Vanhempien ero on kesytettävä norsu
Jotain hyvääkin. Vanhempien eron hyviä seurauksia voivat olla vanhempien uudet parisuhteet, henkinen kasvu tai itsenäistyminen. Lapsen kannalta uusperheen tuomat uudet ihmiset voivat olla myös rikkaus. Kuva: Elina Orpana

Jotain hyvääkin. Vanhempien eron hyviä seurauksia voivat olla vanhempien uudet parisuhteet, henkinen kasvu tai itsenäistyminen. Lapsen kannalta uusperheen tuomat uudet ihmiset voivat olla myös rikkaus. Kuva: Elina Orpana

Vanhempien ero on kesytettävä norsu

Lasten eroryhmässä perheen rikkoutumisen aiheuttamaa surua käsitellään lapselle ominaisilla keinoilla.

– Arvatkaa mitä. Mä saan keväällä toisen kodin! Kuusivuotias Heikki laskee tarjottimen esikoulun lounaspöytään. – Mullakin on kaksi kotia. Aluksi tuntui tylsältä kantaa autot aina repussa isin luo. Mut nyt mä olen tottunut siihen, vieruskaveri vastaa nopeasti.

Pyöreän pöydän ympärillä neljä viidestä lapsesta osaa kertoa elämästä kahdessa kodissa. Keskustelu käy vilkkaana, vertaillaan kokemuksia ikävöinnistä ja tavaroiden kuljettelusta kodista toiseen.

Heikki on yksi noin 30 000 suomalaislapsesta, joiden vanhemmat erosivat viime vuonna. Erotessaan Heikin vanhemmat etsivät tietoa siitä, miten heidän eri-ikäisiä lapsiaan voisi erossa auttaa. Perheneuvolan ja koulupsykologin ohjeet olivat selkeät: tavallinen arki on lapsille parasta terapiaa.

Puoli vuotta eron jälkeen Heikin isoveli Aapeli pääsi erolapsille tarkoitettuun Suomen kasvatus- ja perheneuvontaliiton maksuttomaan Taikurit-ryhmään, jossa voi puhua eron herättämistä tunteista ja tavata muita eron kokeneita lapsia.

– Mulle tuli siellä sellainen olo etten ole ihan uniikki eron takia. Hauskinta olivat pelit ja leikit, yhdeksänvuotias Aapeli kuvailee kokemuksiaan ryhmästä.

Parhaiten mieleen jäi surua syövä käärme. Jokainen lapsi sai miettiä, millainen oma vanhempien eroon liittyvä suru on.

– Mun käärme oli syönyt pikkuisen norsun. Norsu on suuri eläin, mutta mun norsu oli enemmänkin aika pieni koska olin jo tottunut eroon. Valitsin norsun siksi, että norsu on riehakas ja voi hyökätä ihmisen päälle ellei sitä kesytetä, Aapeli kertoo.
 

Lapselle on puhuttava lapsen kieltä

Käärmeen kuten monen muunkin eroryhmän pelin ja leikin takana on psykologi Sirkku Niemelä. Hän tutki 1990-luvulla eron kokeneita lapsia ja totesi, että avioerosta puhutaan tavallisesti kielellä, joka ei auta lasta.

– Vastaanotoillani lapsilta tulee yhä salamalauseina avioerosta sellaisia tokaisuja kuin "ei kiinnosta" ja "ihan sama". Heillä ei ole kieltä, jolla puhua asiasta.

Niemelä päätti kehittää lapsille työvälineitä. Taikurit-ryhmissä käytetään konkreettisia symboleja, joiden kautta lapsi voi kertoa tapahtumista, tunteista ja ihmissuhteista.
 

Perheneuvolan ja koulupsykologin ohjeet olivat selkeät: tavallinen arki on lapsille parasta terapiaa."
 

Vanhempien mukaan Aapeli ei oikeastaan näyttänyt erosta tullutta suruaan tai kiukkuaan suoraan kotona. Hänet ilmoitettiin ryhmään, koska vanhemmat epäilivät hänen kantavan mullistuksen aiheuttamia tunteita sisällään, vaikka poika yleensä olikin avoin.

Niemelän kehittämissä menetelmissä on ideana tunteiden kuvaaminen sellaisilla skaaloilla ja määreillä, jotka ovat lapselle olemassa. Puhutaan värien avulla, piirretään ja ajetaan ajassa taaksepäin peruuttavalla autolla.

Teineille on omia menetelmiä ja omia ryhmiään. Niissä on käytössä esimerkiksi pantti, jonka avulla nuori voi säädellä sitä, mistä ylipäätään haluaa puhua.
 

Lasten eroryhmissä on tarkat periaatteet

Eron kokeneen lapsen auttamisessa on Sirkku Niemelän mukaan kolme periaatetta. Ensimmäinen on ikätasolle saattaminen. Se tarkoittaa huomion kiinnittämistä siihen, että lapsen elämän vaatimukset vastaavat hänen ikäänsä.

Ei liikaa aikuisten asioita, ei liikaa aikuisten murheita, muttei myöskään salaisuuksia, joita lapsi joutuu miettimään.

Toinen on ehyen arjen suojeleminen. Mitä enemmän elämässä on eron yli kulkevia, pysyviä asioita, sen parempi.

Kolmas asia on puhumaan opettaminen. Lasta pitää rohkaista ja opettaa puhumaan asioista omalla kielellään, omalla tavallaan ja omilla ehdoillaan.
 

Mitä enemmän elämässä on eron yli kulkevia, pysyviä asioita, sen parempi."
 

Eroryhmiä eri-ikäisille järjestävän Suomen Kasper ry:n suunnittelija Miia Lehtonen kertoo, että lapset nauttivat ryhmissä eniten vertaisuuden tunteesta. Ryhmiin kerätään suunnilleen samanikäisiä lapsia. Seitsemänvuotiaat ovat pienimpiä, lukioikäiset teinit vanhimpia.

Teineillä erokriisi nostaa usein pintaan vihaa ja vaatimuksia selityksistä. Pienemmillä voi olla kätkettyä syyllisyyttä, pelkoa ja nolostelua. Niemelä ei ole hämmästynyt kuullessaan, että Aapelin ja Heikin vanhemmat olivat kuulleet psykologeilta toppuuttelua eroryhmiin ilmoittautumisessa. Eroryhmiä on myös kritisoitu.

On muun muassa epäilty, että niissä "tehdään ongelmia". Jotkut lapset reagoivat levottomasti ryhmässä pintaan nousseiden ajatustensa vuoksi. Niemelä toteaa, että on väärin uskoa, etteivät ne lapset tuntisi surua, jotka eivät sitä näytä.
 

Aikuiset eivät aina mieti, mikä on lapselle raskasta

Vuoden jälkeen Aapelilla ja Heikillä on yhä isän luona ikävä äitiä. Siihen heidän mukaansa auttaa parhaiten isän halaaminen ja äidille soittaminen. Äidin luona on ikävä isää. Siihen auttaa äidin halaaminen ja isälle soittaminen.

Sirkku Niemelän mukaan aikuiset eivät aina tule ajatelleiksi, millaiset asiat ovat lapsille raskaita. Kun aikuiset keskittyvät esimerkiksi miettimään kiintymyssuhteita, lapsia saattavat huolettaa eniten toiseen kotiin jääneet koulu- tai harrastustavarat.

– Olisit itse tässä tilanteessa, puuskahti yksikin lapsi minulle. Hänellä piti olla neljät uimahousut, ja aina välillä koulukirjoja jäi äidin luo, mutta isän mielestä niitä ei lähdetä illalla hakemaan, Niemelä selittää.

 

Parhaassa tapauksessa erovanhemmat ovat tehneet tietoisen päätöksen, että he toimivat yhteistyössä lapsen parhaaksi."

 

Kahdesti eronneen Erikin mukaan on tärkeää tehdä ero lapsille mahdollisimman pehmeäksi.

– Tärkeää on hyväksyä, että ero on oma syyni niissä olosuhteissa, joissa elimme. Aikuisen tulee jäädyttää omat odotuksensa ja keskittyä lapsiin. Lapset ovat numero yksi, hän sanoo.

Erik on yksi perheneuvoja Nina Kauppisen haastattelemista vanhemmista, joiden avioero on sujunut lasten kannalta parhaalla mahdollisella tavalla.

Kauppinen tutki eron jälkeistä selviytymistä ja eroperheiden onnistunutta yhteistyötä lisensiaatintutkimuksessaan, joka hyväksyttiin Turun yliopiston sosiaalitieteiden laitoksella vuonna 2013. Kauppinen haastatteli tutkimustaan varten 11:tä vanhempaa ja viittä lasta yhteensä seitsemästä perheestä.

Kauppisella on runsaasti kokemusta eroperheistä, sillä hän on toiminut lastensuojelun sosiaalityöntekijänä 13 vuoden ajan ennen nykyistä tehtäväänsä Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän perheneuvojana. Eroasioiden sovittelua tehtäessä ja huoltoriitaselvityksiä laadittaessa Kauppiselle selvisi, millaista erovanhemmuus on hankalimmillaan.

– Samalle perheelle saatettiin tehdä kolmekin selvitystä kymmenen vuoden aikana. Silloin voi kysyä, onko tämä lapsen etu, hän pohtii.
 

Onnistuneessa erossa vanhemmat löytävät joustavuutta

Parhaassa tapauksessa erovanhemmat ovat tehneet tietoisen päätöksen, että he toimivat yhteistyössä lapsen parhaaksi. Silloin he ovat asettaneet lapsen hyvän olon omien tarpeidensa edelle.

Eroavat joutuvat tekemään paljon töitä, jotta he pystyvät erottamaan päättyneeseen parisuhteeseen liittyvät tunteet vanhemmuuteen liittyvistä tunteista.

"Kaikki mitä sä hankaloitat sen exän elämää, niin siellä on se yhteinen lapsi, sä hankaloitat yleensä sen lapsenkin elämää", eron kokenut Pekka muistuttaa Nina Kauppisen tutkimuksessa.

"Että osattais erottaa ero ja vanhemmuus toisistaan, ettei niitä sotkettais yhteen. Siitä tulee vaan sekasotkua", erosta toipunut Marja toteaa.

Onnistuneessa erossa vanhemmat löytävät itsestään riittävästi joustavuutta, jotta he kykenevät toimimaan yhteistyössä myös eron jälkeen. Eron lapselle tuomia haittavaikutuksia voidaan Kauppisen mukaan vähentää, jos vanhemmat puhuvat eron syistä ja suunnittelevat eroa huolella.

Kauppinen on hahmottanut erovanhempien onnistuneita yhteistyön malleja, joissa lapsen hyvä toteutuu.

Asiallisen yhteistyön mallissa vanhemmat ovat kohteliaissa väleissä, kun hoidetaan lasten asioita. Ystäviä he eivät kuitenkaan ole. Tiiviissä mallissa vanhemmat pyörittävät arjen vanhemmuutta yhdessä, ja yhteistyö on kunnioittavaa.

Saumattoman yhteistyön mallissa vanhemmat ovat ystäviä ja auttavat toisiaan jopa taloudellisesti.
 

Erossa kannattaa työstää tunteitaan

Järjen tasolla vanhemmat yleensä tietävät, kuinka toimia. Parisuhteen dynamiikkaan liittyvät tunteet saattavat kuitenkin ajaa ihmiset toimimaan arvojaan ja periaatteitaan vastaan.

Erosta selvitäkseen onkin hyvä työstää tunteitaan.

– Se tarkoittaa eron suremista ja vihan tunteiden käsittelyä. Tällöin on hyvä tukeutua ystäviin ja tarvittaessa myös ammattiauttajiin, Nina Kauppinen sanoo.
 

Olennaista on se, millaista lapsen elämä oli ennen eroa ja millaiseksi se eron jälkeen muodostuu."
 

Lapsen asioiden kannalta oleellista on oppia hillitsemään impulsiivisuutta, joka saattaa johtaa riitelyyn.

– Pitäisi pystyä pakottamaan itsensä asiallisuuteen, vaikka ex-puoliso olisi toiminut ikävästi eroprosessissa. Olisi hyvä opetella myös rauhoittamaan itseään esimerkiksi lähtemällä lenkille tai kirjoittamalla päiväkirjaa.

Esimerkiksi lapsen rippijuhlissa vastaan voi tulla oma eksä ja tämän uusi kumppani. Kauppinen ehdottaa, että mahdollisiin hankaliin tilanteisiin voi valmistautua jo etukäteen esimerkiksi tekemällä mielikuvaharjoituksia onnistuneesta vierailusta. Juhlan aikana voi löytää tuekseen turvahenkilön.

– Tärkeää on kuunnella lapsen toiveita siitä, millaiset juhlat hän haluaa ja keitä sinne kutsutaan. Jos lapsi toivoo molempia vanhempia paikalle, toivetta on syytä kunnioittaa, Kauppinen sanoo.
 

Monet lapset sopeutuvat eroon

Olennaista on se, millaista lapsen elämä oli ennen eroa ja millaiseksi se eron jälkeen muodostuu.

– Monet lapset sopeutuvat eroon, jos kumpikaan vanhempi ei katoa lapsen elämästä, lapselle kerrotaan tulevista muutoksista ja lapsen arki pysyy mahdollisimman ennallaan kavereineen ja kouluineen, Nina Kauppinen sanoo.

Raskainta ero on lapselle silloin kun vanhemmat eivät pysty hoitamaan heidän asioitaan ja esimerkiksi kahden kodin systeemissä jakamaan joustavasti tavaroita.

– Omat tavarat, unilelut, lemmikit, koulutarvikkeet ja kaverit voivat olla hyvin merkittäviä arjen ja elämän jatkuvuuden symboleja. Minä luotan vanhempiin. Empatiaan kykenevät vanhemmat kykenevät siihen avioerossakin, Sirkku Niemelä toteaa.

Onnistuneessa erossa vanhemmat voivat Kauppisen mukaan antaa lapsille mallia siitä, miten ihmiset voivat toimia hyvin yhdessä. Kun kodin negatiivinen ilmapiiri riitoineen on poissa, vanhemmilta vapautuu enemmän voimia lasten kanssa toimimiseen.

– Erosta voi olla myös hyviä seurauksia. Niitä voivat olla vanhempien uudet parisuhteet, henkinen kasvu tai itsenäistyminen. Lapsen kannalta uusperheen tuomat uudet ihmiset voivat olla myös rikkaus, Kauppinen sanoo.

"Ennen eroa ne riiteli paljon, et ero on parasta mitä niitten suhteelle koskaan kävi. Ihania vanhempia, mut kyl ne paremmin toimii, kun ne ei oo yhdessä", vanhempien eron kokenut Aino sanoo.

 

Heikin, Aapelin, Erikin, Pekan, Marjan ja Ainon nimet on muutettu. Erikin, Pekan, Marjan ja Ainon sitaatit on lainattu Kauppisen lisensiaattitutkimuksesta.

 

Erovanhempien neuvoja muille eroaville

1. Turvautukaa ulkopuoliseen apuun eron jälkeen.

2. Päättäkää toimia lapsen edun mukaan.

3. Tehkää riittävästi yhteistyötä lapsen asioissa.

4. Erottakaa vanhemmuus ja päättyneeseen parisuhteeseen liittyvät tunteet toisistaan.

Lähde: Nina Kauppinen: Eronjälkeinen selviytyminen ja onnistunut yhteistyö eroperheiden tarinoissa, 2013.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: