Muskarista keitolle. Janne-Matti ja Niko Hiltunen kävivät viime keskiviikkona muskarin jälkeen kirkolla iltaruoalla kuten melkein joka viikko. Kuva: Esko Jämsä
Viikin kirkolla kokoonnutaan sopalle
Seurakuntaiset kokkaavat keskiviikkoiltaisin euron kasvisaterian. Lapsiperheet arvostavat.
Pastori Outi Lantto istuu pitkän pöydän ääressä Viikin kirkon seurakuntasalissa. Paikalla on paljon nuoria perheitä.
– Käypä nyt ensin hakemassa keittoa ja istu tähän, Lantto kehottaa.
Ihmiset jonottavat tomaattikeittoa itsepalvelupöydästä. Astiat ovat posliinia, ja vaikka kaikkialla vilisee lapsia, roiskeita ei näy pitkin seiniä. Paikka on viihtyisä.
Keitto on tujua ja maukasta. Tämän illan kokki Pia-Maria Ediale kerää pöydässä kehuja.
Viikin kirkolla on meneillään yhteinen iltaruokailu. Muutama seurakuntalainen pyöräyttää keskiviikkoisin viideksi ison satsin kasvisruokaa, ja ovet ovat avoinna kaikille. Hintaa ruoalla on yksi euro. Iltaruoalla on kävijöitä tällä hetkellä noin 40–60 viikossa.
– On perheitä, jotka käyvät joka kerta, mutta joka viikko on myös aivan uusia syöjiä, usealla iltaruoalla kokannut Elina Valkama kertoo.
Valkama toteaa, että kokkaaminen on hänelle luonteva tapa osallistua kirkon toimintaan.
– Kaverini nauroivat, että kun minulla on vapaailta lapsista ja perheestä, niin tulen kirkolle kokkaamaan. Mutta on tosi nautinnollista kokata hiljaisen kirkon suurtalouskeittiössä. Minä olen ihan fiiliksissä! hän nauraa.
Kolmas kokkitiimin jäsen Katrianna Raunio toivoo, että kaikki kokisivat olevansa tervetulleita iltaruoalle. Kirkko voisi olla viikkiläisten olohuone.
– Tänne voisivat tulla esimerkiksi koululaiset, joiden kotona ei laiteta lämmintä ruokaa, ja joilla on se euro taskussa – tai ei välttämättä sitä euroakaan.
"Täällä näkee ihmisiä"
Idea iltaruokiin napattiin Jakomäen kirkolta, jonka iltaperhekerhossa oli ruokaa ja ohjelmaa lapsille ja aikuisille. Vaikka Viikissä ei ruokailun lisäksi järjestetä erityistä ohjelmaa, ihmiset viihtyvät paikalla usein koko kaksituntisen. Eri-ikäisille lapsille on tarjolla leluja, ja aikuiset juttelevat keskenään.
Iltaruokailuja vetävät seurakuntalaiset, mutta paikalla on aina myös kirkon työntekijä.
– Täällä käy viikoittain yhtä paljon ihmisiä kuin messussa, mutta ikärakenne on eri, pastori Outi Lantto kertoo.
Mikä olisi kristillisempää kuin syödä yhdessä?
Lantto ehtii sopan syömisen ohessa käydä kastekeskustelun paikalle tulleiden Mira ja Antti Karppisen kanssa. Vielä nimeämätön vauva lepää isänsä sylissä.
Karppiset asuvat kävelymatkan päässä Pihlajamäessä.
– Me olemme käyneet kirkon muskarissa nyt kolmatta vuotta, ja sitä kautta kuulimme iltaruoista, Antti Karppinen kertoo.
Muskaria käyvä esikoislapsi viipottaa jossain muiden lasten kanssa.
– Tämä on tosi hyvä juttu. Täällä näkee ihmisiä, eikä muskarista ole kiire kotiin, Mira Karppinen sanoo.
Yksinkertaista, mutta toimivaa
Myös muissa Helsingin kirkoissa järjestetään avoimia ruokailuja. Alppilan kirkon lauantaibrunssille ruoan laittavat huippukokit, mikä näkyy myös hinnassa. Lauttasaaren ja Agricolan kirkolla pyörivät lounasravintolat, ja Meilahden kirkolla vapaaehtoiset kokkaavat keskiviikkoisin kahden euron lounaan.
Viikin iltaruokailu erottuu sekä hinnallaan että ajankohdallaan. Kyse ei ole vain ruoasta, vaan yhdessä tekemisestä ja avoimesta seurakunnasta.
– Mikä olisi kristillisempää kuin syödä yhdessä? kysyy Katrianna Raunio.
– Tämä on hirveän yksinkertainen ja helppo mutta tärkeä tapa auttaa perheitä. Minulle tämä on se ilta viikossa, kun ei tarvitse kiirehtiä töistä kotiin huitaisemaan illallista pöytään.
– Toisin kuin ravintoloissa, täällä ei haittaa, vaikka lapsista lähtee ääntä, Outi Lantto huomauttaa.
Kokkausvuoroista sovitaan muun muassa Facebookissa. Kaikessa pyritään joustavuuteen: jos joku ehtii tiistaina tekemään ruoan, joku toinen voi tulla keskiviikkona lämmittämään sen ja kattamaan pöydän. Iltaruokia pyörittää noin 12 hengen tiimi.
– Ei meitä kyllä paljon tämän vähempää voisi olla, sitten olisi liian raskasta, Elina Valkama toteaa.
Jaa tämä artikkeli:
