Ruumiista irtautumisen kokeneet kertoivat siihen liittyneen hyvän olon, keveyden, valon ja rauhan tuntemuksia. Kuva: sdominick / iStock
Yliluonnollisista kokemuksista vaietaan leimautumisen pelossa
Kun yliluonnollinen vierailee elämässä, moni asia saattaa muuttua, havaitsi Jeena Rancken, joka tutki ihmisten kertomuksia yliluonnollisten kokemusten vaikutuksista.
– Kuinka monella teistä on ollut joku tämmöinen kokemus? kysyi tutkija Jeena Rancken Yliluonnollinen kokemus -kirjansa julkistamistilaisuudessa keskiviikkona.
Useampi käsi nousi. Niin on kuulemma käynyt muulloinkin, kun Rancken on ollut puhumassa tutkimustyöstään. Se ei ole mikään ihme. Arvioiden mukaan jopa puolet väestöstä on joskus kokenut jotakin yliluonnollista, jos yliluonnolliset kokemukset määritellään niin laajasti, että esimerkiksi demonien, kummitusten ja ufojen lisäksi myös intuitio, enneunet ja aavistukset katsotaan sellaisiksi.
Selittämättömien kokemusten yleisyydestä ja tutkimuksensa herättämästä kiinnostuksesta huolimatta Rancken arvioi, että yliluonnollinen on edelleen tabu.
– Ei näistä ensimmäisenä mennä työpaikan kahvihuoneeseen kertomaan. Yliluonnollisista kokemuksista kertomista arastellaan, koska pelätään leimaantumista hulluksi. Jotkut haastattelemani ihmiset myös pelkäsivät, että yliluonnolliset voimat suuttuvat, jos he puhuvat kokemuksistaan, Rancken kertoo.
Hän arvioi, että varsinkin sellaisista yliluonnollisista kokemuksista, jotka eivät mahdu uskonnolliseen viitekehykseen, vaietaan. Niitä ei myöskään ole juuri tutkittu, toisin kuin uskonnollisia kokemuksia.
– Monet uskonnollisista kokemuksistahan ovat tavallaan yliluonnollisia kokemuksia. Ne vain tulkitaan uskonnollisessa viitekehyksessä ja uskonnollista sanastoa käyttäen. Sellaisia ymmärretään meidän kulttuurissamme paremmin kuin muita yliluonnollisia kokemuksia.
Yliluonnolliset kokemukset ovat universaaleja. Niitä esiintyy kaikkina aikoina ja kaikkien kulttuurien piirissä.
Yksi kyselee, toinen kamppailee
Suurimman osan tutkimuksensa haastateltavista Rancken löysi lehti-ilmoituksilla. Haastateltujen kertomukset olivat keskenään hyvin erilaisia. Yhteistä näille ihmisille, heidän kokemuksilleen ja sille, miten kokemukset olivat heihin vaikuttaneet, oli lähinnä se, että ne pakenivat määritelmiä.
Rancken haastatteli 84 ihmistä. Heidän kokemuksensa hän jakoi neljään ryhmään: ennekokemuksiin, ruumiista irtautumisiin, ufojen ja humanoidien kohtaamisiin sekä kokemuksiin hengistä tai voimista. Tutkimuksessaan Rancken keskittyi siihen, millaisia vaikutuksia näillä kokemuksilla oli: mikä niissä oli kokijoille merkityksellistä ja miten ne muuttivat heidän elämäänsä.
– Löysin viisi eri tarinatyyppiä sen perusteella, mikä kertojan suhde yliluonnolliseen kokemukseensa oli. Silminnäkijöiden ryhmään kuuluvat ne, jotka yliluonnollinen kokemus pysäytti hetkeksi. Vaikka se ihmetytti heitä, se ei varsinaisesti muuttanut heidän elämäänsä. Toinen ryhmä oli etsijät, jotka kokemus johti etsimään lisää tietoa niin hengellisestä ja henkisestä kirjallisuudesta kuin myös esimerkiksi psykologian tai aivotutkimuksen alalta, Rancken kertoo.
– Suurin ryhmä oli se, jota kutsun oppilaiksi. He kokivat asteittaisen elämänmuutoksen. Tuli ehkä tunne, että yliluonnollisella kokemuksella on joku merkitys, joka heidän pitää oivaltaa. He löysivät esimerkiksi kursseja ja samanhenkisiä ihmisiä ja heidän maailmankuvansa muuttui. Moni koki eettisen heräämiseen, johon kuului esimerkiksi maapallosta tai toisista ihmisistä huolehtiminen.
Joidenkin elämä muuttui vielä rajummin. Rancken kutsuu pelastetuiksi niitä, joiden elämäntilanne oli ennen yliluonnollista kokemusta huono esimerkiksi sairauden tai päihderiippuvuuden vuoksi.
– Yliluonnollinen kokemus käänsi viime hetkellä heidän asiansa parempaan suuntaan. He parantuivat vakavasta sairaudesta tai vapautuivat päihteistä ilman vieroitushoitoa.
Yliluonnollinen kokemus saattoi muuttaa elämän myös huonompaan suuntaan. Näin kävi ryhmälle, jonka Rancken on nimennyt kamppailijoiksi.
– Heillä oli ollut outo, ehkä pahaenteinen kokemus, joka joko jäi päälle tai toistui. Tällaisista synkistä, pelottavista ja ahdistavista kokemuksista on erityisen vaikea puhua. Jos yliluonnollinen on tabu, niin kielteiset yliluonnolliset kokemukset ovat tuplatabu, Rancken sanoo.
Yli puolet Ranckenin haastatelluista kertoi kokemuksia erilaisista hengistä ja voimista. Kuva: yulkapopkova / iStock
Missä ovat Suomen vampyyrit?
Yliluonnolliset kokemukset ovat universaaleja. Niitä esiintyy kaikkina aikoina ja kaikkien kulttuurien piirissä. Kokemuksille annetut nimet saattavat tosin vaihdella. Siinä missä muinoin taivaalla nähtiin tulipallo, siellä nykyisin nähdään ehkä ufo.
– Mutta on myös paikallisia ja joillekin kulttuureille ominaisia piirteitä. Suomessa en ole kuullut kenenkään kertovan vampyyreistä. Ufojen ja humanoidien buumi alkoi Amerikassa 1940-luvulla, Suomessa sitä elettiin 1970-luvulla. On tietysti todella vaikea erottaa, mikä on puhdasta kokemusta ja mikä kulttuurista tulkintaa, Jeena Rancken sanoo.
Yliluonnollinen on tavallaan muuttanut myös Ranckenin elämän, sillä hän väittelee yhteiskuntatieteiden tohtoriksi Tampereen yliopistossa lauantaina. Tutkimustyön myötä hänen valmiutensa uskoa yliluonnolliseen on kuulemma hieman karissut. Toisaalta hän ei enää hätkähdä, vaikka kuulisi mitä.
– Oma näkemykseni on, että ihmismielessä ja luonnossa on ulottuvuuksia, joita emme tunne. Mutta on eri asia, ovatko ne yliluonnollisia vai eivät.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Papit suhtautuvat yliluonnollisiin kokemuksiin avoimin mielin
HengellisyysTodellisuus on muutakin kuin se, mikä voidaan todistaa tai aistein havaita, sanovat papit Jaakko Hyttinen ja Sirkka-Liisa Raunio.
Yliluonnollinen kokemus jättää ymmälleen
Hengellisyys
