Johanna Mappesin mielestä tiukat sukupuoliroolit eivät palvele ketään. Kuva: Petteri Kivimäki
Väitellään: Sukupuolia on vain kaksi, Johanna Mappes!
Evoluutioekologian professori Johanna Mappesin mukaan pelkät kromosomit eivät aina kerro sukupuolta.
Kun lapsi syntyy, kuka tahansa pystyy sanomaan, onko se tyttö vai poika.
– Useimmiten näin. Suurin osa voidaan jakaa tyttöihin ja poikiin ulkoisin perustein. Mutta sitten jää se muutama prosentti, joiden kohdalla jako tyttöihin ja poikiin ei ole ihan helppoa. Kolmas näkökohta on se, vastaako ihmisen kokemus omasta sukupuolesta sitä, millaisia ulkoisia tunnusmerkkejä hänellä on.
– Aluksi kaikki sikiöt näyttävät samalta ja ovat oikeastaan tyttöjä. Mikäli mukana on Y-kromosomi ja siellä sijaitseva SRY-geeni toimii, käynnistyy kivesten kehittyminen ja testosteronin tuotanto. On siis kyse kromosomien, geenien ja hormonien yhteisvaikutuksesta, jossa moni asia voi mennä myös "pieleen". Kromosomeja voi olla liikaa tai liian vähän ja vauvalla voi olla ulkoisia tunnusmerkkejä sekä tytöltä että pojalta.
Ulkoiset sukupuolielimet määrittävät sukupuolta eniten. Se, mitä jalkojen välissä on, on olennaisempaa kuin se, miltä tuntuu.
– Suurimmalla osalla ulkoiset merkit vastaavat sukupuolen määrittelyä, mutta aina näin ei ole. On esimerkiksi naisia, joilla on vagina, muttei kohtua. Kivekset voivat olla piilossa. Sukupuolirajaa ei ole mahdollista määrittää yksiselitteisesti.
On olemassa vain kaksi sukupuolta, mies ja nainen.
– Lisääntymisbiologian kannalta kyllä, ainakin ihmisillä. Joissakin maissa intersukupuoliset määritellään kolmanneksi sukupuoleksi ja esimerkiksi Intiassa puhutaan myös kolmannesta sukupuolesta.
Miehet ovat luonnostaan riskinottajia ja metsästäjiä, naiset hoivaajia.
– Keskimäärin varmaan näin, mutta sukupuolten sisällä vaihtelu on suurempaa kuin sukupuolten välillä.
On resurssien tuhlausta, jos ihminen tekee vain tietynlaisia asioita sen mukaan, mikä hänen sukupuolensa on.
Miehet nyt vaan ovat vahvempia kuin naiset ja soveltuvat siksi paremmin tiettyihin ammatteihin kuten palomiehiksi.
– Niinhän se useimmiten on, jos mietitään keskiarvoa. Siksi on turhaa panna naisia ja miehiä kilpailemaan keskenään vaikkapa pikajuoksussa olympialaisissa.
Miehellä ja naisella on erilaiset aivot. Aivoja tarkastelemalla pystyy määrittelemään sukupuolen.
– Keskimäärin naisilla on pienempi pää ja pienemmät aivot. Vaihtelu on kuitenkin suurta. Aivoja muovaa paljon se, miten niitä käytetään. On resurssien tuhlausta, jos ihminen tekee vain tietynlaisia asioita sen mukaan, mikä hänen sukupuolensa on.
Se, että sukupuoli olisi jotenkin vaikea määritellä, on nykyajan keksintöjä. Aikaisemmin oli selvää, että tytöt ovat tyttöjä ja pojat poikia.
– Näin haluttiin uskoa, mutta ei se näin ollut. Ennen variaatiot olivat vain vielä suurempi salaisuus kuin nykyään.
Ihmisen pitäisi itse saada määritellä sukupuolensa.
– Kyllä, olen sitä mieltä. Tarkoitus ei ole silti vähätellä sukupuolen merkitystä. Sillä, miten ihminen kokee sukupuolensa, on valtava merkitys, mutta tilanne on onneton, jos kokemus ei vastaa sitä, mitä biologinen sukupuoli on.
Meille kaikille olisi helpompaa, jos sukupuolinormit eivät olisi niin tiukat.
– Kyllä, varmasti olisi. On vaikea sovitella itseään sukupuolirooleihin, joihin ei vain sovi, ja tiukat käsitykset voivat olla todella tuhoavia. Miksi tehdä toisten sukupuolesta ja siitä, miten ihminen itsensä kokee, ongelma?
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Miksi intersukupuolisia saa pienenä silpoa, kysyy veitsin ja hormonein naiselliseksi muokattu Aksu
Hyvä elämäOsa lapsista syntyy ihan omannäköiseen sukupuoleen. Heitä leikataan Lastenklinikalla Helsingissä, mutta ulkonäkösyistä tehtävien toimenpiteiden arvostelu yltyy. HUS:issa keskustellaan syksyllä leikkausten tulevaisuudesta.