Kuva: Paula Lehto
Väitellään: Siunaamisella ja vihkimisellä ei ole eroa, Veikko Karhumaa!
Tikkurilan seurakunnan pappi Veikko Karhumaa ei ole tavannut ketään, joka avioituisi vain saadakseen hienot häät.
Avioliiton on tarkoitus kestää siihen asti kunnes kuolema erottaa.
– Kyllä se on ihanne, mutta aina niin ei käy. Ihanteelle on inhimillisetkin perusteet, sillä sitoutuminen antaa elämälle turvaa. Elinikäinen avioliitto on myös osa Jumalan alkuperäistä luomistahtoa.
Avioliittoon vihkiminen on pyhä toimitus niin kuin kastekin.
– Se on erityinen toimitus, johon on oma kaava. Luterilaisessa kirkossa se ei kuitenkaan ole sakramentti niin kuin kaste. Kaste on Jeesuksen asettama, mitä avioliitto ei ole. Avioliittoon vihkiminen on enemmän järjelle käsitettävä ja yhteiskunnallinen asia, kaste on jotain ihan muuta. Kastetta ei uusita, mutta avioliittoon voidaan vihkiä useamman kerran.
Ei ole suurta eroa sillä, siunaako pappi avioliiton vai vihkiikö siihen.
– Jos avioliitto on solmittu maistraatissa, pappi voi siunata sen. Kirkollisessa vihkimisessä molempien puolisoiden tulee olla rippikoulun käyneitä kirkon jäseniä.
– Toimituksissa ei ole juuri eroa. Kysymysten sanamuoto on erilainen eikä siunaamiseen kuulu sormusrukousta eikä -lupauksia. Toimitusten kirkolliset elementit ovat samat: molemmissa avioliitto siunataan ja avioparin puolesta rukoillaan.
Pienet häät eivät oikein sovi kirkkoon.
– Pienet häät sopivat kirkkoon vallan mainiosti. Kaikenlaisia juhlia ja tilaisuuksia on erikokoisia ja kaikki sopivat kirkkoon. Vihkivän papin tai kanttorin näkökulmasta ei ole väliä sillä, onko häävieraita muutama vai kirkon täydeltä. Oleellinen on se vihittävä pari.
– Toisaalta kirkolliseen vihkimiseen ei tarvita kirkkoa, vaan sen voi toimittaa melkein missä tahansa. Minä olen valmis vihkimään saman tien vaikka virastossa, jos parilla on avioliiton esteiden tutkinta hoidettuna.
Kirkollinen vihkiminen ei maksa mitään.
– Totta, ei maksa ainakaan oman seurakunnan jäsenille. Papin, kanttorin ja vahtimestarin palvelut ovat ilmaisia. Joillakin seurakunnilla on käytäntö, että muiden seurakuntien jäseniltä peritään kirkosta pieni maksu. Meillä ei, joten suosittuun Pyhän Laurin kirkkoonkin pääsee vihille ilmaiseksi.
Kirkkohäissä on pakko veisata virsiä.
– Viimeinen sana musiikkivalinnoissa on kanttorilla, mutta lähtökohtaisesti vihkikaavaan kuuluu yksi virsi. Jokaiseen tilaisuuteen löytyy kyllä joku sopiva virsi virsikirjasta. Suosituin vihkivirsi taitaa olla Suvivirren sävelellä veisattava virsi numero 822, Se tuntee onnen syvän. Paljon lauletaan myös perinteisiä kiitosvirsiä kuten Soi kunniaksi Luojan ja Herraa hyvää kiittäkää.
Ilman sormuksia ei voi mennä kirkossa naimisiin.
– Vähintään yksi vihkisormus pitäisi olla. Joskus tämä tulee ihan konkreettisesti vastaan, kun pari ei ole ehtinyt hankkia sormuksia. Silloin joudutaan improvisoimaan.
Vähemmistö pareista valitsee kirkkohäät.
– Suhde on suunnilleen puolet ja puolet, mutta kirkollisten vihkimisten osuus on pienentynyt nopeasti. Vielä parikymmentä vuotta sitten 70–80 prosenttia pareista valitsi kirkollisen vihkimisen. Suurin syy lienee se, että nykyisin on paljon pareja, joissa toinen ei kuulu kirkkoon.
Monille ikimuistoiset häät ovat tärkeämmät kuin avioliitto sinänsä.
– Tuota en kyllä usko. Itse en ainakaan ole tavannut sellaisia pareja. Avioliitto on askel, jota mietitään vakavasti.
Avioliitto on aikansa elänyt instituutio.
– Ei missään tapauksessa. Kyllä se on edelleen yhteiskunnan perussolu, niin kirkon kuin maallistenkin viranomaisten mielestä. Ja tuntuu se olevan monen nuorenkin tulevaisuudentoiveissa. Minua hämmästyttää se, että parit, jotka elävät yhdessä ja joilla ehkä on lapsiakin, eivät virallista liittoaan.
Jaa tämä artikkeli: