Kivisaari sijaitsee Helsingin edustalla Villingin pohjoispuolella ja Vartiosaaren kaakkoispuolella. Tässä kuvassa on näkymä Karhusaaren sillalta Merilinnalle päin.
Viisi paikkaa, jotka kannattaa kokea Kivisaaressa – saareen pääsee tutustumaan kahtena avoimien ovien päivänä elokuussa
Villingin pohjoispuolella ja Vartiosaaren kaakkoispuolella sijaitseva Kivisaari on upea luonto- ja historiakohde, mutta tavallisesti suurelta yleisöltä suljettu. Jugendhuvilan isäntäväen karanneista karhuista ja saaren kummituksesta on täällä kerrottu monta tarinaa.
Elokuussa, kun rippileirit ovat ohi, Itä-Helsingin saarihelmi Kivisaari on pop up -tyyliin auki kahtena tiistaina. Viiden hehtaarin alue kätkee monta tarinaa, joista osan meille kertoo nyt saaren historiaan perehtynyt Jonna Peitso. Tästä jutusta löydät viisi vinkkiä päiväretkelle Kivisaareen.
Rikkaiden huvilasta vähävaraisten lasten kesäpaikaksi
On vähän makuasia, pitääkö Kivisaaren upeimpana näkynä sen näyttävää jugendrakennusta vai sen rannoilta avautuvaa horisonttimaisemaa. Varakkaan liikemiehen Kaarlo Kontron perheelleen rakennuttaman kesäpaikan suunnitteli tiettävästi Eliel Saarinen ja talo valmistui pari vuotta myöhemmin 1920. Kontro oli juuri ostanut Reposaaren höyrysahan ja huvilan hirret teetettiin siellä. Vaikka rakennus on ollut pitkään pääasiassa rippikoululaisten leirielämän käytössä, on helppo kuvitella tänne kesää viettävä perhe nauttimaan suvesta ja seuraelämästä.
– Pääoven yläpuolella alun perin ollut parveke on purettu, mutta muutoin rakennus varsinkin ulkoapäin muistuttaa paljolti alkuperäistä asuaan, tietää Peitso.
Muutama vuosi Kontron kuoleman (1928) jälkeen perikunta joutui myymään Kivisaaren rakennuksineen Kansallis-Osake-Pankille silloisella 200 000 markalla, jotta sai suuria velkoja maksettua. Pankki myi saaren saman tien eteen päin.
Helsingin seurakunnat ostivat Kivisaaren 500 000 markalla vuonna 1936. Aluksi siellä järjestettiin nuorille kesäkotitoimintaa ja kun se 1970-luvulla hiipui saari rakennuksineen oli rippikoulu- ja leirikeskuksena. Kuva: Annika Rauhala
Kivisaaren päärakennus Merilinna tiettävästi 1970-luvulla. Kuva: Helsingin seurakuntien keskusarkisto
Puusto on kasvanut Merilinnan rakentamisajoista, mutta suuri rakennus pilkistää Karhusaaren puolelle. Kuva: Annika Rauhala
Vuosaaren seurakunnan rippikoululeiriläiset tekemässä tehtäviään Merilinnassa heinäkuussa 2026. Kuva: Annika Rauhala
Helsingin seurakunnat ostivat Kivisaaren 500 000 markalla vuonna 1936. Hintaa pidettiin edullisena, sillä rakennukset oli palovakuutettu 625 000 markan arvosta. Aika herrain huvilana päättyi ja seurakuntien kesäkotitoiminta alkoi. Se perustui ajatukseen, jossa nuoret tuli viedä pois kaupungin haitallisista vaikutteista. Ideana oli myös tarjota vähävaraisten perheiden nuorille mahdollisuutta kesäloman viettoon luonnonläheisyyttä ja yhteisöllisyyttä kokien, ja heille tarjottiin merimatkaa alennetuin hinnoin.
Nuoret osallistuivat kesäkodin arkisiin töihin: tytöt tiskasivat ja auttoivat keittiössä, pojat huolehtivat polttopuista, veden kantamisesta ja saunan lämmityksestä. Kesäkodilta tehtiin veneretkiä saaristoon, kanttorin huvilalle ja toisille kesäkodeille. Sunnuntaisin Merilinnassa vietettiin jumalanpalvelusta. Äidit ja isät saapuivat mielellään Kivisaareen seuraamaan nuortensa kesänviettoa.
Yksi Kivisaaren isännän Kaarlo Kontron karhuista 1920-luvun puolivälin tienoilla. Kuva: Kaarlo Kontron kotialbumi
Kivisaaren ja edessä näkyvän Karhusaaren välissä on kävelysilta. Kuva: Annika Rauhala
Karhusaaressa on nuotiopaikka, josta voi ihailla merinäköalaa. Kuva: Annika Rauhala
Karhunpentujen tempaukset jäivät ihmisten mieliin
Merilinnan eteläpuolella puusillan toisella puolella on pienempi saari, joka Merilinnan rakentamisen aikaan tunnettiin vielä nimellä Lillholm. Vuonna 1923 Kontro toi sinne karhunpentuja. Karhut olivat kettingeillä kiinni ja niille rakennettiin kopit. Aluksi perheen koirat olivat kovia vahtimaan karhuja, mutta otsojen kasvettua koirat seurailivat niitä mieluummin välimatkan päästä.
– Joskus karhut karkasivat ja uivatpa ne kerran kapean salmen toiselle puolelle Villasaareen hamuamaan hilloja naapurin kellarista, Peitso kertoo.
Erään kerran, kun liikemies Kontron syntymäpäiväjuhlien herkut oli katettu huvilan eteen ulos veneellä pian saapuvia vieraita varten, karhut livahtivat nauttimaan juhlapöydän ruokia ja juomia.
– Kerrotaan, että niille kelpasi myös konjakki, jota vieraille oli katettu pöytään, vaikka oli kieltolakiaika.
Karhujen kasvettua niiden pito vaikeutui ja Kontro päätti lahjoittaa ne eläintarhaan Englantiin. Vaikka karhut olivat Lillholmissa vain parisen vuotta, erikoisesta ajasta jäi muistoksi saaren muuttunut nimi, jonkin verran valokuvia ja monenmonta tarinaa.
Nykyään Karhusaaressa on pelikenttä ja grillikatos, jonka alla on paistettu lukuisat leiriletut ja -makkarat.
Venevajan öisissä salajuhlissa tuli idea kappelista
Kesäkodilla kävi kansainvälisiä vieraita. Peitson selvitysten mukaan 1950-luvulla siellä vietti aikaa nuorisoa ainakin Saksasta, Italiasta, Sveitsistä, Norjasta, Tanskasta ja Yhdysvalloista. Ekumeenisille työleireille tuli nuoria USA:sta, Japanista, Hollannista, Länsi-Saksasta, Sveitsistä, Puolasta ja Tanskasta. Vuonna 1965 työleirin osallistujat uudistivat venevajasta kappelin. Idea venevajasta kappelina oli syntynyt muutama vuosi aiemmin, kun kansainvälisten leiriläisten ja muiden kesävieraiden huolehtimisesta väsyneet ”kivisläiset” päättivät pitää venevajassa omat öiset salajuhlat ja porukka ihasteli merenpuoleisista ovista auringonlaskua.
Pentti Tuovisen piirustusten mukaan tehdyn pienen kappelin risti-ikkunoista avautuu kuin sään mukaan vaihtuva alttaritaulu. Kun väkeä oli paljon, alttaria vastapäätä olevat ovet avattiin ja mäntyrinteen penkeillä osallistuttiin pienen kappelin tilaisuuksiin.
Meidän vieraillessamme saarella rippikoululeiriläiset tulivat sinne ensin valmistelemaan ja sitten pitämään ”jumistaan”.
– Olisi upeaa saada kappeliin häitä ja miksei muitakin juhlia, Peitso pohtii.
Saaristolautta on saapumassa Kivisaareen. Edessä näkyy venevajasta muokattu kappeli. Kuva: Annika Rauhala
Saunan lämmitys on kautta aikain ollut tärkeä osa Kivisaaren elämää
Olennainen osa ajanviettoa Kivisaaressa on aina ollut saunominen. Kontron perheen aikaan löylyhuone oli huvilarakennuksen alapuolella. Raajarikkoja sotainvalideja asui Kivisaaressa kesinä 1942 ja 1943 kuntoutumassa leväten ja pikku askareita puuhastellen. Saunominen siihen liittyvine askareineen oli tärkeä osa toipumista. Reserviläisperheille jaettiin sodan aikaan saunalippuja. 1956 valmistui uusi sauna saaren itäpuolelle. Se oli kesäkodin ainoa pesupaikka. Pataan kannettiin merivettä, mutta ruostumisen estämiseksi kiukaalle sai heittää vain kaivovettä. 1960-luvun lopussa letku ja hydraulinen käsipumppu alkoivat helpottaa asiaa. Saunavesiäkin suurempi työ oli talousvedessä, jota päädyttiin 1970-luvulla tuomaan veneellä tuhannen litran säiliössä mantereelta. Nykyään merivedestä puhdistetaan kävijöiden käyttöön juomakelpoista vettä.
1970-luvun lopulla perinteinen kesäkotitoiminta hiipui. Kivisaari siirtyi seurakuntien yhteisen nuorisotoimiston hallintaan jatkaen toimintaa seurakuntien rippikoulu- ja leirikeskuksena. Saunan lämmittäminen, kylpeminen ja uimaan pulahtaminen ovat yhä olennainen osa tänne kokoontuvien leiriläisten ohjelmaa.
Kivisaaren avoimien ovien päivänä lämmitetään myös tämä puulämmitteinen sauna ja löylyihin pääsee kello 16 alkaen. Kuva: Annika Rauhala
Saunasta pääsee pulahtamaan uimaan.
Kaarlo ja Alma Kontron aikaan saunarakennus oli huvilan alapuolella aivan rannassa. Kuva: Helsingin seurakuntien keskusarkisto
Kivikkoista luontoa ja pirtupuheita
Kivisaaren luonto on nimensä mukaisesti hyvin kivikkoista. Sodan aikana harmiteltiin, että siellä ”ei kasva mikään”. Ainoa saaressa satoa tuottanut istutettu kasvi oli raparperi, jota on yhä alkuperäisen saunarakennuksen liepeillä. Mustikkaa, villivadelmaa ja metsämansikkaa saarella toki kasvaa tänäkin päivänä kävijöiden ja lintujen iloksi. Saaren itäpuolella olevat lintuluodot ovat rauhoitettuja huhtikuun alusta elokuun puoleen väliin.
Karttalähde: Google maps
Karttalähde: Google maps
Saaressa pitkään asuneiden Backmanin kalastajaveljeksien pikkuisesta asuinrakennuksestaan on jäljellä enää sammaloitunutta kivijalkaa. August ja Julius elivät vaatimattomassa mökissä lähinnä kalalla ja perunalla. Kieltolain aikaan saaristossa harrastettiin paljon pirtun salakuljetusta, mutta Kivisaaren kalastajaveljeksiä ei koskaan siitä tuomittu, vaikka puheissa heitä salakuljetukseen yhdistettiinkin.
– Heidän sukulaisensa välittivät viinaa ainakin satunnaisesti ja saattaa olla, että Backmanin kalastajaveljetkin olivat siinä jotenkin osallisina, Peitso kertoo.
Hän kertoo, että salakuljetusajasta muistuttaa Merilinnan salin seinällä nököttävä ruostunut pirtukanisteri.
Tämä erikoisesti lohkeillut kivilohkare on Karhusaaren puolella.
Museomestari Jaana Halla kertoo, että Kivisaaren rantakallio on osa noin 1,9 miljardin vuoden ikäistä kallioperää. Kivi on alun perin syntynyt meren pohjalle kerrostuneesta hiekasta ja savesta, mutta myöhemmin se hautautui syvälle maankuoreen. ”Siellä valtava paine ja korkea lämpötila muuttivat sen nykyiseen asuunsa, samalla kun vuoriston synnyttänyt puristus poimutti sen näyttäviksi aaltomaisiksi rakenteiksi. Kallio on syntynyt aikana, jolloin nykyisen Etelä-Suomen paikalla kohosi Himalajan korkuinen vuoristo. Kallion kauniit poimut ovat kuin kiveen jäänyt muistijälki lähes kahden miljardin vuoden takaisesta vuoriston synnystä.”
+ Kummitteleeko Kivisaaressa?
Vuosikymmenien ajan näihin päiviin asti Kivisaaressa on kerrottu kummitustarinaa: Kivisaaren kummitus on valkoasuinen Maikiksi kutsuttu nainen, joka kulkee lapsi sylissään pyytämässä apua.
Peitso kertoo monen Kivisaaren kävijän kuulleen kummitustarinan ja kokeneen outoja yöaikaan: ikkunoiden avautumisia ja sulkeutumisia, askeleita, huonekalujen siirtymisiä ja kivien hakkaamista.
Kummituksen nimi on johdettu rouva Kontron nimestä Alma Louise Maria.
– Tarinan taustalla on kertomus surmatusta aviottomasta lapsesta, jolle en Kivisaaren historiaa tutkiessani kuitenkaan saanut vahvistusta.
– Kummitustarinat olivat tyypillisiä 1960-luvulle saakka. Niitä on kautta aikain kerrottu ajan kuluksi, moraaliseksi opetukseksi ja ehkä vähän leireillä olevien nuorten yöjuoksujen hillitsemiseksi, Peitso kertoo.
Kivisaaren avoimet vierailupäivät tiistaina 11.8. ja 25.8. kello 10–20
Saari on avoinna 11.8. ja 25.8. kello 10–20.
Rakennuksista pääsee tutustumaan päärakennukseen ja kappeliin. Paikalle voi saapua omakustanteisesti FRS Finlandin yhteysaluksella, omalla kajakilla tai veneellä (veneille on rajallisesti paikkoja takalaiturissa).
Saaressa ei ole kahvilapalveluita, mutta makkaraa, mehua ja limsaa voi ostaa. Karhusaaren puolella on mahdollisuus omatoimiseen grillaukseen grillipaikalla.
Opastettu (ilmainen) kierros saarella klo 14.
Uikkarisauna lämpiää kello 16–20. Hinta 10 euroa / henkilö. Hartaus kello 18.
Kummankin vierailupäivän jälkeen Karhusaaren puolelle on mahdollista jäädä telttailemaan yhdeksi yöksi.
Myydäänkö Kivisaari?
Helsingin seurakuntayhtymän omistamassa Villingin pohjoispuolella ja Vartiosaaren kaakkoispuolella sijaitseva sijaitsevassa Kivisaaressa on vuosikymmenien ajan järjestetty rippikoululeirejä ja nuorten kesäkotitoimintaa. Kesinä 2024 ja 2025 saaressa ei pidetty rippikouluja.
Vuoden 2022 yt-neuvotteluiden seurauksena Kivisaaresta päätettiin luopua osana säästötoimia. Kirkkoneuvosto päätti, että kiinteistöjohtajan on aloitettava Kivisaaren myymisen valmistelu. Saari vuokrattiin vesibussi- ja matkailuyritys FRS Finlandille kesäkausiksi 2024 ja 2025, joka kuljetti sinne saaristolautallaan ja sieltä pystyi varaamaan majoituksen, saunan ja pöydän ravintolasta.
Seurakuntayhtymä ei ole tehnyt myyntipäätöstä paikasta, ja loppuvuonna 2025 Kivisaari päätettiin ottaa takaisin seurakuntien nuorille järjestämien leirien käyttöön ja tänä kesänä 2026 saaressa pidetään kaikkiaan yhdeksän rippileiriä. Saari on leirikäytössä myös kesällä 2027.
Mitä saarelle tapahtuu sen jälkeen? Tätä arvioidaan parhaillaan osana leirikeskusten tulevaisuussuunnitelmaa, josta aiotaan kysyä lausunnot Helsingin seurakunnilta. Yhteinen kirkkoneuvosto käsitteli kesäkuussa asiaa ja päätti palauttaa asian valmisteluun siten, että ”lausuntopyynnössä esitetään seurakunnille konkreettisia kysymyksiä, joihin niitä pyydetään ottamaan kantaa. Kivisaarta tulee taustamateriaalissa käsitellä selvityskohteena, ja seurakunnilta tulee kysyä mm. suunnitelmista käyttää Kivisaarta leirikeskuksena ja kantaa sen tulevaisuuteen.” Saaressa liki neljännesvuosisadan ajan nuorisotyöntekijänä käynyt ja nyt myös saaren historiaan perusteellisesti arkistolähteiden ja haastattelujen kautta perehtynyt Jonna Peitso kirjoittaa viime vuonna hyväksytyn pro gradu -tutkielmansa lopussa näin: ”Helsingin seurakuntayhtymän pohtiessa Kivisaaren tulevaisuutta olisikin perusteltua selvittää mahdollisuutta malliin, joka avaisi saaren jälleen myös vapaamuotoiselle toiminnalle. Nuoria voisi vetää saareen samat tekijät kuin ennenkin: yhteisöllisyys, ystävien seura ja merellinen ympäristö. Kivisaari voisi tarjota viitekehyksen sille, miten seurakunnat voisivat kehittää nuorisotyötä yhteisöllisempään suuntaan.”
Hänestä olisi upeaa, jos saari olisi jatkossa nuorten käytön lisäksi nykyistä enemmän avoinna myös luonnosta ja historiasta kiinnostuneille retkiä varten.
– Kulttuurihistoriallinen aarre ansaitsisi sen.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Taideterapeuttisessa työskentelyssä maalaus syntyy vaikka pankkikortilla – ”Jokainen osaa maalata”, sanoo Tuija Varjoranta
Hyvä elämäKuvataiteilija ja taideterapeutti Tuija Varjoranta ohjaa Elämäni värit -maalauskursseja kesällä meren äärellä Helsingin Mustasaaressa. Työskentelyssä yhdistyvät alitajunta, intuitio ja tunteet.
