Miten käy, kun toimittaja ahmii viikon aikana seitsemän elämäntaito-opasta?
Elämän vatvominen ja unelmien kirjaaminen alkavat nopeasti turhauttaa. Yksinkertaiset rentoutumisharjoitukset sen sijaan tuntuvat mielekkäiltä.
Kun viikon aikana ahmii seitsemän elämäntaito-opasta, alkaa sujuvasti käyttää sellaisia sanoja kuin irtipäästäminen, unelma, pysähtyminen, muutos ja kiitollisuus. Jotta oppi ei jäisi vain teoreettiseksi, kokeilin myös muutamia niissä ehdotetuista harjoituksista. Huomasin, että ajatuskin listojen laatimisesta, oman elämän vatvomisesta ja unelmien kirjaamisesta alkaa nopeasti kyllästyttää ja turhauttaa. Mielekkäimmiltä tuntuvat yksinkertaiset meditaatio- ja rentoutumisharjoitukset, jotka toimivat juuri päinvastoin: niiden avulla jatkuvasta oman elämän arvioinnista ja onnellisuuden mittailusta pääsee irti.
Iloa elämään
Ingrid Johansson: Elämänilon avaimet
Keuhkosyövästä toipunut Ingrid Johansson tajusi olevansa äärettömän kiitollinen siitä, että on elossa, ja siitä, kuinka suuri hänen elämänhalunsa on. Hän halusi, että vastedes hänen elämänsä olisi täynnä iloa, ja oivalsi, että itsestähän se on kiinni.
Kirjoittaja on itse eläkeläinen, ja hän on huomannut, että vanhemmilla ihmisillä ja vakavasta sairaudesta tai onnettomuudesta selvinneillä aikahorisontti muuttuu ja heillä on myönteisempiä tunnekokemuksia kuin nuoremmilla. Kirjansa hän on suunnannut paitsi muille eläkeläisille, myös muille, jotka elävät läpi jonkinlaista elämänmuutosta ja hakevat siihen lohtua.
Jos elämänilon löytää näin, sen on kyllä ansainnut raskaalla työllä.
Kirjassa luetellaan elämänilon seitsemän avainta: itsetuntemus, avoimuus muutokselle, kiitollisuus, anteeksianto, katumuksen välttäminen, nauru ja hyvät ihmissuhteet. Jos avaimet ovat hukassa, niitä voi etsiä vaikka vastaamalla seuraaviin kysymyksiin: Mitä tein eilen tai tällä viikolla, kun olin parhaimmillani? Mitä olen oppinut virheistäni? Millainen ihminen olen? Mikä on tarkoitukseni täällä maan päällä? Mikä täyttää minut energialla? Onko minulla joitain rajoittavia uskomuksia, joista voisin päästä eroon antamalla itselleni anteeksi?
Tuntuu uuvuttavan perusteelliselta. Jos elämänilon löytää näin, sen on kyllä ansainnut raskaalla työllä.
Unelmia toteuttamaan
Janna Wikström: Unelmakarttakirja
Onpas tässä kirjassa hirvittävän paljon tyhjiä sivuja. "Ihania hetkiä oman voimakirjan luomiseen – tee siitä sinun näköisesi!" kirjoittaa kirjan tekijä esipuheessa. Niille tyhjille sivuille on tarkoitus tehdä omat unelmat näkyviksi.
Nyt pitäisi tunnistaa omia uskomuksia, jotka rajoittavat elämää. Voi esimerkiksi löytää itsensä yhä uudelleen tietynlaisesta tilanteesta tai ihmissuhteesta. Oma sisäinen puhe voi olla käskyttämistä ja lyttäämistä, joka lopettaa unelmoinnin alkuunsa. Vastapainoksi listataan omia parhaita puolia, osaamista ja onnistumisia ja kiitollisuudenaiheita niin nykyhetkessä kuin tulevassakin. Kaikkea tätä siivitetään mielikuvaharjoituksilla.
Aika pitkään ja sinnikkäästi saisi puurtaa, että kirjan sivun täyttyisivät. Kokeilen kuitenkin yhtä kirjan harjoituksista – ainoata, jossa ei tarvita sanoja. Sen tavoitteena on vapauttaa rationaalinen mieli, mitä ikinä se sitten tarkoittaakaan.
Piirsin, kun käskettiin.
Aluksi istun silmät kiinni ja hengitän. Sitten mietin unelmaani ja tutkailen, tunnenko sen ja itseni välissä estettä. Ajattelu on kielletty. Este ei siis ole esimerkiksi rahapula vaan vaikka jokin tunne, muoto tai väri. Näen harmaan kelmun tai pilviverhon, sellaisen, joka puolet vuodesta muutenkin tuntuu peittävän kaiken. Seuraavaksi täytyy kuvitella, miltä tuntuisi, jos unelman toteuttaminen olisikin mahdollista ja sitten kokea kiitollisuutta siitä, että se on mahdollista. Harmaa kelmu repeilee.
Sitten otetaan värikynät ja annetaan kirjan sivun täyttyä niistä väreistä ja muodoista, jotka harjoituksesta jäivät päällimmäisenä mieleen. Kun kuva on valmis, sitä tutkaillaan hetki. Ok, ihan kiva. Ei minulle kyllä valjennut, mitä tässä piti tapahtua.
Suorittamisesta iloon
Katri Syvärinen: Löydä elämän taika
Entä jos elämä näyttäisikin tämän kirjan kuvitukselta? Olisi merenrantaa, auringonlaskua, syksyisiä puita. Istuskelisin kirjoittelemassa positiivisia ajatuksia päiväkirjaan ja hörppäisin välillä isosta teemukista. Pukeutuisin valkoiseen ja villasukkiin, sytyttäisin kynttilän ja joogaisin lempeästi.
Tässä, kuten monessa muussakin elämäntaito-oppaassa, on samankaltainen sävy kuin uskoontulokertomuksissa.
Kirjan kirjoittaja Katri Syvärinen on hyvinvointikouluttaja, joka tunnustautuu entiseksi ylisuorittajaksi. Uupuminen pakotti hänet opettelemaan rennompaa elämää, ja kirjassaan hän jakaa löytöjään. Lukija voi peilailla omaa tilannettaan ja tunnistaa uupumisen ensimerkkejä, kuten itkupotkukohtauksia ja unihäiriöitä. Sitten opetellaan pysähtymään, ottamaan omaa aikaa ja päästämään irti turhasta tekemisestä, kontrollista ja huolehtimisesta.
Elämää remontoidaan ja raivataan perusteellisesti, sillä Syvärinen neuvoo luopumaan paitsi tarpeettomasta tavarasta, myös työstä, joka tekee onnettomaksi, ja ihmissuhteista, joissa ei ole hyvä olla. Pisteet rohkeudesta ja siitä, että Syvärinen on itse tehnyt sen, mistä puhuu. Ehkä sen vuoksi tässä, kuten monessa muussakin elämäntaito-oppaassa, on samankaltainen sävy kuin uskoontulokertomuksissa.
Ihmissuhteet sujuviksi
Karla Nieminen: Olet hyvä tyyppi
Tässä on taas yksi omakohtainen todistuspuheenvuoro. Diplomi-insinööri Karla Nieminen alkoi kehittää omia ihmissuhdetaitojaan, ja nyt hän käännyttää samaan muitakin. Me tuppisuut, kenkiämme tuijottelevat suomalaiset olemmekin ihan kohtalaisen kokoinen kohderyhmä. Nieminen opastaa lähes kädestä pitäen, missä voi tavata uusia ihmisiä, miten heihin tutustutaan ja pidetään yhteyttä. Entä miten keskustella tai kosketella? Ja mitä niiden uusien ystävien kanssa sitten tehdään?
Kirjassa neuvotaan myös kohentamaan ulkonäköä ja kehonkieltä, itsevarmuudesta puhumattakaan. Pakkohan sitä on kokeilla. Nieminen on ideoinut pitkän listan puuhia, jotka vievät epämukavuusalueelle ja niin muka kehittävät itsevarmuutta. Suoralta kädeltä kieltäydyn sellaisista, jotka menisivät pitkälle epämukavuusalueen tuolle puolen: en laula karaokea enkä osallistu urheilukilpailuun.
Sovitin mekkoa.
Siedettävän tukalaksi arvioin kehotuksen mennä vaatekauppaan ja kokeilla vaatetta, jota en ikinä käyttäisi. Sellainen sattuu silmiin heti: pinkki, vartalonmyötäinen pitsimekko. Ahtaudun siihen, ja panen ilahtuneena merkille, kuinka monta lihajalosteisiin viittaavaa termiä mieleni tuottaa. Ajattelen lämmöllä Lady Gagaa ja hänen pekonipukuaan. Riisun itsevarmasti mekon.
Itseluottamus paremmaksi
Arlene K. Unger: Rohkeus
Tämän pienen kirjan avulla pitäisi oppia lisäämään itsevarmuutta ja päättäväisyyttä, sanomaan ei, testaamaan omia negatiivisia uskomuksia ja irrottautumaan turhista huolista. Apuna käytetään mielikuvaharjoituksia: kuvittele olevasi karhu, hyppääväsi kylmään veteen tai siirtäväsi vuorta. Listaihmiset voivat kirjata saamiansa kohteliaisuuksia ja reaktioitaan niihin, asioita, joita haluavat elämässään kokea, ja asioita, joita arvostavat.
Lopuksi vain hengitellään. Toimii.
Kokeilen rentoutumisharjoitusta, jossa ruumiinosa kerrallaan ensin jännitetään ja sitten päästetään rennoksi. Ja lopuksi vain hengitellään. Toimii. Ruumiin rentouttaminen rauhoittaa mielen lähes automaattisesti. Kierrokset hidastuvat ja keskittyminen helpottuu.
Eroon negatiivisista tunteista
Arlene K. Unger: Onni
Suloisen keltaisessa pienessä kirjassa on 50 meditaatio- ja rentoutumisharjoitusta, joiden luvataan kohottavan mielialaa. Harjoitusten joukossa on sellaisiakin, joita ei harjoituksiksi miellä: Avaa aamulla verhot ja päästä auringonvalo sisään. Silitä lemmikkiäsi. Ota nokoset. Kuuntele lintuja ja katsele pilviä. Kuuntele musiikkia.
Harjoitus numero neljä kehottaa katsomaan kukkia. Kokeilen sitä. Itse asiassa huijaan vähän, sillä teen sitä usein. En vain ole tiennyt sen olevan meditaatioharjoitus.
Katsoin kukkia.
Ohjeen mukaisesti laitan maljakollisen kukkia ruokapöydälle. Sen pitäisi saada aamuisin olo tuntumaan positiivisemmalta, myötätuntoisemmalta ja vähemmän ahdistuneelta. Monivärinen tulppaanikimppu kieltämättä ilahduttaa aina, kun katse osuu siihen. Eikä sen ympärille tee mieli jättää lojumaan likaisia astioita tai luettuja lehtiä.
Mukavuusalueelta elämysalueelle
Pia Koponen: Lupa mokata
Lupa mokata rohkaisee tuomaan improvisointia arkeen, sanomaan eteen tuleville tilaisuuksille "kyllä", nauttimaan tuntemattomasta ja tekemään asioita välillä uudella tavalla. Ohjenuorana on, että elämäänsä ei tarvitse yrittää käsikirjoittaa etukäteen eikä kaikkea tarvitse ottaa niin vakavasti.
Tuhdissa kirjassa on paljon harjoituksia. Joissakin irvistellään, vihelletään, assosioidaan, puhutaan siansaksaa tai tanssitaan. Toisissa taas pohditaan esimerkiksi omia uskomuksia, taitoja ja reaktioita.
On totta, että asiaansa selvittävää kollegaa kuuntelee tavallista keskittyneemmin, kun odottaa hänen minä hetkenä hyvänsä paljastavan jotakin merkittävää.
Valitsen harjoituksen, jonka tarkoituksena on herättää uteliaisuus ja pitää aistit avoimina ja mieli valppaana. Minun pitää vain ajatella, että jokainen kohtaamani ihminen tuo minulle hetkenä minä hyvänsä tärkeän viestin. Kokeilen tätä töissä parinakin päivänä. On totta, että asiaansa selvittävää kollegaa kuuntelee tavallista keskittyneemmin, kun odottaa hänen minä hetkenä hyvänsä paljastavan jotakin merkittävää. Sitten huomaa, että vaikka sitä viisauden kultahippusta ei tainnut tässä tulla, moni asia toisen puheessa on aika kiinnostava.
Koska tehtävänannossa mainitaan, että viesti voi tulla myös vaikka radiosta tai jossakin muussa muodossa, kokeilen, puhuisiko universumi ehkä paremmin Spotifyn kautta. Laitan napit korviin ja Daily Mix -listan soimaan. Teen tätä parin päivän ajan työmatkoilla, ja saan tällaisia tärkeitä viestejä: 1. Me kaikki kuolemme kerran, 2. Ulos ruumiistani, ulos mielestäni, vapaaksi kontrollista, 3. Sydän on aina samanmuotoinen, 4. Tartu tilaisuuteen, ui tai uppoa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Antti Kylliäinen toi Aristoteleen opit suomalaisiin päiväkoteihin ja työpaikoille – näin saat omat hyveesi käyttöön
Hyvä elämäAristoteles opetti, että hyveiden harjoittaminen antaa ainekset hyvään ja onnelliseen elämään. Antti Kylliäisen mukaan suomalaiset päiväkotilapset sovelsivat filosofin oppeja suoraviivaisesti.
