Pään sisälle. Tapani Riekki käytti aivotutkimusta selittämään syitä siihen, miksi jotkut uskovat yliluonnolliseen ja toiset eivät. – Olen ollut nuoresta saakka kiinnostunut tästä kysymyksestä. Ateistille toisen ihmisen usko voi olla suuri ihmetyksen aihe, ja päinvastoin, Riekki sanoo.
Usko ja ateismi näkyvät aivoissa
Tuoreen tutkimuksen mukaan ihmisen kognitiiviset ominaisuudet vaikuttavat siihen, onko hän taipuvainen uskomaan yliluonnolliseen.
Miksi yksi uskoo Jumalaan, toinen horoskooppeihin ja kolmas ei mihinkään? Helsingin yliopiston tutkija Tapani Riekki etsi tähän syitä marraskuussa julkaistussa väitöskirjassaan. Hän sai selville, että useat ihmisen kognitiiviset eli tiedonkäsittelyyn liittyvät ominaisuudet määrittävät uskoa yliluonnolliseen.
Psykologian alaan kuuluvassa tutkimuksessa tarkastelun kohteena olivat niin usko Jumalaan kuin taikausko ja usko muihin yliluonnollisiin ilmiöihin. Tutkimuksessa selvitettiin muun muassa sitä, miten ihmisen intuitiivinen eli automaattinen, nopea ja ”vaistonvarainen” ajattelu, analyyttinen eli tietoiseen päättelyyn liittyvä hidas ajattelu sekä sosiaalisen tiedon käsittely liittyvät uskomiseen.
Riekin tutkimusryhmä käytti ensimmäistä kertaa tällaisessa tutkimuksessa aivosähkökäyrämittausta.
– Tutkimme sitä, miten yksilölliset kognitiiviset ominaisuudet vaikuttavat siihen, kuka uskoo ja kuka ei. Lisäksi myös monet muut tekijät, kuten ympäristö, kasvatus ja kulttuuri vaikuttavat uskomuksiin, Riekki sanoo.
Riekki huomauttaa, että tutkimuksessa päästiin tarkastelemaan yliluonnolliseen uskovien ja skeptikkojen tai ateistien aivojen eroja toiminnallisella tasolla.
– Parhaillaan keräämme tietoa aivojen mahdollisista rakenteellisista eroista, hän kertoo.
Tutkimuksen mukaan ihmisten välisiä eroja selittää muun muassa taipumus intuitiiviseen tai analyyttiseen ajatteluun. Ihmisiltä itseltään kysyttäessä yliluonnolliseen uskovilla korostuu useimmiten luottamus intuitioon, kun taas skeptikot luottavat yleensä enemmän analyyttiseen ajatteluun. Samansuuntaisia tuloksia on saatu myös useista muista tutkimuksista.
Tapani Riekki korostaa, että intuitiivinen ja analyyttinen tiedonkäsittelyjärjestelmä ovat rinnakkaisia, eivät toistensa vastakohtia. Ihminen voi olla samaan aikaan voimakkaasti intuitiivinen ja analyyttinen.
– Koska uskomiseen vaikuttavat useat seikat, löytyy toki myös yliluonnolliseen uskovia, joilla korostuu analyyttisyys, ja skeptikkoja, joilla korostuu luottamus intuitioon, Riekki sanoo.
Tutkimuksessa selvisi, että voimakas kognitiivinen inhibitio eli tiedollinen estäminen on yhteydessä skeptisyyteen. Kognitiivisella inhibitiolla tarkoitetaan kykyä vaihtaa ajattelun kohteita ja tarvittaessa hylätä ja ehkäistä ajatuksia.
– Tutkimustulokset viittasivat siihen, että skeptikot ovat jonkin verran parempia korvaamaan intuitiivisia käsityksiä analyyttisillä päätelmillä, Riekki kertoo.
Yliluonnolliseen uskovien ja skeptikkojen ymmärrys psyykkisistä, biologisista ja fyysisistä ilmiöistä näyttävät tutkimuksen valossa eroavan toisistaan. Skeptikkojen käsitykset eri ilmiöiden ominaisuuksista ovat tarkemmin rajautuneita.
– Yliluonnolliseen uskovilla ilmiöiden ominaisuudet voivat sekoittua. Jos ihminen uskoo, että kiveä voi liikuttaa ajatuksen voimalla, psyykkiselle ilmiölle annetaan fyysisiä ominaisuuksia, Tapani Riekki selittää.
Ihmisen käsityksillä mielen ja ruumiin suhteesta on tutkimuksen mukaan erityisen voimakas yhteys siihen, uskooko ihminen yliluonnolliseen vai ei.
– Yliluonnolliseen uskovat ajattelivat useammin, että mieli voi olla itsessään elävä ilman ruumista. Skeptikoilla taas korostui ajatus siitä, että mieli ja ruumis ovat toisistaan erottamattomat, Riekki kertoo.
Kun yliluonnolliseen uskovat koehenkilöt tulkitsivat satunnaista liikettä, he käyttivät skeptikkoja enemmän aivoalueita, jotka liittyvät ihmisten ja muiden tietoisten olioiden tulkitsemiseen.
– Kun koehenkilöille näytettiin animaatiota elottomien kappaleiden satunnaisesta liikkeestä, yliluonnolliseen uskovat todennäköisesti etsivät siitä tarkoituksenmukaisuutta, mikä näkyi sosiaalisen tiedonkäsittelyyn liittyvien aivoalueiden aktivaatioina.
Useimmat ihmiset pystyvät näkemään kasvot pilvimuodostelmassa tai seinälaudan oksankohdassa. Jo pieni vauva tunnistaa hymynaamassa ihmisen. Yliluonnolliseen uskovilla ihmisillä tämä ominaisuus on Tapani Riekin mukaan korostunut. He ovat muita herkempiä havaitsemaan kasvojen kaltaisia kuvioita luonnossa ja ympäristössä, myös siellä, missä niitä ei ole.
– Myös nähtyjen kuvioiden tulkinnassa on eroja. Uskova voi nähdä kasvoissa Jeesuksen, kun skeptikolle naama on hauska sattuma. Tosin kasvoja voi myös oppia näkemään – itse olen alkanut nähdä niitä tutkimuksen myötä kaikkialla, Riekki naurahtaa.
Riekin tutkimus on herättänyt huomiota myös kansainvälisesti. Hänen mukaansa aivotutkimuksen hyödyntäminen uskomusten tutkimisessa on viimeisen parinkymmenen vuoden aikana vähitellen lisääntynyt, ja nyt se on nouseva trendi.
– Uskonnot ovat ajankohtainen ja vahva ilmiö, jonka taustalla olevien syiden selittäminen ja ymmärtäminen on tärkeää. Suomi on ehkä vähän yllättäen Pohjoismaista uskonnollisin. Uskontotutkimuksesta väännetään kättä erityisesti Yhdysvalloissa, missä uskonto vaikuttaa yhteiskunnassa voimakkaasti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Linda-Maria: Epäilen, että mielialalääkkeeni toimii kuin ateismipilleri
PuheenvuorotLääke pakko-oireiseen häiriöön tekee elämästäni tasaisempaa. Samalla yhteyteni Jumalaan tuntuu heikentyneen.
