Tuomelan tomerat Alisa Kylmämaa, Elli Virtanen ja Tanja Niemelä.
Tuomelan tomerilta virsilaulu sujuu
Virsivisassa testataan lasten virsituntemusta.
Peruskoulujen 3.–4.-luokkalaiset ovat kilpailleet Virsivisassa ensin omissa kouluissaan ja sitten seurakunta- ja hiippakuntatasolla. Vielä on jäljellä finaali, johon Helsingin hiippakunnasta suoriutui Tuomelan koulun joukkue, eli Alisa Kylmämaa, 11, Tanja Niemelä, 10, ja Elli Virtanen, 11. Heidän joukkueensa nimi on Tuomelan tomerat.
Virsivisan finaalissa Turussa 26.5. kilpailee yhdeksän kolmihenkistä joukkuetta. Tytöillä on tiedossa, mikä joukkue todennäköisesti on heidän pahimpia vastustajiaan.
— Lapualta tulee kaksi joukkuetta, jotka saivat hiippakuntavaiheessa täydet pisteet ja ekstratehtäväkin oli oikein, Elli kertoo.
— Mutta kyllä me ne voitetaan! huudahtavat Tanja ja Alisa Ellin kannustamina.
Alisa, Elli ja Tanja ovat saaneet olla oppitunneilta poissa Virsivisan vuoksi. Kun heiltä tiedustelee, miltä se on tuntunut, tytöt purskahtavat kikattamaan ja huutavat yhteen ääneen: ”Kivalta!”
Tunneilta poissaolo on aiheuttanut hiukan nyreyttä muissa oppilaissa, mutta eivät Virsivisan tytöt ole vain lauleskelleet mitä sattuu. Sävelten opettelemisen lisäksi virret pitää osata kokonaan ulkoa. Ja tietenkin kouluhommat on pitänyt hoitaa niin kuin muidenkin.
— Kun kisailimme seurakuntavaiheessa Hämeenkylän kirkolla, meidän piti osata ulkoa 20 virttä ja lisäksi piti osata tehtävät. Tuomareina olivat meidän opettajamme Hanna Perkola-Musikka ja kanttori Hannu-Pekka Heikkilä, kertoo Alisa.
Tehtävissä joukkueen piti esimerkiksi tietää, missä virressä esiintyy kynttilä-sana. Heidän piti myös jatkaa kuulemaansa virttä laulamalla eteenpäin, samalla tavalla kuin television Biisikärpänen-ohjelmassa tehdään.
Kun Tuomelan tomerat olivat selvittäneet tiensä hiippakuntavaiheeseen, heidän piti opetella edellisten kahdenkymmenen lisäksi viisi virttä lisää. Hannu-Pekka Heikkilä kävi koululla harjoituttamassa joukkuetta. Hiippakuntavaiheenkisa käytiin Helsingissä. Tehtävät olivat haasteellisempia kuin aiemmin.
— Kanttori soitti rytmikapuloilla jonkun virren rytmin, ja meidän piti tietää, mikä se virsi oli, Elli kertoo.
— Niin, ja kanttori soitti uruilla potpurin, ja siitä piti tunnistaa neljä virttä. Piti tietää virren nimi tai numero, jatkaa Tanja.
— Ne olivat aika vaikeita, tunnustaa Elli.
— Me ajateltiin, että apua, miten meidän käy, Tanja muistelee.
Mutta kun tytöt saivat kuulla voittaneensa oman hiippakuntasarjansa, he kaivoivat kännykät esiin ja kertoivat heti kavereilleen tuloksen.
Virsivisan finaaliin tyttöjen on täytynyt opetella taas viisi virttä lisää, eli yhteensä heidän pitää osata 30 virttä. Heidän pitää myös tehdä yhteen virteen koreografia, joka tuo virren luonnetta esiin, mutta säännöissä sanotaan, että tanssia se ei saa olla.
Treeni on ollut kovaa — ei ihme, jos päässä soi.
— Välillä mua ärsyttää, kun olen käymässä nukkumaan, niin tuntuu ihan siltä kuin iskä viheltäisi Jo joutui armas aikaa toisessa huoneessa, Alisa kertoo.
— Enkä mä edes tiedä, osaako se viheltää! hän jatkaa ja saa joukkuetoverinsakin nauramaan.
Jaa tämä artikkeli: