Näyttelijä Jarmo Mäkisen mielestä sielunkumppanin kanssa voi löytää ikuisuuden hetkiä.
Uudestaan alusta
Pitkässä parisuhteessa saattaa eteen tulla tilanne, jossa miettii, mitä toinen oikeastaan nykyisin tuntee tai ajattelee. Huomaa ajan kuluneen, takana on ehkä enemmän vuosia kuin edessä.
Näyttelijä Jarmo Mäkinen, 51, heittäytyy 25 vuotta naimisissa olleen miehen rooliin Anna-Mari Kaskisen kirjoittamassa näytelmässä Rakastatko vielä? Näytelmän pariskunta menee hääpäivänsä kunniaksi käymään vihkikirkossaan. Mies alkaa puhua kipeistä asioista.
— Vaimo kysyy mieheltä yhä uudelleen, että mikset sä ole puhunut. Näytelmän jälkeisissä kahvitilaisuuksissa on ollut mukava huomata, että niissä puhuvat miehet, eivät niinkään naiset, kertoo Mäkinen.
Rakastatko vielä? sai ensi-iltansa parisen vuotta sitten, minkä jälkeen näytelmää on esitetty kirkoissa ympäri Suomea. Vaimona nähdään näyttelijä Eija Vilpas.
Hoitamista
Eivät näytelmän parisuhdeprobleemat ole vieraita eroja kokeneelle kolmen lapsen isälle Jarmo Mäkisellekään. Kun näytelmää aikoinaan harjoiteltiin, itku tuli silmään miehelle itselleenkin.
— Asiat, joita näytelmässä käydään läpi, ovat niin arkisia ja tunnistettavia jokaisen elämässä. Siksi ne kolahtavat.
Näytelmän aviomies esimerkiksi kertoo pettymyksestään omaa poikaansa kohtaan. Isän odotukset ja todellisuus eivät kohdanneet. Kuinka paljon se on matkan varrella aiheuttanutkaan konflikteja ja hylkimistäkin. Kaiken taustalla on liitto, jossa on ajauduttu erilleen.
— Mutta aina voi aloittaa uudestaan alusta! Se on näytelmän sanoma, Mäkinen melkeinpä huudahtaa ja intoutuu kertomaan omista vanhemmistaan, jotka ovat olleet yhdessä viisikymmentä vuotta.
— Meidän äiti on ollut sellainen, että se on pannut isän puhumaan. Ja he hoitavat toisiaan, hierovat sohvalla toistensa jalkoja ja ovat muutenkin usein lähekkäin.
Puhumista
Nykyään hoetaan, että asioista pitää puhua ja parisuhteessa pitää puhua, mutta onkohan siitä tullut jo ylimainostettua: kannattaako kaikesta ylipäänsä aina jauhaa? Eikö voisi niin sanotusti painaa villaisella?
— Kyllä parisuhteessa pitää puhua, muuten tulee sellainen olo, että mitähän se toinen oikein hautoo päässään, toteaa Jarmo Mäkinen.
Kännyköistä ja sähköpostista alkoi Mäkisen mielestä nykyihmisen itsekkyyden aika. Monista on tullut omaan napaan tuijottajia ja sisäänpäinkääntyneisyydestä on tullut hyve. Ei ihme, jos parisuhteessa hiertää.
Mäkinen kokee, että lapset ovat tuoneet parisuhteeseen onnen. Mutta hän on sitä mieltä, että jos lapsi menee parisuhteen edelle, silloin on suhteessa joku vika. Ehkä äiti on jätetty yksin ja mies vaan menee omia menojaan.
— Ihmiset ovat niin itsekeskeisiä, että sen takia tulee konflikteja. Ajatellaan, että toinen on vain väline omia tarpeita varten. Ja pelätään pysähtyä kiireen ja projektien keskellä. Ajatellaan, että jos pysähtyy, koko maailma pysähtyy. Mutta kun istuu puron reunalla tai järven rannalla tarpeeksi kauan luontoa katsellen, voi saada aavistuksen siitä, mitä elämä on. Elämänviisaus on meissä sisällä.
— Täytyy opetella olemaan ajattelematta mitään. Olla vain hiljaisuudessa. Kun tyhjentää mielensä, se täyttyy. Projekteja tekemällä ei synny elämää.
Ikuisuuden hetkiä
Eipä ihan heti uskoisi, mutta monia konnan rooleja näytelleen Jarmo Mäkisen karskin ulkokuoren alla asuu herkkä runopoika ja kotitöihin osallistuva perheenisä. Jos mies ei ole näyttelemässä, hän tekee erilaisia äänitöitä kotona omassa studiossaan.
— Aamulla, ennen kuin aloitan työni, vien lapset päiväkotiin, käyn kaupassa ja salilla treenaamassa. Kun perhe palaa kotiin, voi ruoka olla odottamassa.
Haastavinta parisuhteessa on Mäkisen mielestä saada pysymään se elävänä.
— Toisen huomioiminen pitäisi aloittaa jo aamupuurosta, johon pitäisi sisällyttää rakkautta, hellyyttä ja huolenpitoa.
— Rakkaus on tila. Ihminen toivoo kohtaavansa sielunkumppanin, jonka kanssa voi löytää yhdessä ikuisuuden hetkiä. Ihminenhän ei voi olla onnellinen kuin hetken kerrallaan. Ei ole olemassa mitään koko ajan kestävää onnea.
Rakastatko vielä? -näytelmä su 11.4. klo 17 Pyhän Laurin kirkossa. Vapaa pääsy.
"Toisen huomioiminen pitäisi aloittaa jo aamupuurosta, johon pitäisi sisällyttää rakkautta."
Jaa tämä artikkeli: