Valo, varjo ja jokin selittämätön
Minna L. Immonen tekee vuodessa noin sata uutta korttimallia.
Taiteilijanimellä Minna L. Immonen tunnettu Minna Laukkanen, 45, tiesi jo pienenä tyttönä ryhtyvänsä isona kuvantekijäksi. Kotona kannustettiin taiteen tekemiseen. Joulu- ja synttärilahjoiksi Minna sai taidetarvikkeita. Ensimmäiset taulunsa hän myi yläasteella opettajainhuoneessa.
Posiolla syntynyt Minna kasvoi yksitoistahenkisessä vanhoillisles-tadiolaisessa perheessä. Minnan aloittaessa yläasteen perhe asettui asumaan Oulunsaloon.
"Minnaa ei saa häiritä, kun hän maalaa", vanhemmat sanoivat usein perheen muille lapsille. Nuori taiteilija oppi käyttämään tätä hyväkseen. Usein taiteellinen inspiraatio nimittäin iski juuri silloin, kun perheen lapsia käskettiin kotitöihin.
— Jos lapsuudessa onnistuinkin välttelemään kotitöitä, niin myöhemmässä elämässäni seitsemän lapsen äitinä olen maksanut sen kalliisti takaisin, Minna sanoo.
Leipä kortilla
Oulunsalossa sijaitsevan omakotitalon korkeista ikkunoista tulvii valoa sisään. Edessä avautuu peltomaisema. Juuri tässä Minna usein maalaa, kun perheen kuopus, 8-vuotias Lydia, tulee koulusta kotiin ja istuu äidin viereen tekemään läksyjään.
— Varsinainen työhuoneeni sijaitsee piharakennuksessa, mutta siellä on valloillaan jatkuva kaaos, kertoo Minna, jolle ympäristön esteettisyys on ensiarvoisen tärkeää.
Minna-Kortti Oy on perheyritys sanan varsinaisessa merkityksessä. Minnan ja hänen puolisonsa Lauri Laukkasen lisäksi yrityksen palkkalistoilla on tällä hetkellä perheen kolme vanhinta poikaa, kaksi tytärtä ja yksi miniä.
— Lapset ovat vuorollaan aloittaneet hommat työhuoneen siivoamisesta.
Laukkaset perustivat yrityksen vuonna 1988. Lauri Laukkasen mukaan siitä saakka "perheen leipä on ollut kortilla". Laukkaset myivät talon ja ostivat asuntoauton. Perhe kiersi messuilla myymässä Minnan kortteja ja julisteita, ensin kolmen ja myöhemmin neljän pienen lapsen kanssa.
— Vuosittain kiersimme jopa neljällätoista messupaikkakunnalla. Samalla kävimme aina lähialueen lahjatavaraliikkeissä ja kukkakaupoissa myymässä kortteja, Minna muistelee uransa alkuvaiheita.
Se selittämätön joku
Nykyisin Minna L. Immosen julisteet, taulut, kalenterit ja kortit tunnetaan ympäri Suomen. Minna on suunnitellut Arabialle lastenastioita, mukeja, seinälautasia ja purkkeja. Hän on kuvittanut viisitoista kirjaa, suunnitellut Fazerille jouluaiheisen konvehtirasian, ja ensi vuoden joulupostimerkit ovat nekin Minnan käsialaa. Tänä keväänä Kirjapaja julkaisee kaksi Minnan kuvittamaa runoteosta.
Minna tekee vuoden aikana noin sata uutta korttimallia. Yhden kortin maalaamiseen menee tunnista viikkoon. Kuvien pehmeät, herkät sävyt ja aiheet puhuttelevat suomalaisia.
— Yritän saada töihini tallennettua lämmön, hetken, valon ja varjon. Sitten niihin tulee vielä se selittämätön jokin, Minna pohtii.
Taannoin Minnan 2-vuotias lapsenlapsi Aaron huomasi oman kuvansa Minnan maalaamassa mukissa.
— On totta, että mukin lapsi on Aaronin näköinen, mutta suunnittelin mukin jo ennen kuin Aaron syntyi.
Niin on käynyt ennenkin. Omaa jälkikasvua muistuttavia lapsia on ilmestynyt töihin jo ennen heidän syntymäänsä.
Luottamus johdatukseen
Välillä tulee hetkiä, jolloin kuvia ei synny. Silloin mielen valtaa tunne, että kaikki kuvat on tehty eikä niitä enempää tule.
— Perhe suhtautuu siihen huumorilla. Sanovat, että myydään sitten vanhoja kuvia, kunnes varasto loppuu. Tällaiset hetket menevät aina ohi, kunhan jaksaa vain olla ja hengitellä. Tähän ikään mennessä sen on jo oppinut.
Minna työskentelee virkamiesmäisesti kahdeksasta neljään. Joskus nuorempana hän maalasi yökausia, mutta huomasi, että "sitä on seuraavana päivänä sitten hullun äkäinen".
Vapaa-aikanaan Minna leipoo ja laittaa ruokaa, lukee kirjoja, käy Senni-koiran kanssa juoksemassa ja viettää aikaa kahden lapsenlapsensa kanssa. Niin työssä kuin vapaalla perhe on hänen elämänsä keskiössä.
Minna uskoo, että elämää johdetaan ylhäältä. Päättäessään ryhtyä taiteilijaksi hän ei hetkeäkään miettinyt miten elanto hankitaan. Äiti kehotti tytärtään lukioon, mutta Minna oli päättänyt toisin.
— Asioilla on tapana järjestyä. Elämä on helpompaa, kun luottaa johdatukseen. En voi sanoa, että aina ja kaikessa luottaisin, mutta pyrin siihen.
Jaa tämä artikkeli: