Munkkiniemen vastavalittu kirkkoherra Päivi Vähäkangas näki Saksassa, miten seurakunta toimii tilanteessa, jossa lähes kaikki on vapaaehtoisuuden varassa.
Munkkiniemen kirkkoherraksi valittu Päivi Vähäkangas korostaa seurakuntalaisten roolia – ”Ulkosuomalaisten parissa opin, että kirkko on heidän kotinsa”
Päivi Vähäkangas toimi Saksassa neljän seurakunnan ainoana pappina. Hänet on palkittu kirkon tasa-arvopalkinnolla. Hallinnosta hänellä on kokemusta myös luottamushenkilönä.
Munkkiniemen seurakunta saa uuden kirkkoherran, joka osaa ammentaa asioita hyvin erilaisista näkökulmista: kristillisen kirkon alkuvuosilta, tasa-arvonäkökulmasta ja seurakuntalaisten osallisuudesta.
Seurakuntaneuvosto valitsi eilen illalla seurakunnan uudeksi kirkkoherraksi teologian tohtori Päivi Vähäkankaan, 42. Hän sai kokouksessa 10 ääntä, Laura Leverin neljä ja Stiven Naatus yhden äänen.
Vähäkangas aloittaa Leo Gladin seuraajana kesän aikana. Johdettavakseen hän saa 21 työntekijän työyhteisön. Jäseniä seurakunnassa on 10 840, mikä on 63 prosenttia alueen asukkaista. Jäsenyysprosentti on toiseksi korkein Helsingin suomenkielisistä seurakunnista.
Tämä ei ole yhden ihmisen matka, vaan yhteinen matka.
Ensimmäinen kysymys Vähäkankaalle on pakollinen urheilukysymys, miltä nyt tuntuu?
– Vielä on pää pyörällä eilisestä, mitä oikein tapahtui. Olen tosi onnellinen ja otettu siitä, että minuun luotetaan ja valitaan näin tärkeään ja haastavaan tehtävään. Lämmittää sydäntä, että niin moni on pitänyt peukkuja ja rukoillut puolestani. Tämä ei ole yhden ihmisen matka, vaan yhteinen matka, Vähäkangas sanoo.
Munkkiniemen seurakunnan verkkosivujen uutisessa kerrotaan, että valinnassa painotettiin henkilöstöjohtamisen ja strategisen johtamisen taitoja. Vähäkankaan ansioiksi laskettiin uudistava ja analyyttinen työote, kuunteleva ja yhteistyökykyinen johtamistapa sekä kokemus seurakuntaneuvoston jäsenyydestä.
– Seurakunnan urbaani toimintaympäristö muuttuu jatkuvasti ja taloustilanne on haastava. Uskon, että Vähäkankaan johdolla pystymme kehittämään seurakuntaa yhdessä seurakuntalaisten, luottamushenkilöiden ja työntekijöiden kanssa, seurakuntaneuvoston puheenjohtaja Eeva-Liisa Koltta-Sarkanen sanoo.
Vähäkangas itse arvioi, että Munkkiniemen parhaita puolia ovat sitoutuneet seurakuntalaiset, osaava seurakuntaneuvosto ja innostunut ote. Haasteena on, kuten muuallakin, talous ja toiminnan sopeuttaminen siihen. Hän haluaa vahvistaa seurakuntalaisten roolia ja erilaisia yhteistyökuvioita ja olla valmiina muutokseen.
Seurakuntalaiset kannattelevat seurakuntaa
Päivi Vähäkangas on toiminut pappina Saksassa ja tukenut 40 suomalaista seurakuntaa kirkon ulkosuomalaistyön asiantuntijana Kirkkohallituksessa. Mitä opittavaa helsinkiläisellä seurakunnalla on siitä, miten suomalaiset seurakunnat toimivat maailmalla?
– Tilanne, jossa tein papin työtä Saksassa, on tulevaisuudessa yhä enemmän todellisuutta myös Suomessa. Kun resursseja ja henkilökuntaa on vähemmän, seurakuntalaiset kannattelevat seurakuntaa. Ilman heitä ei mikään toimisi.
– Olin neljän seurakunnan ainoa pappi, joten tein ne asiat, joita seurakuntalaiset pyysivät. Tulin kirkkoon kuin kylään, kun seurakuntalaiset tulivat kuin kotiinsa. Niin sen pitää olla, sillä kirkko on heidän kotinsa, Vähäkangas sanoo.
Hänen mukaansa Suomen evankelis-luterilainen kirkko on maailmanmitassa vielä rikas, ja sillä on hyvin koulutetut ja osaavat työntekijät. Jatkossa seurakuntalaisten rooli kasvaa, ja sille on hyvä jo nyt raivata tilaa. Munkkiniemessä häntä on ilahduttanut se, että seurakunnan somekanavissa seurakuntalaiset ovat hyvin näkyvillä.
Saksassa Vähäkangas oppi myös sen, että seurakunnan on hyvä toimia laajalla otteella. Hän osallistui muun muassa uusia suomalaisia kappaleita arvioivan levyraadin järjestämiseen ja huomasi, että aivan uudet ihmiset tulivat papin juttusille.
Päivi Vähäkangas työskentelee etänä kotonaan Arabianrannassa. Hän kertoo harrastavansa sähköpyöräilyä. Korona-aikana hän on tehnyt pyörällään pitkiä lenkkejä eri puolilla Helsinkiä.
Kirkkoherran valinnassa arvostettiin myös Vähäkankaan kokemusta seurakunnan luottamushenkilönä. Vähäkangas on Paavalin seurakuntaneuvoston jäsen. Tämä tehtävä hänen pitää uudessa työssään aloittaessa jättää. Muistot ja opit jäävät.
– Paavalissa puheenjohtajana toimii maallikko, eikä kirkkoherra, Sama tilanne on täällä ja monessa muussakin helsinkiläisseurakunnassa. Luottamushenkilöt ovat tehtäväänsä sitoutunutta väkeä. Odotan työskentelyä heidän kanssaan.
Kamppailu oikeassa olemisesta käytiin jo 2 000 vuotta sitten
Yhtenä Taantuvan tasa-arvon kirkko -kirjan kirjoittajana Päivi Vähäkangas palkittiin Kirkon tasa-arvopalkinnolla vuonna 2020. Asteikolla 1–10, miten tasa-arvoinen kirkko on?
– Vaikea sanoa yksiulotteisella mitta-asteikolla. Joissakin asioissa hyvin tasa-arvoinen, toisissa on paljon parannettavaa. Olennaista on, että syrjintä ja epätasa-arvo eivät katoa sillä, että sanotaan, että niitä ei ole. Epätasa-arvoiset asenteet pitää tehdä näkyväksi, jotta niihin voidaan puuttua, Vähäkangas sanoo.
Vähäkangas väitteli teologian tohtoriksi aiheesta, joka käsitteli varhaiskristillisiä juutalaiskristillisiä ja gnostilaisia tekstejä. Hän tutki, miten niissä hyödyttiin oman aikansa filosofiaa. Vaikka 2 000 vuoden takainen maailma tuntuu olevan kaukana tämän päivän todellisuudesta, yllättäviä yhtymäkohtia löytyy.
– Siihen aikaan oli paljon rajanvetoa ja kamppailua siitä, kuka on oikeassa ja kuka väärässä, mikä on oikea oppi ja mitä saa sanoa. Kuulostaa tutulta nykypäivän maailmassa ja kirkossa, eikö vaan.
– Papin on hyvä tuntea maailmaa, jossa kristinusko on syntynyt. Se auttaa asettamaan asioita oikeaan viitekehykseen. Saarnatessa on hyvä pohtia, mikä kuuluu omaan aikaansa ja mikä on nykyisinkin relevanttia.
Sanoma jokaisen ihmisen ainutlaatuisesta arvosta pätee nyt ja tuhannen vuoden päästä.
Kirkon olennaisimmat asiat ovat ajattomia, ikuisia. Sellainen on esimerkiksi Vähäkankaan vastaus kysymykseen, mitä hän haluaa sanoa ihmisille juuri nyt.
– Sinä olet ainutlaatuinen, olet ihme. Yhdessä olemme vielä enemmän. Sanoma jokaisen ihmisen ainutlaatuisesta arvosta pätee nyt ja tuhannen vuoden päästä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Munkkiniemen seurakunta luopuu Munkkivuoren kirkosta vuoden 2024 lopussa – ”Raskain mahdollinen päätös”
Ajankohtaista1960-lukulainen kirkko olisi vaatinut kalliin peruskorjauksen, eikä siihen ole nykyisessä taloustilanteessa varaa.
Olemme Jumalan työtovereita, sanoo Herttoniemen seurakunnan uusi kirkkoherra Minnamari Helaseppä
Ajankohtaista Hengellisyys
