Intersukupuolisen "Aksun" sukupuolielimiä leikattiin ensimmäisen kerran vauvana. Aksulla on miehelle tyypilliset XY-kromosomit, mutta hänet määriteltiin pienenä tytöksi.
Miksi intersukupuolisia saa pienenä silpoa, kysyy veitsin ja hormonein naiselliseksi muokattu Aksu
Osa lapsista syntyy ihan omannäköiseen sukupuoleen. Heitä leikataan Lastenklinikalla Helsingissä, mutta ulkonäkösyistä tehtävien toimenpiteiden arvostelu yltyy. HUS:issa keskustellaan syksyllä leikkausten tulevaisuudesta.
165 senttiä lyhyestä tukasta lenkkitossuihin. Siinä välissä meikittömät kasvot, rintamuksesta kohoava kauluspaita, siistit farkut.
Aksu työskentelee sosiaalialalla ja retkeilee vapaa-ajallaan luonnossa. Hän näyttää aika tavalliselta keski-ikäiseltä suomalaiselta naiselta, sellaiselta käytännönläheiseltä ulkoilmaihmiseltä. Lääkärit ovat tehneet vaikutelman eteen paljon työtä.
– En pääse eroon siitä ajatuksesta, että minkä näköinen ja kokoinen olisin, jos minulle ei olisi tehty mitään. Olisin halunnut saada kasvaa rauhassa. Miksi intersukupuolisia saa pienenä silpoa?
Kun Aksu syntyi noin 50 vuotta sitten perheensä kuopukseksi, hänet päätettiin määritellä tytöksi. Terveen vauvan sukupuolielimet leikattiin ja genitaalien muotoilua jatkettiin sairaalassa lapsen ollessa viisivuotias.
Murrosiässä lääkäri määräsi Aksulle estrogeenipillereitä, koska hänellä ei ole naishormonia tuottavia munasarjoja. Estrogeenihoito hidasti pituuskasvua.
Aksulle kerrottiin myös, että hän ei voisi koskaan synnyttää. Lääketieteen kielellä hänellä on androgeeniresistenssi. Aksulla on miehelle tyypilliset 46XY-kromosomit, mutta mieshormonit eivät ole vaikuttaneet Aksun kehoon.
– En ole koskaan tuntenut itseäni tytöksi tai naiseksi, vaikka monesti muut määrittelevät minut sellaiseksi. Sukupuoleni on intersukupuolinen.
Näen sukupuolta määrittävät varhaiset leikkaukset isona ihmisoikeuskysymyksenä.
- Etenen pääsihteeri, lastenlääkäri Ritva Halila
Ei tyttö eikä poika
Intersukupuolisuus on synnynnäinen tila, jossa yksilön fyysiset sukupuoliominaisuudet eivät ole yksiselitteisesti naisen tai miehen. Vauvan ulkoisissa sukupuolielimissä voi olla tyttömäisiä ja poikamaisia piirteitä. Voi myös käydä niin, että tyttönä kasvaneen nuoren kuukautiset eivät ala murrosiässä. Tutkimuksissa huomataan, ettei nuorella ole kohtua, ja vatsaontelosta löytyvät munasarjojen sijaan kivekset.
Yhdysvaltalaisen intersukupuolisuusjärjestö ISNA:n mukaan lääketieteessä on löydetty yli 20 intersukupuolisuuden muotoa. Ahtaampien kotimaisten kriteerien mukaan Suomessa syntyy vuosittain vajaa kymmenen vauvaa, jotka eivät ole selkeästi tyttöjä tai poikia.
Kansainvälisissä raporteissa intersukupuolisia arvioidaan olevan enemmän, muutama prosentti ihmisistä. Se tarkoittaisi Suomessa noin 100 000 ihmistä.
– Suomi ei ole poikkeus. Intersukupuolisia lapsia syntyy meillä todennäköisesti aivan yhtä paljon kuin muuallakin, sanoo Etenen pääsihteeri ja lastenlääkäri Ritva Halila.
Etene eli Valtakunnallinen sosiaali- ja terveysalan eettinen neuvottelukunta haluaa intersukupuolisille lapsille oikeuden määrittää sukupuolensa itse. Etene on yrittänyt päästä viime keväästä asti keskustelemaan Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin eli HUS:in johdon kanssa intersukupuolisten lasten sukupuolielimiä muokkaavien leikkausten lopettamisesta. Keskustelu käydään syksyllä.
– Intersukupuoliset ihmiset kokevat enenevästi loukkauksena, että heistä on tehty muuta kuin itse haluavat heiltä mitään kysymättä. Näen sukupuolta määrittävät varhaiset leikkaukset isona ihmisoikeuskysymyksenä, Halila toteaa.
Myös Kätilöliitto linjaa, että lapsella on lähtökohtaisesti oikeus kehoonsa sellaisena kuin se on. Liiton viimevuotisen kannanoton mukaan intersukupuolisen ihmisen tulee saada määritellä sukupuolensa itse. Luonto on monimuotoinen, samoin ihmiset, kannanotossa lukee.
Muun muassa Euroopan yhteisön perusoikeusvirasto sekä Euroopan neuvoston ja YK:n ihmisoikeuskomissaarit ovat kehottaneet jäsenmaitaan varmistamaan, ettei intersukupuolisille lapsille tehtäisi tarpeettomia toimenpiteitä. Myös intersukupuolisten kansainväliset järjestöt painostavat lopettamaan lasten sukuelinkirurgian, jota tehdään ulkonäkösyistä. Malta on kieltänyt sen alle 18-vuotiailta.
Halila on pohtinut paljon, minkä ikäisenä lapsi on kypsä päättämään sukuelintensä leikkaamisesta tavallisemman näköiseksi. Hän ei halua sälyttää vastuuta kapeille hartioille.
– Jotta ihminen pystyy ottamaan kantaa sukupuoli-identiteettiinsä ja seksuaalisuuteensa, hänen pitää olla lähes täysi-ikäinen.
Suomessa lääkärien on kuitenkin määriteltävä vauva kiireesti tytöksi tai pojaksi, koska pysyvään henkilötunnukseen merkitään sukupuoli. Esimerkiksi Australiassa ja Saksassa ihminen voi olla myös kolmatta sukupuolta. Etene toivoo yhteiskunnallista keskustelua siitä, voisiko sukupuolitetusta henkilötunnuksesta luopua Suomessakin.
Sukupuoleltaan epäselviä lapsia hoidetaan kaikissa yliopistosairaaloissa, mutta vaativimmat ja harvinaisimmat operaatiot tehdään Helsingissä Lastenklinikalla.
Korjaamme epämuodostumia.
- Lastenklinikan endokrinologi Päivi Miettinen
Pienennetäänkö klitorista?
Sukupuolikehityksen häiriö, Disorder of Sex Development. Sitä Helsingin Lastenklinikalla työskentelevät kirurgi Seppo Taskinen ja lasten hormonisairauksiin erikoistunut lastenendokrinologi Päivi Miettinen hoitavat. He eivät halua puhua intersukupuolisuudesta vaan siitä, että joidenkin lasten sukupuolielimet ovat kehittyneet eri tavalla kuin väestössä keskimäärin.
Suurin osa sukupuoleltaan yksilöllisistä vauvoista on täysin terveitä, mutta he päätyvät silti lääketieteellisen tiimin perusteellisiin kokeisiin. Vauvoille tehdään harvakseltaan myös tähystystutkimuksia.
– Katsotaan, ovatko sukurauhaset kivesten vai munasarjojen näköisiä, onko niissä kumpaakin kudosta vai onko sukurauhanen jäänyt eriytymättä, kirurgi Taskinen sanoo.
Lääkärit korostavat pyrkivänsä lapsen parhaaseen. Henkilötunnuksen vaatima sukupuolen määritys ja terveydelle välttämättömät hoidot tehdään joka tapauksessa. Joskus epäselvään sukupuoleen liittyy lisämunuaisen vajaatoiminta, jonka lääkitys on aloitettava pikaisesti.
Muista toimenpiteistä neuvotellaan kiireettömästi vanhempien kanssa. Haluavatko he esimerkiksi, että pikkutytöksi määritellyn lapsen penistä muistuttavaa isoa klitorista pienennetään?
– Korjaamme epämuodostumia. Kun mennään luokan kanssa uimahalliin, lapsi voi muuten kokea olevansa erilainen. Tällä hetkellä ajatellaan, että on lapsen etu olla samankaltainen ikätovereidensa kanssa, Miettinen sanoo.
– Olen saanut potilaspalautetta siitä, että miksi klitoristani ei ole korjattu jo pienenä. Että en ole pystynyt elämään normaalia nuoren tytön elämää. Mutta tällaisia leikkauksia ei tietenkään tehdä, jos vanhemmat eivät halua, Taskinen kertoo.
Kirurgi Taskinen viittaa potilastutkimuksiin, joissa useimmat epäselvän sukupuolen vuoksi hoidetut kannattavat leikkauksia jo varhaislapsuudessa.
– Tietysti kaikissa kyselyissä on hajontaa.
Juuri tässä on ongelma: vauvan tulevaa mielipidettä voi vain arvailla.
– Tällä hetkellä ajatellaan, että on lapsen etu olla samankaltainen ikätovereidensa kanssa, lastenendokrinologi Päivi Miettinen sanoo. Hän hoitaa intersukupuolisia lapsia Lastenklinikalla, jonka rappukäytävää koristaa Eskolan maalaus Lapset rannalla.
Opin, että pitää muuttua, jotta muut tykkäisivät minusta.
- Intersukupuolinen Aksu
Tästä ei sitten puhuta
Aksu ehti elää 35-vuotiaaksi, ennen kuin osasi yhdistää hämärät sairaalamuistonsa, leikkausarpensa ja oudon olonsa naisena. Hän alkoi selvitellä menneisyyttään ja tajusi olevansa intersukupuolinen. Aiheesta ei ole syntynyt keskustelua vanhempien tai sisarusten kanssa.
– Lapsuuden hoidoista jäi olo, että olen viallinen. Opin, että pitää muuttua, jotta muut tykkäisivät minusta.
Salailua, häpeää, yksinäisyyttä. Sanat nousevat yhä uudestaan esiin, kun Aksu kertoo muistoistaan.
– Intersukupuolisuuteni yritettiin pienenä häivyttää. Se oli ongelma, josta ei saanut puhua. Tunnen vieläkin syyllisyyttä kertoessani siitä.
Aksu muistaa viimeisen leikkauksensa viisivuotiaana. Hänellä ei ollut aavistustakaan, mitä hänelle sairaalassa tehtiin, ja miksi.
– Muistan, että lääkärit eivät halunneet tietää, kuka minä olin. He olivat kiinnostuneita pelkästään sukupuolielimistäni.
Omat tunteet pitää sivuuttaa. Muut tietävät paremmin, mikä itselle on hyväksi. Nämä asiat Aksu sisäisti lapsena. Hän kertoo, että aikuisena kesti pitkään oppia pitämään itsestään huolta.
– Intersukupuolisuus ei ole sairaus. Jos siihen olisi suhtauduttu ominaisuutena, kun olin lapsi, se ei olisi ollut minulle ongelma.
Aksu laskee syöneensä 23 000 estrogeenipilleriä ennen kuin lopetti hormonihoidot 25 vuoden jälkeen.
– Hormonit ovat vaikuttaneet kokooni, ääneeni, karvoitukseeni, ihooni, vaikka mihin. Niiden käytön lopettaminen oli ensimmäinen itsenäinen päätös, jonka tein intersukupuolisuuteni suhteen.
Vielä 1980-luvun alussa tehtiin outoja hoitoratkaisuja, ja hoitotulokset saattoivat olla erittäin huonoja.
- Lastenklinikan kirurgi Seppo Taskinen
Lääkärit keskenään eri mieltä
Erimielisyyttä parhaasta tavasta hoitaa intersukupuolisuutta on myös suomalaisten kirurgien välillä. Oulun yliopistollisen sairaalan kirurgi Mika Venhola on vastustanut julkisuudessa toistuvasti intersukupuolisten lasten sukupuolielinten leikkaamista ulkonäkösyistä.
Intersukupuolisuuden hoidosta Suomessa väitöskirjaa tekevä Roosa Toriseva analysoi Sukupuolentutkimus-lehdessä 1/2017, että hoitokiistan taustalla ovat lääkärien erilaiset käsitykset sukupuolesta. Yhdet näkevät intersukupuolisuuden häiriönä, joka tulee korjata. Toisten mielestä intersukupuolisuus on esimerkki sukupuolen moninaisuudesta.
Sukupuoleltaan epäselviä lapsia hoidetaan kaikissa yliopistosairaaloissa, mutta vaativimmat ja harvinaisimmat operaatiot tehdään Helsingin Lastenklinikalla. Intersukupuolisia lapsia leikkaava kirurgi Seppo Taskinen kertoo, että hoidot ovat muuttuneet paljon sen jälkeen, kun nyt keski-ikäistä Aksua operoitiin lapsena.
– Vielä 1980-luvun alussa tehtiin outoja hoitoratkaisuja, ja hoitotulokset saattoivat olla erittäin huonoja. Esimerkiksi klitoriskirurgiassa on lähtenyt tunto pois.
Taskisen mukaan kirurgia on kehittynyt huomattavasti.
– En ole kuullut kielteistä palautetta keneltäkään, joka on läpikäynyt klitoriskirurgian Helsingissä 1980-luvun puolivälin jälkeen.
Yksi esimerkki hoitojen muuttumisesta on se, että tytöksi määritellylle lapselle leikattiin aiemmin emätin, jos se oli hyvin pieni tai puuttui kokonaan. Ajateltiin, että lapsen pitää pystyä myöhemmin yhdyntään miehen kanssa.
Nykyään pienestä emättimestä kärsivä laajentaa sitä itse dildoa muistuttavilla puikoilla, joita on eri kokoja.
– Motivaatio riittää tähän yleensä vasta aikuisena, Taskinen kertoo.
Kaikki naiseksi määritellyt eivät ole kiinnostuneita heteroseksistä. Aksun puoliso on nainen.
Sukupuoli on jana, ja harvat ovat sen päässä arnoldschwarzeneggerina tai missuniversumina.
- Intersukupuolinen Aksu
Aksulle ehdotetaan uusia leikkauksia
Lastenklinikalla ajatellaan, että vauvat ovat tyttöjä tai poikia, ja epäselvän pinnan alla piilotteleva sukupuoli saadaan tutkimalla selville. Seppo Taskisen ja hänen kollegansa Päivi Miettisen mukaan on hyvin harvinaista, että lääkärit eivät pysty määrittämään sukupuolta varmasti.
– Sukupuolenkorjausleikkauksia tekevä kollegani ei ole koskaan operoinut ihmistä, jonka taustalla olisi epäselvän sukupuolen hoito lapsena, Taskinen sanoo.
– Jos näin kävisi, niin tottahan me miettisimme, olemmeko tehneet aikoinaan väärän diagnoosin, Miettinen täydentää.
Miksi et korjaa sukupuoltasi, jos se ei tunnu oikealta? Aksulle on ehdotettu ratkaisua monta kertaa, kun hän on paljastanut, ettei tunne itseään naiseksi. Ajatus uusista leikkauksista puistattaa.
– Monet intersukupuoliset ovat niin traumatisoituneita suhteessa lääkäreihin, että tekevät kaikkensa pysyäkseen erossa heistä. Moni jättää menemättä jopa hammaslääkäriin, kertoo Aksu.
Intersukupuolisten vertaistukiryhmää ohjaava seksuaalipedagogi Juha Kilpiä nyökkäilee vieressä. Terveydenhoidon laiminlyöminen yleistyneen lääkäripelon vuoksi on tavallista.
Ja sitten on vielä se asia, että Aksu ei koe omakseen kumpaakaan kahdesta tarjotusta sukupuolesta. Hän haluaa tilaa olla oma itsensä.
– Ihmisten on hirveän vaikea ymmärtää, että sukupuoli on jana, ja harvat ovat sen päissä arnoldschwarzeneggerina tai missuniversumina. Jos tarkastellaan ihmisten kromosomeja ja hormonitoimintaa, niin suurin osa asettuu jonnekin janan keskivaiheille. Tämä pitäisi saada ihmisten tietoisuuteen.
Kilpiä huomauttaa, että intersukupuoliset voivat kokea itsensä niin miehiksi, naisiksi, intersukupuolisiksi kuin muunsukupuolisiksi.
– On tympeää, jos heidän kokemuksensa kyseenalaistetaan. Pitää muistaa, että Suomessa on tuhansia intersukupuolisia ihmisiä. Sukupuolessa on hirveä määrä variaatioita.
Lentokentällä sain perääni vartijat, jotka huusivat, että tuolla on mies naisten vessassa.
- Intersukupuolinen Aksu
Vapaus loppui koulun alkuun
Koulun alkaessa Aksu tajusi ensimmäisen kerran, että 7-vuotiaana olisi pitänyt tuntea sukupuolensa.
– Sisään mentiin tyttöjen ja poikien jonossa. Tuntui tosi nololta, etten tiennyt, mihin jonoon minun kuului mennä. Joku kaveri kiskaisi minut lopulta mukaansa.
Lapset leikkivät 1970-luvulla sekaisin kerrostalon pihalla, ja kaikilla oli yllään samaa ruskeaa, vihreää, oranssia ja keltaista. Perheen kuopuksena Aksu piti isosisarusten vaatteita, eikä sukupuoli tullut arjessa esille. Nykyisin sukupuolijako naisiin ja miehiin aiheuttaa usein hankaluuksia.
– Välttelen esimerkiksi edustustilaisuuksia, koska mitä virallisempi tai juhlavampi tilaisuus on, sitä vaikeampaa sinne on pukeutua sukupuolineutraalisti.
Pukukoodit ovat vaikuttaneet Aksun ammatinvalintaankin. Pukumiesten ja jakkunaisten keskellä pukeutuminen olisi jokapäiväinen ongelma.
Kahden sukupuolen ympärille rakennettu maailma on hankala myös, kun Aksulle tulee kaupungilla vessahätä. Hän rekisteröi jatkuvasti pienet ravintolat, joissa on vain yksi unisex-vessa ja isot julkiset laitokset, joissa on kaikille sukupuolille yhteinen invavessa. Yhden sukupuolen vessoissa Aksua katsotaan välillä oudosti.
– On pahinta, jos minut koetaan uhkana. Kerran lentokentällä sain perääni vartijat, jotka huusivat, että tuolla on mies naisten vessassa. Ne ovat älyttömiä, tyhmiä tilanteita.
Lastenklinikalle tulija ohittaa ala-aulassa V. Åkermannin Äiti ja lapsi -reliefin.
Vanhempien pitää valita, millaisia riskejä he ottavat.
- Transtukipisteen johtava sosiaalityöntekijä Maarit Huuska
Mitä isovanhemmille kerrotaan?
Vanhemmille sukupuoleltaan epäselvä vauva on usein kriisinaihe. Kaikki kysyvät, että kumpi tuli. Mitä heille vastataan? Mitä vauvalle pitäisi tehdä?
Transtukipisteen johtava sosiaalityöntekijä Maarit Huuska rauhoittaa työssään vanhempia: intersukupuolinen lapsi on yleensä täysin terve, hänen sukupuolensa on vain yksilöllisesti kehittynyt.
Huuska kertoo vanhemmille, että jos lapsen sukuelimiä muokataan, leikkaukset eivät määrää sitä, miten lapsi myöhemmin kokee sukupuolensa. Varhainen hoito voi viedä eri suuntaan kuin miltä lapsesta isompana tuntuu, ja kivun kokemukset saattavat traumatisoida.
– Muunsukupuolisuuden kokemus on intersukupuolisilla muita ihmisiä yleisempää. Mutta toisille on tärkeää olla ihan tavallinen tyttö tai poika. Vanhempien pitää valita, millaisia riskejä he ottavat. Lapsi voi olla myöhemmin vihainen tai surullinen vanhempien hoitovalinnoista.
Vanhemmat ovat tilittäneet Huuskalle kokemuksistaan Lastenklinikalla. Moni kaipaisi lisää tietoa hoitovaihtoehdoista.
– Jotkut vanhemmat ovat kokeneet liian raskaaksi, kun pienen lapsen sukuelimiä on leikattu ja hänet sidottu sairaalassa, varmaan ettei koskisi itseensä. Vanhemmat eivät ole halunneet viedä lastaan suositeltuihin toimenpiteisiin ja he ovat miettineet, onko niistä lupa kieltäytyä.
Intersukupuolisen lapsen tuoreet vanhemmat joutuvat tekemään isoja ratkaisuja.
– Vanhemmat pohtivat paljon sitä, kenen neuvoihin he voivat luottaa. Jotkut kokevat vielä vanhainkodissa syyllisyyttä siitä, mitä antoivat tehdä lapsilleen.
Kasvatustyyli on muuttumassa
Suomessa elää Maarit Huuskan mukaan ensimmäinen sukupolvi alle kouluikäisiä intersukupuolisia lapsia, joita vanhemmat kasvattavat sukupuolisensitiivisesti.
– On vanhempia, joille intersukupuolinen lapsi on vain ainutlaatuinen. Vanhempien rakkauden tunne voi voimistua siitä, että lapsessa on jotain erityistä, josta pitää huolehtia.
Huuska toivoo, että nyt kasvaville lapsille heidän intersukupuolisuudestaan tulisi luonteva osa identiteettiä.
– Lapselle voi kertoa, että kaikilla on omanlaisensa keho. On erilaisia silmien värejä ja hiuksia, ja myös pimpit ja pippelit voivat olla erilaisia.
Huuska kertoo, että Meksikossa elää paljon nuoria ja aikuisia intersukupuolisia, joille ei ole tehty mitään kirurgisia toimenpiteitä.
– He ovat yleensä pystyneet rakentamaan hyvän minäkuvan ja saamaan vahvan itsetunnon. Meillä olisi heiltä paljon opittavaa.
Jos Aksu voisi käsikirjoittaa syntymänsä uudelleen, se menisi näin: kätilö ja vanhemmat ihastelevat suloista vastasyntynyttä, ihmettelevät pikkuruisia sormia ja varpaita.
– Toivon, että minua olisi katsottu silmiin eikä jalkoväliin ja minulle olisi sanottu, että tervetuloa maailmaan.
Kirkko ja kaupungin päätoimittaja on Etenen varapuheenjohtaja.
Oikeanpuoleinen Ewa Klobukowska ylsi pronssipallille naisten 100 metrin juoksussa vuoden 1964 olympialaisissa. Edessä ovat vasemmalta Edith McGuire ja Wyomia Tyus. Kolme vuotta myöhemmin Klobukowska suljettiin ulos naisten kilpailuista, koska hänet havaittiin kromosomitesteissä intersukupuoliseksi.
Matti Elina: Hermafrodiitteja, parrakkaita naisia ja syrjäytettyjä urheilijoita
Intersukupuolisia on ollut aina ja kaikissa kulttuureissa. Asia on kohdattu myyteissä, esimerkiksi antiikin Kreikassa androgynia ja kaksineuvoisuus ovat olleet jumalien ominaisuuksia.
1700-luvun Suomessa lapsen nimeksi voitiin merkitä kirkonkirjoihin vaikkapa Matti Elina. Lapsi sai kasvaessaan valita, missä sukupuolessa haluaa elää. Intiaanikulttuureissa intersukupuoliset piirteet on voitu nähdä merkkinä lapsen erityisestä lahjasta – heimoon on syntynyt kaksisieluinen ihminen.
Intersukupuolisia on historiassa myös leimattu, poltettu noitina, ihmetelty sirkuksen parrakkaina naisina, tutkittu vimmaisesti ja tapettu vastasyntyneinä. Esimerkiksi Keniassa kätilö on perinteisesti tappanut intersukupuolisen heti tämän synnyttyä.
Intersukupuolisten voimakas lääketieteellinen hoito alkoi 1950-luvun Yhdysvalloista. Lääkäri John Money ajatteli, että lapsen sukupuoli on vapaasti muokattavissa puolitoistavuotiaaksi asti.
Jos lapsen penis oli alle 2,5-senttinen, hänellä ei ollut Moneyn mielestä tulevaisuutta onnellisena miehenä. Pieni sukuelin usein poistettiin, ja vanhempia neuvottiin kasvattamaan lapsi tyttönä. Lapselle ei kuulunut kertoa, että hän oli syntyessään jotain muuta. Hoitolinja levisi nopeasti muihin länsimaihin, myös Suomeen.
Nykyään tiedetään, että Moneyn teoria ihmisen sukupuoli-identiteetin muodostumisesta oli väärä.
1900-luvun loppupuolella intersukupuolisuus tuli suuren yleisön tietoisuuteen erityisesti urheilun yhteydessä. Naisten sarjoissa kisaavien urheilijoiden sukupuolta alettiin systemaattisesti testata.
Vuosien 1972, 1976 ja 1984 olympialaisissa testatuista 6 561:sta naisesta 13 tuomittiin kilpailukieltoon naisten sarjoissa. Useimmat olivat intersukupuolisia, mutta eivät silti hyötyneet urheilussa erilaisista sukupuolikromosomeistaan. Vielä 1980-luvulle asti heitä kutsuttiin hermafrodiiteiksi, mitä pidetään nykyään loukkaavana.
Puolalainen sprintteri Ewa Klobukowska oli ensimmäinen urheilija, joka suljettiin 47XXY-kromosomiensa vuoksi kilpailuista vuonna 1967. Nöyryytys oli maailmanlaajuinen. Myöhemmin Klobukowska synnytti terveen lapsen. Enää sukupuolta ei systemaattisesti testata olympialaisissa.
Lähteet: Kirurgi Mika Venholan kirjoitus sivuilla Intersukupuolisuus.fi, Transtukipisteen johtavan sosiaalityöntekijä Maarit Huuskan ja Etenen pääsihteerin Ritva Halilan haastattelut sekä BBC Newsin artikkeli The midwife who saved intersex babies 4.5.2017.
"Jumala loi ihmisen kuvakseen"
Miten intersukupuolisuus sopii kristilliseen ihmiskuvaan? Raamatun luomiskertomuksessa sanotaan: "Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät."
– Ihmisyydestä puhutaan kohdassa ensin kahteen kertaan jumalankuvaisuutena, joka kuuluu kaikille ihmisille yhtäläisesti, ja jonka perusteella ihmiset ovat samanlaisia. Tämä on ihmisyyden kannalta keskeistä. Vasta tämän jälkeen kuvausta täydennetään puhumalla mieheksi ja naiseksi luomisesta, vastaa Jaana Hallamaa.
Hallamaa on Helsingin yliopiston sosiaalietiikan professori ja Valtakunnallisen sosiaali- ja terveysalan eettisen neuvottelukunnan, Etenen puheenjohtaja. Hänen mukaansa kielen perussanat, kuten nainen ja mies, pysyvät usein samoina, vaikka niiden merkityssisältö päivittyy ajan mukana.
– Raamatun ajan ihmiset ja me yhdistämme esimerkiksi sanan aurinko taivaalla näkyvään, loistavaan kappaleeseen, mutta meidän käsityksemme auringosta on silti aivan erilainen kuin Raamatun kirjojen kirjoittajilla oli, Hallamaa vertaa.
Myös käsitys sukupuolesta muuttuu.
– Nykytietämyksen mukaan sukupuoleen vaikuttavat geneettiset, kromosomaaliset, erilaiset raskaudenaikaiset, hormonaaliset, psykologiset ja sosiaaliset tekijät.
Sanat selviksi
Intersukupuolinen: Käsitteellä kuvataan laajaa joukkoa synnynnäisiä tiloja, joissa yksilön kehossa on sekä naisille että miehille tyypillisiä sukupuolen tunnusmerkkejä.
Transsukupuolinen: Ihmisen tunne omasta sukupuolestaan ei vastaa hänen kehoaan eikä toisten hänessä näkemää sukupuolta, esimerkiksi poika tuntee olevansa oikeasti tyttö.
Muunsukupuolinen: Yksilöllä ei ole miehen tai naisen sukupuoli-identiteetti, vaan näiden yhdistelmä tai jokin muu. Aiemmin ilmiöön viitattiin käsitteellä transgender.
Sukupuolen moninaisuus: Käsitys siitä, että on olemassa muitakin sukupuolia kuin mies ja nainen.
Sukupuolisensitiivinen: Herkkyys toisten ihmisten tavoille ilmentää sukupuoltaan. Sukupuolisensitiivisessä kasvatuksessa lasta kannustetaan valitsemaan vapaasti esimerkiksi vaatteita, leluja, leikkejä ja harrastuksia. Lapsi saa myönteistä palautetta tekemisistään riippumatta siitä, ovatko ne tytöille tai pojille tavallisia.
Sukupuolineutraali: Sukupuolineutraaliudessa tarjotaan kaikille samaa, eikä jaotella ihmisiä sukupuolen perusteella. Lapsia ei puhutella tyttöinä ja poikina, vessoja ei jaotella sukupuolen mukaan, työnhakuilmoituksessa ei haeta naista tai miestä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kommentti: Translaki pitää muunsukupuoliset näkymättöminä – kaikki meistä eivät ole naisia tai miehiä
PuheenvuorotSukupuolia on enemmän kuin kaksi ja maapallo on pyöreä riippumatta siitä, miten kukin asian henkilökohtaisesti kokee. On epäkohta, että muunsukupuolisia ei silti ole juridisesti olemassa.
