– Lapset syövät kirkolla usein jopa reippaammin kuin kotona, Silja Laitila kertoo. Lounaalla mukana olivat lapset Hugo ja Ines. Kuva: Marianna Siitonen
Suomalaiset syövät turhan usein yksin – monella kirkolla pääsee istumaan yhteiseen ruokapöytään
Suomalainen syö yksin useammin kuin muut eurooppalaiset. Pääkaupunkiseudun seurakunnat tarjoavat monenlaisia mahdollisuuksia edulliseen, yhteisölliseen ruokailuun.
Luksuksen ei aina tarvitse olla mitään kovin prameaa: tänään se on keitettyjä perunoita, jauhelihakastiketta, salaattia sekä valmiiksi keitetyt kahvit. Niiden ääreen on kokoontunut äitejä lapsineen Kivistön kirkolla Vantaalla.
– Kotona lasten kanssa olevalle äidille tämä on sitä arjen luksusta, kun saa tulla valmiiseen pöytään. Kahvikin on keitetty valmiiksi ja sen voi juoda vähän enemmän rauhassa kuin kotona. Täällä on usein joku muukin katsomassa lasten perään, ja lapset syövät jopa paremmin kuin kotona, Hugon ja Ineksen kanssa syömään tullut Silja Laitila sanoo.
– Tällä on ihana aloittaa varsinkin maanantai, jatkaa Anna Peltola, jonka mukana ovat perheen pienimmät lapset Vilma ja Saga.
Silja Laitila ja Anna Peltola kertovat asuvansa ihan kirkon lähellä ja ovat käyneet täällä lounastamassa ennenkin. Kirkolla järjestetään myös kerran kuukaudessa viikonloppubrunsseja, joihin perheet ovat osallistuneet.
– Siitäkin on hyviä kokemuksia. Hinta–laatusuhde on kohdallaan. Aika täyttä on ollut silloin kun mekin olemme olleet brunssilla, lähinnä lapsiperheitä, Silja Laitila kertoo.
Kivistön kirkko sijaitsee kehäradan kupeessa. Alueella on sekä vanhempaa omakotitaloasutusta että uusia omakoti- ja kerrostaloja, lisää taloja rakennetaan yhä. Alueelle on muuttanut paljon uusia ihmisiä, joten kohtaamispaikat, joissa voi tutustua toisiin, ovat tarpeen.
Sitä mukaa kun asukkaita on tullut lisää, palvelut ovat parantuneet, mutta kirkon lounaat ja brunssi ovat silti tervetullut lisä alueen palveluihin.
– Kaikki ravintolat eivät ole sellaisia, että niihin viitsisi mennä lasten kanssa, tai kynnys on ainakin korkeampi. Tänne kirkolle on helppo tulla. Hintakin on kohtuullinen, Silja Laitila sanoo.
Aikuisille Kivistön kirkon lounas maksaa kuusi euroa, lapsille kolme. Alle 2-vuotiaat syövät ilmaiseksi.
Anna Peltola (vas.) lounasti Kivistön kirkolla tyttäriensä Sagan ja Vilman kanssa. Saman pöydän ääressä olivat myös Hanna Wargh ja lapset Kalle ja Roope sekä Silja Laitila. Kuva: Marianna Siitonen
Yhteiset ateriat jäävät arjen kiireessä
Seurakuntien tarjoamat ruokailut ovat yksi tapa, joka voi tuoda suomalaisia vähän useammin yhteiseen pöytään yksinäisten aterioiden sijaan. Suomalaiset nimittäin syövät useammin yksin kuin muut eurooppalaiset.
Ruokakulttuurin professori Johanna Mäkelä Helsingin yliopistosta sanoo, että kyse ei ole kuitenkaan siitä, etteivätkö suomalaiset arvostaisi yhdessä syömistä.
– Tutkimustiedon mukaan ihmiset haluaisivat syödä yhdessä ja arvostavat sitä, mutta ajatuksen ja käytännön välillä on ristiriita, aivan kuten monessa muussakin asiassa. Arjen kiireen keskellä se vaan jää.
Niinhän se oli jo keskiajalla, että pöytään ei tultu veitsien ja miekkojen kanssa. On vaikea vihata sellaista, jonka kanssa on murtanut leipää.
– Johanna Mäkelä
Syitä siihen, miksi toiveet ja käytännöt eivät kohtaa, on useita. Ensinnäkin yhteisten aterioiden vähyyttä selittää ympäristön ja elintavan muutos. Maatalousyhteiskunnassa töitä tehtiin muutenkin yhdessä, saman talon piirissä, joten yhdessä syöminen oli luontevaa. Kaupungissa näin ei ole, ja taloudet ovat pieniä.
Erityisesti lapsiperheissä perheenjäsenten aikatauluja voi olla vaikea sovittaa yhteen kun aikuisilla voi olla eri työajat, lapsilla harrastukset.
Varsinkin niissä talouksissa, joissa on pelkkiä aikuisia, ilta-ateriaa ei nautita yhdessä. Toisaalta Suomessa on vahva joukkoruokailun perinne, joka näkyy erityisesti lounasaikaan.
– Maksuton kouluruokailu on näistä keskeisin. Työpaikoilla on järjestetty mahdollisuus lounaan syömiseen, usein tuetun sellaisen.
Siinä, miten ihmiset syövät, mitä, kenen kanssa ja milloin, on nykyään paljon variaatiota. Eroja ei ole vain ihmisten välillä, vaan myös siinä, miten yksi ja sama ihminen aterioi eri päivinä.
– Hän, joka syö tiistaina eineksiä, voi lauantaina käyttää tuntitolkulla aikaa kokkailuun. Se kertoo myös valinnanvapauden ja vaurauden lisääntymisestä. Ei minun isoäidilläni ollut mahdollisuutta valita, tekeekö hän perheelleen ruokaa vaiko ei.
Hilda Steeg ja Laura Ahvonen söivät lounasta Lauttasaaren kirkolla. Kaksikuisella Theo Steegillä on omat eväät. Kuva: Sirpa Päivinen
Lauttasaaren kirkkokahvilassa käy paljon lapsiperheitä
Nyt on hiljaista, mutta kohta tuskin enää. Kun syyskausi starttaa, Lauttasaaren kirkkokahvilan lounaalla saattaa olla tungosta.
– Normaalisti täällä voi olla perjantaina kello 11 tupaten täyttä, kertoo Laura Ahvonen.
Ahvonen on tullut kirkolle lounaalle lastensa kanssa. Kaksi kuukautta vanha Theo on kiinnostunut lähinnä äitinsä rinnoista, mutta kolmevuotiaalle Hildalle kirkon lounas näyttää maistuneen. Lounaan ja kahvin saa seitsemällä eurolla.
– Tämä on hyvää ja monipuolista kotiruokaa, joka maistuu lapsille ja aikuisille, Ahvonen sanoo.
Tänne kirkolle on helppo tulla. Hintakin on kohtuullinen.
– Silja Laitila
Lauttasaaren kirkon lounaalla käykin paljon lapsiperheitä. Kahvilatilan seinustalla on leluja, ja lapset voivat touhuta vapaasti.
– Täällä ei tarvitse pelätä oman lapsen kiljuntaa ja karjuntaa, kun on muitakin lapsia, Ahvonen naurahtaa.
Laura Ahvosen suhde kirkkoon ei ole erityisen läheinen, mutta Lauttasaaren kirkon ympäristö on kiva ja kirkkokahvila lähellä kotia.
Tänään lounaalle ovat tulleet myös Pamela Miettinen ja hänen kolmevuotias lapsenlapsensa Emily. Hilda ja Emily käyvät kumpikin naapurissa olevalla koululla muskarissa, ja muskarin jälkeen kirkolle on helppo tulla syömään. Pamela Miettisen mielestä lounaalla käyminen on myös hyvä tapa rakentaa lapselle myönteinen suhtautuminen kirkkoon.
– Olen muuttanut tänne Minnesotasta. Yhdysvalloissa kirkoissa on paljon enemmän tällaista yhteisöllistä toimintaa, Miettinen kertoo.
Soukan kappelilla ruokailijoita oli noin neljäkymmentä. Kuva: Sirpa Päivinen
Jotakin suurempaa kuin pelkkää vatsantäytettä
Johanna Mäkelän mukaan ruoassa ei ole koskaan kyse vain ruoasta. Samalla kun ravitaan kehoa, ravitaan myös sielua ja rakennetaan yhteisöllisyyttä.
– Niinhän se oli jo keskiajalla, että pöytään ei tultu veitsien ja miekkojen kanssa. On vaikea vihata sellaista, jonka kanssa on murtanut leipää, Johanna Mäkelä sanoo.
Johanna Mäkelä näkee, että vaikka perheet ja ystävätkään eivät välttämättä enää söisi niin usein yhdessä, rinnalle on tullut uusia yhdessä syömisen muotoja kuten Ravintolapäivä ja Illallinen taivaan alla -tapahtumat, jossa aterioidaan samassa pöydässä myös tuntemattomien kanssa.
– Se, että myös kirkko edistää nyt yhdessä syömistä, on mielestäni asia, joka sopii sen tontille erinomaisesti. Yhteisille aterioille on varmasti tilausta ja kirkko voi olla tässä ikään kuin välittäjänä, että ihmiset kohtaavat toisiaan.
Sirpa Halonen ja Esa Rissanen söivät hernekeittoa Soukan kappelilla. Kuva: Sirpa Päivinen
Soukan kappelilla vaihdetaan samalla kuulumiset
Ruoka tuoksuu jo pihalle asti. Hernerokkaa! Ja jälkiruuaksi pannukakkua, tietää väki Soukan kappelin aulassa. Ihmiset vaihtavat kuulumisia vilkkaasti ruokailun alkua odotellessa.
Sirpa Halonen ja Esa Rissanen istuvat eteisessä vierekkäin. Ystävykset tutustuivat toisiinsa kappelilla kolmisen vuotta sitten.
– Täällä oppii tuntemaan ihmisiä, ja se on mukavaa, sanoo Halonen.
Myös Irja Falk liittyy ennestään tuttuun ruokaseurueeseen. Makoisa ja edullinen ruoka sekä hyvä seura, vastaa kolmikko kysymykseen, mikä saa lähtemään kotoa. He tapaavat usein myös Espoonlahden kirkon diakoniaruokailussa.
– Sillä aina ei viitsi kokata vain itselleen, täydentää Rissanen.
Irja Falkin mielestä seurakunta toimii kristillisesti kun se tarjoaa ihmisille edullista ruokaa.
– Jäin vuonna 1992 työttömäksi ja olen tehnyt aikanaan seurakunnalle vapaaehtoistyötä. Monilla meistä on pienet tulot, hän sanoo.
Kello on vähän yli 11, ruokailijoita on noin neljäkymmentä ja saliin saapuu äitejä lapsineen. Kappelin taaperokerho on juuri päättynyt.
Laura Saarelainen hakee salaattia ja keittoa itselleen ja kaksivuotiaalle Ahti-pojalleen.
– Kerho ja lounas -yhdistelmä on tosi toimiva, sillä tähän aikaan on kiire saada lapselle ruokaa, hän kertoo.
Vanhempainvapaalla oleva Saarelainen kehuu ruuan laatua ja edullisuutta.
– Olen ihan tavallinen rivikristitty. Äitiyslomalla ollessani olen tutustunut seurakunnan toimintaan täällä kappelilla. On hienoa, että seurakunta tarjoaa apuaan vähävaraisille.
Katso, millaisia ruokailumahdollisuuksia seurakunnat tarjoavat Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla. Helsingin seurakuntien sivuilla on lisäksi erillinen listaus diakoniaruokailuista ja ruoanjakeluista.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Mitä tehdä, kun koululaisilla on kesäloma, ja päiväkodit ovat kiinni? Vantaalainen asukasyhdistys järjesti lapsille paintballia, parkouria, sählyä ja jalkapalloa
AjankohtaistaIlolan seurakuntakodilla Vantaalla riitti vilskettä. Siellä törmäsi sisään ja ulos juokseviin lapsiin, touhukkaisiin naisiin keittiössä ja palloa potkivaan mieheen pihalla.
.jpg)
Viikin kirkolla kokoonnutaan sopalle
Ajankohtaista