Kuva: Hans Eiskonen
Turhaa vai hyödyllistä? Mielen sparrauksesta haetaan elämään laatua
Valomerkki syventyi elämäntaito-oppaisiin, joista haetaan helpotusta, kun elämä tuntuu arkiselta tai merkityksettömältä.
Viime viikkoina olen lueskellut elämäntaito-oppaita ja hyvinvointia käsittelevää kirjallisuutta. Niin kai keski-ikään ehtineen naisen odotetaankin tekevän. Kirjat lupaavat muun muassa hyvää mieltä, kehon ja mielen tasapainoa, lohdutusta, hiljentymistä ja parempaa arkea. Onnellisempaa elämää.
En taida olla mikään ihannelukija. Olen tottunut ajattelemaan, että elämä nyt vain on tämmöistä, useimmiten tavallista. Harmautta oppii sietämään. Elämään kuuluu vetelehtimistä, epäonnistumisia, sotkua, ristiriitoja, riittämättömyyttä, pettymyksiä. Todellisissa suruissa oppaiden kevyt positiivinen psykologia tuntuisi pilkalta.
- Juha Pettersson
Ainakaan kyselytutkimusten valossa muutkaan suomalaiset eivät ole erityisen onnettomia. Vuonna 2013 tehdyn terveys- ja hyvinvointikyselyn mukaan lähes puolet – 49,2 prosenttia – suomalaisista on ollut onnellinen suurimman osan aikaa kyselyä edeltäneiden neljän viikon aikana. Vantaalaisista onnellisia oli vielä keskimääräistä enemmän: 49,8 prosenttia.
Tilastokeskuksen viime vuonna tekemän kyselyn mukaan pienituloisistakin hiukan yli puolet tuntee itsensä onnellisiksi ja kokee elämänsä mielekkääksi lähes kaiken aikaa, hyvätuloisista lähes 90 prosenttia. Mutta ei raha kaikille tuo onnea.
– Huono-osaisuutta on monenlaista. Vaikka elämä olisi yltäkylläistäkin, ihminen voi tuntea itsensä onnettomaksi. Onnen puute voi olla merkityksen puutetta. Ihminen tuntee elämänsä liian arkiseksi ja tyhjäksi, arvioi pappi ja psykoterapeutti Juha Petterson, joka työskentelee Vantaan seurakuntien perheneuvojana.
Hän lisää, että kyseessä taitaa olla länsimaisen ihmisen ongelma. Kun elämän ulkoiset puitteet ovat kunnossa, jää aikaa oman elämän miettimiseen ja sen laadun pohtimiseen, mistä seuraa jonkinlainen onttouden kokemus ja tyhjyys.
– Mutta tuskin näissä eksistentiaalisissa kysymyksissä mitään uutta on. Ihmiset ovat aina miettineet, kuka olen, miksi olemme täällä, miksi synnymme, kärsimme ja kuolemme, Petterson huomauttaa.
– Aiemmin pohjaa elämän merkityksen etsinnälle loivat uskontojen ja aatteiden kaltaiset suuret kertomukset. Nykyisin valmiita vastauksia ei ole, vaan sisällön löytäminen on jokaisen omalla vastuulla.
Syli auttaa
Elämän parantamisesta kyllä saisi helposti projektin aikaan. Voisi vaikka treenata hyvän mielen taitoja. Maaretta Tukiaisen samannimisessä, yli 400-sivuisessa kirjassa niitä luetellaan 53 erilaista. Kirjan avulla voi oppia esimerkiksi lepäämään, sietämään epävarmuutta, paljastamaan haavoittuvuutensa, luopumaan kielteisyydestä ja keskittämään huomionsa.
Tukiaisen mukaan kyse on oman mielen kehittämisestä joustavaksi. Silloin elämä sujuu ja siihen saa iloa ja energiaa. Aika paljon energiaa kyllä pitää olla jo valmiiksi, jos aikoo suoriutua kirjassa annetuista tehtävistä: laadi suhde-energiakartta, askartele arvotarha, piirrä tosiasioiden hyväksymishuoneen pohjapiirros, kirjoita irtipäästämiskirje, etsi voimapaikka, ideoi erilaisia tapoja pitää tauko.
Kati Reijonen kertoo Lyhyt matka perille -kirjassaan omasta projektistaan. Viisikymppisenä hän erosi ja jäi työttömäksi. Paha olo pakotti laittamaan elämän uusiksi. "Oivalsin, että jos halusin elää mielekkään elämän, minun oli lakattava elämästä elämää, joka ei ollut mielekäs", hän kirjoittaa etsinnästään. Epätoivoisena Reijonen sukelsi elämäntaito-oppaisiin ja samaan janoon upposivat myös uushenkisyyden gurujen opetukset. Oma juttukin löytyi: meditaatio.
Meditaation eri muodoissaan ovat löytäneet muutkin. Siitä etsitään apua ahdistukseen, stressiin, unettomuuteen ja riippuvuuksiin ja sen tehosta on myös tieteellistä näyttöä. Brittiläinen tiedetoimittaja Jo Marchant tarkastelee Hoida mielelläsi -kirjassaan kehon ja mielen yhteyttä ja aivojen roolia kivunlievityksessä ja paranemisessa. Lumelääkkeiden ja hypnoosin lisäksi hän perehtyy myös meditaatioon. "Tunnen kuin tunnenkin oloni rauhalliseksi ja kumman ’osalliseksi’; tunnen aiempaa vahvemmin olevani osa ehkä suurempaa näkymää ja heikommin kytköksissä edessä olevan päivän yksityiskohtiin", hän kirjoittaa kokeiltuaan tietoista läsnäoloa.
Myös masennuksesta kärsinyt Pauliina Vanhatalo etsi sairautensa aikana apua meditaatiosta. Kirjassaan Keskivaikea vuosi hän kertoo, kuinka harjoitukset välillä pitkästyttivät, välillä rentouttivat ja joskus ehkä auttoivatkin. Eivät kuitenkaan aina: "Mindfulness ei auta. Vaikka kuinka yritän suhtautua ajatuksiin ja tunteisiin kuin taivaalla liikkuviin pilviin, ne eivät hälvene. Lopulta menen istumaan mieheni syliin ja jaan murheeni."
Samaa voisi suositella Marchant. Hän arvioi, että lumelääkkeet ja jopa niin sanotut vaihtoehtohoidot toimivat siksi, että potilas saa osakseen myötätuntoa ja tukea ja hänelle annetaan toivoa. Joten kosketelkaa toisianne – tai kuunnelkaa edes.
Yksinäisyys on onnen este
Perheelliset ja naimisissa olevat ovat tutkimusten mukaan muita onnellisempia. Kun eläkeläisiltä kysyttiin heidän onnellisuutensa syitä, kärkeen nousivat lapset ja lapsenlapset, ystävät, puoliso ja terveys.
Hyvät ihmissuhteet mainitsee Juha Pettersonkin ensimmäiseksi, kun häneltä kysyy, mistä onni koostuu. Perheneuvojan työssä hän on nähnyt, kuinka toimimattomat ihmissuhteet aiheuttavat huonoa oloa ja luovat kokemuksen onnen puuttumisesta. Myös yksinäisyys on iso onnen este.
– Voisi neuvoa, että jos haluat tulla onnelliseksi, hanki ystäviä ja mene töihin tai tee muuten jotain, jossa voit toteuttaa itseäsi. Mutta ei kaikkien elämässä ole tasavertaisia edellytyksiä siihen, Petterson muistuttaa.
Onko koko elämäntaitokirjallisuus loppujen lopuksi suunnattu niille, joilla ei ole todellisia ongelmia ja joilla on aikaa vatvoa omaa elämäänsä? Petterson ei kärjistäisi näin. Hänen mielestään myös elämän merkityksen puute voi olla iso ja todellinen ongelma.
– Jos ihminen oivaltaa jotain oman elämänsä kannalta tärkeätä näiden kirjojen ja kurssien avulla, niin eihän siinä ole mitään vikaa. Voivathan ne toimia myös ennaltaehkäisevästi. Samoin voi toimia parisuhteessa. On taitoja, joita voi oppia. Ihmissuhteissa on tiettyjä lainalaisuuksia, jotka tiedostamalla voi ehkäistä ristiriitoja ja elämästä tulee helpompaa.
Petterson tunnustaa itsekin lukevansa elämäntaito-oppaita, jo työnsäkin puolesta. Viimeksi hän luki keski-iän kriisiä käsittelevän kirjan.
– Monesti olen löytänyt niistä omille kokemuksilleni hyviä sanoituksia.
Joskus häiriö on todellisuudessa
Jos ei usko elämäntaito-oppaista olevan apua, niistä ei ole apua. Näin – tai päinvastoin – voisi soveltaa Saku Tuomisen ja Annamari Heikkilän Uskonko-kirjan keskeistä ajatusta. Kirjan mukaan uskomukset ovat eräänlaisia itseään toteuttavia ennusteita, joita on kuitenkin mahdollista muuttaa. Esimerkiksi syrjäytyminen on usein seurausta siitä, ettei usko voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä omilla teoillaan. "Se, minkä ihminen ei usko toimivan, ei yleensä myöskään toimi."
Tässäkö on meditaatiotakin tehokkaampi lääke? Usko itseen siirtää vaikka vuoria?
Petterson huomauttaa, että elämässä on sellaisiakin voimia, joita yksilö ei pysty hallitsemaan. Talouden suhdanteita tai työllisyystilannetta ei ohjailla self helpiä lukemalla, vaikka ne vaikuttavat monen hyvinvointiin. Pahimmillaan elämäntaitokirjat luovat eetosta, että jokainen on vastuussa omasta elämästään ja voi valinnoillaan tehdä siitä huonoa tai hyvää.
– On aika armotonta ajatella, että menestys olisi omassa varassa ja epäonnistuminen merkki siitä, ettei ole tehnyt tarpeeksi. Harvoista asioista pelkästään yksilö itse on vastuussa. Jos olet menestynyt, se ei ole vain omaa ansiotasi, vaan sinulle on annettu mahdollisuuksia, joita olet pystynyt käyttämään. Olet saanut apua, kannustusta ja taloudellisia resursseja, Petterson sanoo.
– Kaikki ongelmat eivät ole mielen sisäisiä, vaan joskus häiriö onkin todellisuudessa. Tämä reaalimaailma voi olla niin karu ja vääristynyt, että terve ihminen sairastuu. Toivoisin yhteiskunnaltamme lisää myötätuntoa. Siipeensä saaneilla on jo ihan tarpeeksi itsesyytöksiä, muiden ei tarvitse syyttää ja arvostella.
Koukussa itseeni
Elämäntaito-oppaista on turha hakea muutosvoimaa maailman ongelmiin ja epäoikeudenmukaisuuteen. Korkeintaan voi oppia kiltisti sopeutumaan niihin. Kirjojen maailma on myös oudon koukuttava. Niitä lukee kuin scifiä, sukeltaa rinnakkaiseen todellisuuteen, jossa meistä kaikista voi tulla tasapainoisia, menestyviä ja tyytyväisiä ja keskinäisistä suhteistamme harmonisia ja palkitsevia.
Perehdyn niin innokkaasti tasapainoiseen hengitykseen Minna Martinin Hengitys virtaa -kirjan avulla, että silmissä mustenee ja alan haukkoa happea. Krista Launosen Paljastavat värit, hoitavat kuvat vie useamman illan. Se ohjaa itsetuntemukseen ja luovuuteen esimerkiksi maalaus- ja väritystehtävien avulla. Maria Viljan Hiljaisuuden värityskirja odottaa pöydällä. Oman napani peilailemisesta uhkaa tulla loputon urakka tai ainakin aikaa vievä harrastus.
Juha Petterson sanoo, että monien self help -kirjojen ruokkima helmasynti on itseriittoisuus.
– Useimmiten kai elämän merkitys löytyy jostakin muualta kuin omaan napaan tuijottelusta ja omaan sisäiseen maailmaan keskittymisestä. Vaikka ihmissuhteista, siitä, että olet yhteydessä muihin. Erityisen surullista on, jos itseensä käpertyminen on seurausta pettymyksistä ihmissuhteissa. Silloin rakentaa onnea oman itsensä varaan ja tavallaan lakkaa toivomasta muilta mitään.
– Toisaalta sellainen ihminen, joka ei koskaan pysähdy miettimään sisintään, eksyy aika nopeasti ja alkaa elää itselleen vieraannäköistä elämää.
Joko saa alkaa värittää?
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Miten käy, kun toimittaja ahmii viikon aikana seitsemän elämäntaito-opasta?
Hyvä elämäElämän vatvominen ja unelmien kirjaaminen alkavat nopeasti turhauttaa. Yksinkertaiset rentoutumisharjoitukset sen sijaan tuntuvat mielekkäiltä.