Elsa Maasi on iloinen, että sai töitä edes vuodeksi.
Vanhasta uutta
Elsa Maasi ompelee kierrätysmateriaaleista niin lierihattuja kuin suihkumyssyjä.
Kierrätystuotteita kauppaavaan Uusimoon on hankala löytää. Osoite neuvoo Kielotielle, mutta kävijän pitää osata kurkata sisäpihan puolelle videovuokraamo Filmtownin nurkan taakse. Sieltä löytyy Uusimon ovi. Pienessä myymälässä on esillä erilaisia kierrätysmateriaalista valmistettuja tuotteita.
Kortteja, nukenvaatteita, kahvipusseista punottuja kasseja, vetoketjuista ommeltuja rintakoruja, tietokoneen tuulettimen suojista tehtyjä pannunalusia ja vanhoista lp-levyistä muotoiltuja kulhoja. Esillä olevat pannumyssyt, lierihatut ja esiliinat ovat Uusimossa palkkatukityössä olevan Elsa Maasin, 62, käsialaa.
Korjausompeluita ja omia ideoita
Työ & Toiminta -yhdistyksen ylläpitämä Uusimo järjestää palkkatukityötä pitkäaikaistyöttömille sekä kuntouttavaa työtoimintaa. Inkerinsuomalainen Elsa Maasi aloitti työharjoittelun Uusimossa keväällä 2009, ja on sillä tiellä edelleen.
— Työvoimatoimistosta tarjottiin monta eri harjoittelupaikkaa. Tulin ensimmäisenä tutustumaan Uusimoon, ja jäin tänne, ompelukoneen takana istuva Elsa kertoo.
Viime helmikuussa harjoittelu vaihtui palkkatukityöksi.
Ompelutyöt tehdään kiireellisyysjärjestyksessä. Korjausompelut menevät muiden töiden edelle. Uusimossa tehdään tilaustyönä muun muassa housujen lyhennyksiä.
Juuri nyt Elsalla on tekeillä kasseja raidallisesta pussilakanasta. Ompelutaidon Elsa oppi jo koulussa. Nuorena hän ompeli itselleen vaatteita. Uusimossa hän on oppinut lisää ompeluniksejä.
— Täällä on ihania ja ystävällisiä ihmisiä. Aina voi kysyä toisilta neuvoja, Elsa sanoo.
Uusimossa valmistetaan tuotteita tekijöiden oman osaamisen ja ideoiden mukaan. Elsa esittelee tekemiään myynnissä olevia tuotteita. Suihkumyssyjä, polkupyörän satulan suojia ja kasseja. Myymälän ainoa mollamaijakin on Elsan tekemä.
— Se on kyllä ensimmäinen ja viimeinen minun valmistamani mollamaija. Se oli niin hankala tehdä, Elsa kertoo nauraen.
Virosta Suomeen
Leskeksi jäänyt Elsa tuli Suomeen paluumuuttajana Virosta yhdessä äitinsä kanssa vuonna 1999.
— Mietimme asiaa äidin kanssa pitkään. Sitten päätimme tulla. Täällä asui jo silloin sukulaisiani. Sopeuduin Suomeen hyvin. Tuntui kuin olisin tullut kotiin.
Virossa asuessaan Elsa teki toimistotöitä. Ennen Suomeen muuttoa hän toimi kirjanpitäjänä. Viron kielen lisäksi Elsa osaa venäjää ja suomea, joka oli perheen kotikieli hänen lapsuudessaan. Siitä huolimatta Elsa joutui Suomeen tultuaan käymään pakollisen suomen kielen kurssin. Sen jälkeen hän pääsi tavarataloon työharjoitteluun ja kesätöihin. Sitten työt loppuivat.
Elsan toinen poika muutti Suomeen vuonna 2000. Toinen pojista asuu Virossa. Työttömänä ollessaan Elsa hoiti syöpään sairastunutta äitiään ja pieniä, nyt jo kouluikäisiä, pojantyttäriä. Elsan äiti kuoli vuonna 2003. Samana vuonna Elsan virolainen puoliso muutti Suomeen. Kun puolisokin oli työttömänä, pariskunta teki päivisin pitkiä metsälenkkejä.
Kun mies pääsi töihin, Elsa jäi yksin kotiin.
— Minulla on vielä energiaa enkä halua olla paikallaan. Työttömänä oli tylsää. Vaikka olisi ollut tekemistä, kädet eivät nousseet tekemään.
Unelmatyö Uusimossa
Vantaan Havukoskella asuva Elsa ei ole käynyt Virossa neljään vuoteen.
— Viihdyn kotona. Tykkään, että kotonani käy vieraita. Kesällä Virossa asuvan poikani tytär kävi luonani.
Viime toukokuussa Elsa ja hänen puolisonsa hankkivat lemmikiksi Viiru-nimisen kissan. Syksyisin Elsa käy Päiväkummussa sienimetsässä. Ruuanlaitto on hänelle mieluista puuhaa.
— Minulla kuluu paljon aikaa keittiössä, hän sanoo.
Palkkatukijakso Uusimossa on vuoden mittainen. Elsan palkkatukityö päättyy ensi tammikuussa.
— En usko saavani enää töitä. Kun olin työttömänä, minun annettiin ymmärtää, että olen liian vanha. Työttöminä on niin paljon nuoriakin, hän kertoo.
— Olisi unelmien täyttymys, jos voisin jatkaa täällä Uusimossa vielä toisenkin vuoden.
Kierrätystuotteiden poistomyynti la 4.9. klo 10–14 Uusimossa, Kielotie 4–6
Jaa tämä artikkeli: