua väkivaltaan tai sen uhkaan:
Lyömätön Linja Espoossa p. 09 276 62 80 kontakti@lyomatonlinja.fi, Omatila p. 043 825 0535 omatila@espoo.fi, perheneuvolat sekä kirkon perheasiain neuvottelukeskus p. 09 8050 2420 ja 09 8050 2421 (ma, ti, to ja pe 9–11). Välittömässä kriisitilanteessa ota yhteys poliisiin tai Espoon sosiaali- ja kriisipäivystykseen p. 09 8164 2439.
Jaa tämä artikkeli: