Tuuve Aron lastenromaanin päähenkilöt Topi ja Tallulah seikkailevat Korsossa.
Viidakkotyttö ja filmihullu Korsossa
Tuuve Aron kirjat ammentavat elokuvista.
Äiti on kuollut, isä viettää päivät pyjamassa ja sisko kieltäytyy syömästä. Korsossa talot ovat betonilaatikoita ja arki harmaata, mutta onneksi on elokuvat ja vilkas mielikuvitus, joiden avulla 9-vuotias Topi pääsee irti arjesta.
Tuuve Aro on helsinkiläinen kirjailija ja elokuvakriitikko, jonka lastenromaanissa Korson purppuraruusu (WSOY 2011) esiintyvä Topi-poika muistuttaa paljon kirjoittajaa itseään.
— Topi on kuin alter egoni. Luin lapsena paljon kirjoja ja katsoin elokuvia. Tykkäsin muun muassa Dumbosta ja Lumikista, mutta tiirailin myös lapsilta kiellettyjä pätkiä salaa. Muistan nähneeni jonkun elokuvan väärin päin olohuoneesta lasioven heijastuksesta, Aro kertoo.
Elokuvaharrastuksen lisäksi Tuuve Aroa ja Topia yhdistää tarkkailijaluonne. He seuraavat tapahtumia mieluummin sivusta kuin ovat huomion keskipisteenä, toisin kuin kirjan toinen päähenkilö. Hän on viidakkotyttö Tallulah, joka hyppää valkokankaalta tuodakseen eloa Topin ja muiden korsolaisten elämään.
Ankea ja turvallinen lähiö
Tuuve Aro on kirjoittanut elokuvakritiikkejä, novellikokoelmia ja kaksi romaania, mutta Korson purppuraruusu on hänen ensimmäinen lastenkirjansa.
— Lastenkirjan kirjoittaminen oli hauska projekti. Aivan erityisen innostavaa oli yhteistyö kuvittaja Sanna Manderin kanssa. Sain uusia kuvituksia pitkin matkaa.
Kirjan tarina sai alkunsa Woody Allenin elokuvasta Kairon purppuraruusu. Samalla Tuuve Aron mielessä alkoi elää viidakkotyttö Tallulahin hahmo. Vasta sen jälkeen syntyi ajatus Topista ja tarinan sijoittamisesta Korsoon.
— Korso valikoitui tapahtumapaikaksi lähinnä kielellisistä syistä. Korso kuulostaa vähän samalta kuin Kairo.
Tuuve Aro on käynyt Korsossa lapsena ja muutamia kertoja sen jälkeenkin.
— Korso on ehkä vähän ankea mutta turvallinen lähiö, paikka jossa on mahdollisuuksia. Korso on myös hyvä kontrasti Tallulahin maailmalle, Amazonin sademetsälle.
Mielikuvituksen voimaa
Kirjoittaessaan Korson purppuraruusua Tuuve Aro muisteli paljon omaa lapsuuttaan ja sitä, kuinka paljon iloa elämään sai mielikuvituksen avulla. Parhaisiin leikkeihin ei tarvittu ihmeellisiä puitteita tai leluja.
— Lapsi tarvitsee todellisuuspakoa, vaikka todellisuus ei mitenkään ankea olisikaan. Lapsena minulle tärkeitä juttuja olivat Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonanmieli -kirja ja Tarzan-televisiosarja, jotka siirtyivät leikkeihin. Meillä oli Tarzan-puu ja hevosleikeissä esiintyivät Lindgrenin kirjan mukaan nimetyt hevoset Rimma ja Fjalar. Leikimme myös inkkaria ja länkkäriä.
Tuuve Aro pääsee käyttämään mielikuvitustaan nykyisessä työssään. Hän nauttii päästessään tekemään monenlaisia kirjoitustöitä ja ammentaa niihin aineksia unista ja elokuvista. Korson purppuraruusu on täynnä elokuvaviittauksia, ja niitä on myös keväällä ilmestyvässä novellikokoelmassa. Topin ja Tallulahin tarina on saamassa jatkoa, onhan korsolaispojan päästävä käymään Amazonin sademetsissä Tallulahin luona.
Jaa tämä artikkeli: