Linda-Maria: Epäilen, että mielialalääkkeeni toimii kuin ateismipilleri
Lääke pakko-oireiseen häiriöön tekee elämästäni tasaisempaa. Samalla yhteyteni Jumalaan tuntuu heikentyneen.
Kerroin toukokuisessa kolumnissa kokeneeni äkisti, etten saa uskooni kontaktia. Kuin myrsky olisi katkaissut sähköt ja vienyt mukanaan wifi-yhteyteni Jumalaan.
Se, mitä seuraavaksi kirjoitan, on puhdasta spekulaatiota. Minulla ei ole aiheesta minkäänlaista tieteellistä näyttöä tai ammatillista osaamista ja suosittelenkin kaikkia luottamaan näissä asioissa ainoastaan terveydenhuollon ammattilaisiin.
Samoihin aikoihin, kuin aloin kokea etääntymistä uskostani, koin olevani etäällä myös muista asioista, jotka tuottivat minulle aiemmin iloa. Tiesin kyllä, kun minulla oli hauskaa, mutta tuntui kuin elämäni olisi vain elokuva, jota katsoin. Kuin en olisi itse elänyt omia onnellisia hetkiäni, vaan nähnyt ne ruudun läpi.
Muistan alkukesältä päivän, jolloin viiletin sähköpotkulaudalla katsomaan ystäväni teatteriesitystä. Haistoin kukkien tuoksun tienpientareella ja kuulin lintujen laulun, mutta minun ja kesän välissä tuntui olevan harmaa pleksi.
En ole aivotutkija, enkä tiedä vaikuttavatko mielialalääkkeet niihin osiin aivoissa, joilla on mitään tekemistä uskon tai skeptisyyden kanssa.
Yhdistin pian tunne-elämäni samentumisen uuteen mielialalääkkeeseen, jonka jouduin aloittamaan viime vuonna, kun pakko-oireinen häiriö alkoi heikentää elämänlaatuani huomattavasti. Olin kyllä kuullut mielialalääkkeiden voivan tasata joissakin tapauksissa myös positiivisia tunnehuippuja, mutta minulla ei ollut aikaisempaa kokemusta aiheesta, vaikka olen joutunut käyttämään erilaisia lääkkeitä teini-ikäisestä asti. Aloin varovasti pohtia, voisiko lääkityksellä olla laimentava vaikutus myös uskonelämääni.
Muistin lukeneeni tutkimuksesta, jossa verrattiin aivosähkökäyrän avulla yliluonnolliseen uskovien ja skeptikkojen tai ateistien aivoja toiminnallisella tasolla. Tutkimuksen mukaan ihmisten välisiä eroja selittää muun muassa taipumus joko intuitiiviseen tai analyyttiseen ajatteluun.
Kuten sanottu ja kommenttikentissä jo huomattu, minä en ole aivotutkija, enkä tiedä vaikuttavatko mielialalääkkeet niihin osiin aivoissa, joilla on mitään tekemistä uskon tai skeptisyyden kanssa. Minusta ihmisen psykofyysisyys on vain kiinnostava aihe, enkä yllättyisi, mikäli uskonelämäni latistumisen ja lääkityksen väliltä löytyisi yhteys.
Tai sitten minun on vain helpompi ajatella nieleväni iltaisin ateismipillereitä kuin myöntää, että maailmankatsomukseni saa yhä etsiä muotoaan hengellisyyden eri ilmentymien ristitulessa.
Kirjoittaja on muusikko, kirjailija ja häpeämättömästi hengellinen marsuäiti.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kolumni: Suhde Jeesukseen on kuin muutkin ihmissuhteet
PuheenvuorotJumala on minulle kaikki, mutta sitten tuli vaihe, jolloin tuntui, etten saa häneen enää yhteyttä, kirjoittaa Linda-Maria Raninen.
