Kirjailija Hannu Mäkelä piti itseään terveenä miehenä, kunnes lääkäri kertoi, että hänellä on todennäköisesti keuhkosyöpä.
Vakavasti sairastunut kirjailija Hannu Mäkelä: ”Ensin tulee huominen, sitten vasta väistämätön”
Kun kirjailija viettää pitkän syksyn potilaana sairaaloiden huoneissa ja leikkaussaleissa, mitäpä muuta siinä voi tehdä kuin kirjoittaa kirjan.
Kirjailija Hannu Mäkelälle vakava sairaus on ollut matka, jota hän on kulkenut avoimesti elämää pohtien. Tulkoon mitä tulee, mutta ihan heti hän ei periksi anna. Olisi vielä työtä ja tehtävää. Ei nyt ehtisi kuolla.
Mäkelän tärkein ase sairautta vastaan on ollut koko ajan mukana kulkenut tietokone.
– Elämä sairaalassa on aika tylsää odottamista. Makaat huoneessa ja odotat tietoa, mitä tapahtuisi seuraavaksi.
Kirjailija kävi turhautumista vastaan kirjoittamalla. Hän takoi läppärillään intensiivisen kuvauksen ajastaan terveydenhuollon asiakkaana. Kipua, kiukkua, unettomia öitä. Yhtä lailla hyvää hoitoa ja hauskoja hoitajia, joiden kanssa sai vitsailla. Piti uskoa tulevaisuuteen. Syntyi teos Matkalla yhä (Aviador 2026).
– Eteenpäin elävän mieli. Kirjoittaminen piti minut henkisesti pystyssä. Melkein vaikeampaa sairauteni oli läheisille, vaimolleni. Kun joku perheestä sairastaa, perhekin sairastaa.
Minullako syöpä, ihmettelin
Kun ongelmat alkoivat vuonna 2024, tuolloin 81-vuotias Hannu Mäkelä piti itseään terveenä miehenä. Kun lääkäri lausui, että ”teillä on on todennäköisesti keuhkosyöpä”, reaktio oli kuin vastaisku.
– Minua alkoi naurattaa.
Ei hän tahtonut uskoa. Hän oli lopettanut tupakoinnin yli 30 vuotta sitten, samoin alkoholin käytön. Kun näyte otettiin, todennäköisyys muuttui todeksi.
Onnellinen vahinko, että sain ensin tuon toisen sairauden.
Nyt Mäkelä miettii onneaan. Hän joutui ensin sairaalaan ihan muista syistä. Ankaria kipuja aiheuttaneet suolisto-ongelmat johtivat leikkaukseen, josta hän toipui hyvin. Tässä yhteydessä havaittiin muutakin – paljon vakavampaa.
– Oli onnellinen vahinko, että sain ensin tuon toisen sairauden. Lääkäri sanoi, että minulla on hyvät mahdollisuudet päästä syövästä eroon.
Mäkelä kuvaa kirjassaan, miten hän lähti sairaalasta diagnoosin jälkeen aivan tyynenä. Mies nousi autoonsa ja ajoi kotiinsa Lohjan maaseudulle. Hän toteaa useasti, miten kaipasi sairaalan huoneissa eniten kotia. Siellä on rauha tarkkailla luontoa – ja kirjoittaa.
Kirjoitan, olen siis olemassa
Hannu Mäkelälle kirjoittaminen on elämän voima. Hän on julkaissut lähes 150 teosta, eikä itsekään muista tarkkaa määrää. Proosaa, runoutta, tietokirjoja, lastenkirjoja. Lapsia hauskuutti ensin pieni musta mies Herra Huu. Vuonna 1995 Mäkelä sai Finlandia-palkinnon Eino Leinon elämästä kertovalla romaanillaan Mestari.
Miksi kirjoittaminen on tärkeää? Hän vastaa ensin varovasti.
– En oikein tiedä... Mitä vanhemmaksi tulen, sitä selvemmin tajuan, että ilman kirjoittamista en olisi olemassa. Se pitää päätä liikkeellä tulevaisuuteen.
Ilman kirjoittamista Hannu Mäkelä ei olisi olemassa. Se auttoi myös sairastuessa.
Ikääntyminen on tuonut tyyneyttä, jolla hän käsittelee sairauttaankin. Toista oli ennen. Nuorempana Mäkelän mieltä painoi vaikea suhde isään, joka tuumi pojalleen, ettei tästä ikinä tule kirjailijaa. Isä ei koskaan kommentoinut hänen kirjojaan.
– Se oli inspiroivaa ja huvitti minua myöhemmin, Mäkelä toteaa naurahtaen.
Äitiään Mäkelä muistelee lämmöllä. Äiti oli yksinhuoltaja, pienituloinen kansakoulunopettaja, joka patisti poikaansa samalle alalle – ihan käytännön syistä. Opettajista oli 1960-luvun alussa pulaa, joten leivän syrjään pääsisi nopeasti.
Menestys ei tuonut onnea
Hannu Mäkelä valmistui opettajaksi, mutta ei alan töihin, vaan Otavaan tekemään kustannuspäätöksiä, julkaistaanko tämä tai tuo kirja. Otavan vuosinaankin hän kirjoitti, mutta pitkään proosaan ei ollut aikaa.
Vuonna 1987 Mäkelästä tuli päätoiminen kirjailija. Hän menestyi, mutta se ei tuonut mielenrauhaa. Ei edes Finlandia-palkinto vuonna 1995. Mestari sai kiittäviä arvosteluja, ja tuolloin 52-vuotias Mäkelä oli voittajasuosikki.
– Minulla oli paineita, kun etukäteen arvioitiin näin. Kun sain tietää, että minä sen palkinnon saan, rupesi vain särkemään päätä – että hitto, nyt se on ohi. No, marssin pankkiin ja maksoin velkojani, hän kertoo nauraen.
– Palkinnot ovat samanlaista rulettia kuin muukin elämä. Joskus menee ohi, joskus tulee bingo. Finlandia-kirjani jälkeen seuraava teos haukuttiin pystyyn, kirjailija muistelee tänään tyynesti.
Elämäni paras päätös
Rauhan Hannu Mäkelä löysi vasta oivaltaessaan, ketä vastaan eniten kamppailee.
– 80-luvun lopulla minulla oli paha vaihe. Tein lopulta tietoisen päätöksen: lopetin kapakoissa juoksemisen ja viinan juonnin. Sen jälkeen en ole viinan tippaa ottanut. Se taisi olla elämäni paras päätös.
Mäkelä kuvailee, miten tästä alkoi nousu. Vielä piti kärvistellä ”finlandia-bingossa”, kunnes hän alkoi kuusikymppisenä ymmärtää. Pitäisi kelvata itselleen.
– Aloin olla tyytyväinen siihen, että itse tiedän, mitä teen – ja olen kykenevä siihen. Se riittää minulle, sen täytyy riittää. Olisin taas vaikeuksissa, jos olisin riippuvainen siitä, mitä muut sanovat. Mutta oli se pitkä prosessi.
Oman menestyksensä muistelemisesta Hannu Mäkelä ei paljon perusta. Elämän voima on siinä, että asiat ovat nyt hyvin – ja mitä vielä onkaan edessä.
Erityisen onnellinen Mäkelä on nyt suhteesta vaimoonsa sekä poikaansa, joka syntyi ensimmäisestä avioliitosta.
– Olen joutunut kamppailemaan tämänkin asian kanssa, ettei suhde katkea kuten oma suhteeni isään katkesi. Poikani asuu Yhdysvalloissa Teksasissa ja voi hyvin. Meillä on nyt hyvät välit.
Elän ja hengitän – väistämättömän edessä
Tälläkin hetkellä Hannu Mäkelä miettii seuraavaa kirjaa.
– Juoksen eteenpäin, vaikka kukaan ei enää kirjojani julkaisisi. Kunnes tulee se väistämätön.
Mäkelä ei kaihda vähääkään ”väistämättömän” pohdiskelua.
– Kun on jo ikää, sitä pitää aika normaalina, että jotain tulee. Balanssi on mielenkiintoinen, ollaan lähellä kuolemaa ja elämää. Jompi kumpi annetaan.
Leikkaus tehtiin syksyllä 2024 pian sen jälkeen, kun syöpäkasvain oli todettu. Ja kuten lääkäri lupaili, sehän lähti – sekä samalla 20 prosenttia keuhkoista, yksi lohko. Kontrollit leikkauksen jälkeen ovat toistaiseksi olleet puhtaita.
– Olin hyvän ja ammattitaitoisen henkilökunnan hoivassa. Kun viimeisen kerran lähdin pois Meilahdesta, sanoin hoitajalle: ”Jos palaan, pitäkää tuo huone minulle varattuna.” Hän katsoi minua ja tuumasi: ”Älä unta näe.” Vitsejä heiteltiin – mutta en minä takaisin halua.
Raamatun hyvin tunteva kirjailija Hannu Mäkelä suree, miten huonosti ihminen elonkehää varjelee.
Hengittämistä piti harjoitella, mutta hän on jo pelannut tennistä ja päässyt käymään myös kirjailijaliiton mökillä Muoniossa.
– Lappiin on aina ikävä. Enää en vaella, mutta kevyissä varusteissa kävelemme vaimon kanssa päiväreissuja.
Helsingin Kalliossa kasvanut kundi muutti jo yli 40 vuotta sitten Sitarlan kylään nykyisen Lohjan alueelle. Mäkelälle luonto ja tunturin tuulet ovat pyhättö, jossa voi miettiä ihmisen pienuutta.
– Luonto on minun Jumalani. En ole perinteinen jumalauskovainen. Paljon ihminen jo tietää, mutta vieläkään ei kukaan voi varmasti sanoa, mistä elämä syntyi. Maailmankaikkeus syntyi räjähdyksestä, mutta mistä se materia tuli? Toisesta maailmankaikkeudesta?
Ihminen saa uskoa jumalaansa, kunhan siitä ei ole haittaa toiselle.
Näiden kysymysten äärellä Mäkelä sanoo ymmärtävänsä uskon merkityksen.
– Uskonto on hyvä turva monelle ihmiselle. Ihminen saa uskoa jumalaansa, kunhan siitä ei ole haittaa toiselle. Jeesuksen opetuksia Uudessa testamentissa kannattaa myös yhä kuunnella. Yhtä lailla kymmenessä käskyssä on paljon viisautta, sanoo myös Raamatun runous ja viisaus -teoksen koonnut kirjailija.
Raamatun tunteva Mäkelä suree, miten huonosti ihminen elonkehää varjelee.
– On pelottavaa havaita, miten lintuja on yhä vähemmän, myös perhosia ja ötököitä. Meillä on tontillamme pieni metsä, joka saa kaatua rauhassa. Ostanhan minä silti polttopuuta. Vanhaa puutaloamme on lämmitettävä puulla, kun sähkö on kallista. Naapurilta ostan, eikä hän tee avohakkuita.
Yhä on talossa tehtävää
Pohdimme vielä ihmisen osaa luonnossa, maailmankaikkeudessa. Entä jos se väistämätön kiteytyykin hautaan siunaamisen sanoissa: Maasta olet sinä tullut...
– ...ja maaksi pitää jälleen tuleman, Hannu Mäkelä jatkaa. Olemme luonnosta ja sinne palaamme. Mutta sitä ennen, kuten Raamattu kauniisti sanoo: toimita talosi.
Mäkelä viittaa Jesajan kirjaan, jossa Jumala antaa Hiskialle lisää vuosia, koska tätä tarvitaan yhä.
– On vielä paljon tekemättömiä asioita. Kunpa ehtisin niin kuin pitää. Jos sitten tulee jotain, mitä ei voi parantaa, menen ihan rauhallisena. Kuten aina, on seuraavien vuoro.
Kuka?
Hannu Mäkelä, 83, kirjailija. Liki 150 julkaistua teosta: proosaa, runoja, novelleja, tietokirjoja ja lastenkirjoja. Finlandia-palkinto vuonna 1995 kirjasta Mestari – Eino Leinon elämä ja kuolema (Otava).
Mitä?
Mäkelän uusin teos on tänä vuonna julkaistu Matkalla yhä (Aviador). Se on vakavasti sairastuneen kirjailijan henkilökohtainen kertomus hoidoista ja matkasta sairaaloiden asiakkaana.
Motto
Kallion kundi ei anna koskaan periksi.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kirjailija Antti Hurskaiselle kristinusko edustaa järkeä ja rauhaa – ”Tarvitsen ajatusta ylösnousemuksesta niin paljon, että en voi epäillä ja kyseenalaistaa sitä jatkuvasti”
HengellisyysAntti Hurskainen haluaa käydä kirkossa sekä pitkäperjantaina että pääsiäisenä. Sekä pimeys että valo tarvitaan.
