Päivi Vähäkangas on toiminut Munkkiniemen seurakunnan kirkkoherrana vuodesta 2021 ja siirtyy Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherraksi ensi keväänä, kun Marja Heltelä jää eläkkeelle.
Tuomiorovastin vaalin voittanut Päivi Vähäkangas haluaa edistää uskontojen välistä vuoropuhelua
Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan uusi kirkkoherra Päivi Vähäkangas juhli vaalivoittoa Körttikodilla Helsingissä.
Teologian tohtori Päivi Vähäkangas, 47, valittiin Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherraksi. Kirkko ja kaupunki haastatteli häntä vaalipäivän jälkeisenä aamuna.
Mitä teit eilen ensimmäiseksi, kun sait tiedon vaalin tuloksesta? Miten juhlistit vaalivoittoa?
– Olin viettämässä vaalivalvojaisia tukiryhmäni kanssa Körttikodilla, joka on symbolinen paikka. Vaikka en ole siellä koskaan itse asunut, niin opiskeluaikana olen viettänyt siellä tosi paljon aikaa. Koen, että niiden seinien sisällä olen kasvanut teologiksi. Siellä yhdessä iloittiin! Iso joukko on nähnyt vaivaa kampanjani eteen. Oli helpotus, että iso urakka on ohi ja että se päättyi näin hienosti. Ilman tätä porukkaa en olisi tässä.
– Haluan sanoa kiitos kaikille, jotka kokivat, että nämä vaalit ovat tärkeät ja että näissä täytyy äänestää. Kiitos kaikille, jotka ovat olleet tukena tämän matkan aikana, koska tämä olisi ollut raskas taival yksin kulkea. Kiitos Karille ja Marille, kanssahakijoille, joiden kanssa on yhdessä käyty läpi tämä koko ruljanssi. Arvostan, että myös he lähtivät tähän ja antoivat aikaansa ja osaamistansa kirkon hyväksi.
Mitä ajattelet äänestysprosentista?
– Vähän kahtalaisesti. On ilo, että äänestysprosentti nousi ja kaksinkertaistui edellisistä kirkkoherranvaaleista, ja että yli 1300 ihmistä näki sen vaivan, että otti selvää ehdokkaista ja halusi mennä äänestämään. Mutta jos äänioikeutettuja on 25 000, niin onhan se aika pieni joukko, joka koki kirkkoherran vaalin sellaiseksi, jossa he haluavat vaikuttaa.
Uudessa työssäsi yhdistyy yhteiskunnallinen ja valtiollinen rooli sekä paikallisseurakunnan johtaminen. Kumpi motivoi sinua enemmän?
– En asettaisi niitä vastakkain. Tässä työssä motivoi juuri se, että siinä on molemmat puolet. Rakastan seurakunnan johtamista ja koen, että kirkkoherran työ on ollut minulle juuri oikea työ. Tuomiokirkkoseurakunta on 29 000 ihmisen kotiseurakunta ja totta kai sen täytyy palvella heitä ja olla heitä varten olemassa. Mutta tämä on ainoa seurakunta Suomessa, jolla on sellaisia tehtäviä, joita muilla ei ole. Ne pitää osata hoitaa hyvin ja kehittää niitä jatkossakin.
Helsingin kantakaupungin elämään kuuluu monenlaisia uskontoja ja uskonnottomuutta. Miten aiot edistää evankelisluterilaisen kirkon roolia tässä tilanteessa?
– Mielestäni Tuomiokirkkoseurakunnalla on tärkeä tehtävä ja luontevaa olla myös edistämässä eri uskontojen ja eri kirkkokuntien välistä vuoropuhelua. Helsingissä on monenlaisia uskontojen välisiä ryhmittymiä, jotka tekevät tärkeää työtä, mutta sitä ei voi olla liikaa. Yhdessä näiden toimijoiden kanssa pitää katsoa, että mitä uutta me vielä voisimme tehdä sen hyväksi, että erityisesti arkisen tason kohtaamisia saataisiin lisää ja että ihmiset tulisivat tutummiksi toistensa kanssa.
Tuomiokirkkoseurakunnan arvot ovat rohkeus, oikeudenmukaisuus ja yhteisöllisyys. Miten nämä tulevat näkymään johtamistavassasi?
– Mielestäni Tuomiokirkkoseurakunnalla on hyvä strategia ja pidän erityisesti siitä, että seurakunnassa pyritään rakentamaan toivon yhteisöjä. Koen, että tähän strategiaan on hyvä liittyä ja hyvin pitkälti allekirjoitan nuo samat arvot. Ne ovat sellaista, joita pyrin omassa työssäni tekemään. Ne resonoivat myös vaaliteemojeni kanssa: tilaa ihmisille, tilaa pyhälle, tilaa ajattelulle.
Tuomiokirkon kryptassa annettiin 612 ääntä varsinaisena vaalipäivänä 7. joulukuuta. Kuva: Antti Aimo-Koivisto/Lehtikuva
Kirkossa on tehtävä yhä useammin kipeitä säästöpäätöksiä. Olet sanonut, että varainhankinnassa olisi kehittämisen mahdollisuuksia. Miten Tuomiokirkkoseurakunta voi parantaa varainhankintaa? Millaisin keinoin?
– Vielä en vastaa tähän yksityiskohtaisesti, koska asia vaatii paljon paneutumista. Mutta Helsingin seurakuntayhtymässä on töissä varainhankinnan koordinaattori ja ihan yhteisestikin mietitään, mitä voitaisiin tehdä paremmin tulopuolen lisäämiseksi. Kaikki kivet täytyy kääntää ja kaikki ideat tutkia.
Sanoit Kirkko ja kaupungin vaalikysymyksiin vastatessasi, että "Kirkko on yhtä aikaa rakas ja raskas. Joskus tuntuu, että kristityt tunnetaan enemmän riidoista kuin rakkaudesta." Miten aiot edistää sitä, että riidat vähenevät ja rakkaus lisääntyy?
– Voi, että! Kirkolliskokouksessa, jossa toimin, näen polarisoitumista, epäluuloa ja kyräilyä toista kohtaan. Minusta on tärkeää, että lähdetään siitä, että ei aina epäillä toisten aikomuksia, että aina ei ole koira haudattuna siinä mitä joku toinen tekee tai sanoo. On tärkeää, että kuunnellaan toista avoimesti ja kysytään, että tarkoititko tätä vai tarkoititko tuota ja sen jälkeen pohditaan, löytyykö yhteistä tietä. Haluan kaikin tavoin olla rakentamassa dialogin paikkoja eri tavalla ajattelevien kesken.
Kerroit Kirkko ja kaupungin vaalihaastattelussa, että kirkon pitäisi nostaa nyt esille nuorten ja asunnottomien ääntä. Mitä aiot uudessa työssäsi tehdä nuorten ja asunnottomien hyväksi?
– Kun olin kampanjani aikana jalkautunut kaupungille juttelin asunnottomuusaktiivin kanssa, me sovimme, että jos tulen valituksi, niin hän ottaa yhteyttä ja yhdessä mietimme, millä tavalla voisimme yhdessä vastata paremmin asunnottomuuteen. Asunnottomuus on vakava ongelma ja siihen on ensimmäisenä puutututtava, koska muuten ongelmat alkavat kumuloitua. Tuomiokirkkoseurakunta voi pitää ääntä tässä asiassa.
– Olen iloinen, että kampanjassani oli mukana paljon alle kolmekymppisiä, koska he ovat itse asiassa suurin yksittäinen ikäryhmä Tuomiokirkkoseurakunnan jäsenistä. Tämä ei ehkä aina näy, kun me katsomme, miltä kirkko näyttää tai ketä siellä käy. Jos seurakunta pystyisi yhä useammalle nuorelle aikuiselle olemaan sellainen tukikohta, johon kokee kuuluvansa ja jossa kokee olevansa tärkeä, tämä auttaisi paljon sellaiseen henkiseen ahdistukseen mitä tässä ajassa on tosi paljon. Kirkon tehtävä on pitää yllä sitä, että toivoa on.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Päivi Vähäkangas valittiin Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherraksi
AjankohtaistaMunkkiniemen seurakunnan kirkkoherra Päivi Vähäkangas sai vaalissa 636 ääntä. Äänestysprosentti oli 5,3. Edellisen kerran Helsingin tuomiokirkkoseurakunnan kirkkoherra on valittu suoralla vaalitavalla vuonna 2005.
