Albert Aittamaalla on kipinä liikkumiseen. Välineiksi käyvät niin kanootti, sukset, kuin polkupyörä.
Vetten päällä
Itse tehty kanootti toi uuden tavan liikkua.
Albert Aittamaa, 69, jota Pertiksi kutsutaan, sai kipinän liikuntaan jo koulupoikana Somerniemellä. Sadan metrin juoksu, kuulantyöntö ja pituushyppy olivat lajeja, joissa hän pärjäsi.
Samoissa lajeissa Pertti kilpaili aikuisena työpaikkojen välisissä kilpailuissa. Työuransa hän teki linja-autonkuljettajana.
Myös hiihto ja pyöräily ovat tärkeä osa Pertin elämää. Hän oli mukana perustamassa Länsi-Vantaan Latua ja toimi aikoinaan sen puheenjohtajana useamman vuoden.
1970-luvun lopulla vaimon serkku houkutteli Pertin työväenopistoon valmistamaan ahkiota, jonka voisi ottaa mukaan hiihtoretkille. Kun ahkiot oli saatu valmiiksi, miehet päättivät tehdä kahden istuttavat avokanootit.
– Lasikuitukanootin valmistaminen luonnistui tavattoman hyvin, vaikka en ollut sellaista ennen tehnyt.
Omin käsin tehty kanootti toi Pertille ja hänen vaimolleen Pirkolle mahdollisuuden liikkua vesitse.
– Vaimo oli heti valmis lähtemään mukaan. Meillä emäntä istuu keulilla ja minä takana ja sitten vain melat huiskimaan.
Pariskunta on melonut paljon Somerniemellä, jossa heillä on kesäpaikkana Pertin vanha kotitila. Mökillä ei ole omaa rantaa, mutta sieltä pääsee helposti lähialueen järville. Itse tehty kanootti kulkee kätevästi peräkärryssä.
Aittamaat eivät ole koskaan tehneet yön yli kestäviä melontaretkiä. Eväitä he kyllä pakkaavat matkoilleen ja poikkeavat välillä rannalle syömään, juomaan kahvia ja nauttimaan auringosta. Seudulla on mökkeileviä tuttuja, jotka saattavat vinkata ohi melovan pariskunnan vierailulle.
Maailma näyttää Pertin mukaan kanootista katsottuna aivan erilaiselta kuin autonratin takaa tai pyörän satulasta. Meloessaan hän nauttii maisemista, vedestä ja rannoista. Vaimon kanssa he keskustelevat siitä, mitä matkalla näkevät. Kun Pirkko kuulee linnunlaulua, hän tietää heti, mikä lintu on kyseessä.
– Ja minä uskon häntä. Pirkko tuntee linnut.
– Aina meidän ei tarvitse jutella. Välillä on hyvä olla ihan hiljaa.
Meloessa Pertti on huomannut, miten lapsuusmaisemat ovat aikojen saatossa muuttuneet.
– Rannat ovat pusikoituneet siellä, missä kotieläimet ennen laidunsivat.
Iän myötä pariskunta on lyhentänyt melontalenkkejään, ja yhä useammin kanootti saa lipua itsekseen ilman, että melat ovat vedessä. Nykyään heidän retkensä kestävät nelisen tuntia ja matkaa kertyy toistakymmentä kilometriä.
Viime kesänä pariskunta ei ehtinyt kertaakaan melomaan. Kesä kului myrskyn jälkiä siivotessa ja polttopuita tehdessä. Viime kesän urakoinnin jäljiltä mökillä on nyt polttopuita useammaksi vuodeksi. Tulevana kesänä on siis taas aikaa yhdessä melomiselle.
Jaa tämä artikkeli: