Väitellään: Suru on vain kestettävä, Sirpa Zotow!

Väitellään: Suru on vain kestettävä, Sirpa Zotow!

Tarinateatteriohjaaja Sirpa Zotow auttaa käsittelemään tunteita.

Suru ei näy ulospäin, se tuntuu vain sydämessä.

– Ei se välttämättä näy, riippuu siitä, kuinka hyvin ihminen hillitsee ja hallitsee itseään. Joskus ihminen voi olla sen näköinen, ettei mikään tunnu. Jos joku kysyy, että mitä sinulle kuuluu, hän saattaa kuitenkin purskahtaa itkuun.

– Surussa ei joskus jaksa edes hengittää. Jos aina työntää surun tunteen syvälle sisälleen, se jähmettää. Usein suru vetää kehon kasaan.

Surua ei voi käsitellä, vain aika auttaa.

– Jokainen suree oman aikansa, mutta kyllä surun tunteita voi käsitellä, kun siihen on valmis. Voi jutella ja muistella vainajaa toisten kanssa. Tai voi maalata, kuunnella musiikkia, tanssia tai vaikka potkunyrkkeillä, tehdä jotakin itselleen luontaista saadakseen tunteita ulos.

Suru on tunne, joka on vain kestettävä vaikka hammasta purren.

– Mitä enemmän surua vastaan taistelee, sitä enemmän tulee sellainen tunne, että elää hammasta purren. Silläkin on varmasti tehtävänsä, ettei halua tapahtuneen olevan totta. Surun tunnetta ei kuitenkaan voi väkisin pusertaa läpi, se on niin kauan kuin se on.

– Voi olla, että haluaa vain itkeä kotona, mutta auttaa, jos vaikka lähtee ulos, niin että elämässä olisi muutakin kuin suru.

Tekemällä jotakin fyysistä surusta pääsee nopeammin eroon.

– Ei ole olemassa mitään kikkoja, joilla surun tunne loppuisi. Mutta oloa voi helpottaa, jos lähtee vaikka kävelylle tai juoksemaan.

Surussa ihminen on yksin.

– Niin, pohjimmiltaan varmaan. Kukaan ei ymmärrä toisen tunnetta kokonaisuudessaan eikä sitä, mitä toisessa tapahtuu. Mutta jaettu suru on pienempi suru. Voi surra yhdessä ja olla toisen tukena.

Tarinateatterissa näytellään.

– Ei. Tarinateatteri on ryhmä, joka esittää niitä tarinoita, joita paikalla olevat ihmiset kertovat. Tarinoiden ei tarvitse olla suuria kertomuksia, vaan ne voivat olla tunteita, muistoja, pohdintoja ja ajatuksia. Mitä tahansa ihminen kertoo, sitä ei arvostella tai siihen ei lähdetä etsimään ratkaisua. Tarinateatterissa näytetään, mitä on tapahtunut. Esimerkiksi suru saa vain olla läsnä, me emme tee sille mitään.

Tarinateatterissa ohjaaja määrää, mitä tehdään.

– Ohjaaja tukee tarinankertojaa, joka on päähenkilö. Eli tarinankertoja määrää. Ohjaaja auttaa siinä, että esitettävästä tarinasta tulee sellainen kuin kertoja haluaa.

Tarinateatteriin osallistuvan täytyy olla erityisen avoin ja rohkea.

– Ei, vaan tarinateatterissa jokainen saa olla juuri sellainen kuin on.


Seurakuntien sairaalasielunhoidon ja Aikuisopiston luentosarja läheisensä menettäneille 18.3., 25.3. ja 1.4. Vantaan Aikuisopiston opistotalossa, Lummetie 5. Lisätietoja: www.vantaanseurakunnat.fi.

Jaa tämä artikkeli: