Helsingin huvilakaupungin salattu helmi täyttää 100 vuotta – Leposaaren hautausmaalle avautuu hiljentymispolku meren äärelle
Kulosaarelainen Satu Grünthal kiinnostui kaupunginosansa hautausmaasta, kun hänen vanhempansa haudattiin sinne. Leposaaren historiasta ja tarinoista syntyi kirja.
Vastarannalla häämöttävät Kalasataman modernit tornitalot, ympärillä kimmeltää meri. Leposaaren hautausmaa Kulosaaressa on kuin oma pieni maailmansa, vain noin 500 metrin päässä Itäväylästä ja Kulosaaren metroasemasta. Paikka jää silti sopivasti piiloon – edes kaikki alueen asukkaat eivät ole välttämättä käyneet täällä.
Kulosaarelainen Satu Grünthal kiinnostui Leposaaresta viitisen vuotta sitten, kun hänen omat vanhempansa haudattiin sinne.
– Silloin aloin enemmän kulkea ja viettää aikaa täällä. Tuli voimakkaasti sellainen ajatus, että jokaisen hautakiven alla on yksi tai useampikin elämäntarina ja että hautausmaalla on valtavasti kohtaloita.
Myös paikan rauhallisuus ja kauneus vetosivat häneen.
– Hautausmaissa viehättää myös taidehistoriallinen ja kulttuurihistoriallinen ulottuvuutensa. Samalla ne kertovat kaupunkihistoriaa ja valtakunnanhistoriaa.
Kiinnostuksesta Leposaareen syntyi lopulta myös kirja. Grünthalin toimittama Leposaari – Vilan: kiviä, kuvia, kohtaloita ilmestyi vuonna 2023 Kulosaaren Kotiseuturahaston säätiön kustantamana.
Iris Salin-Kuosmanen ja Elo Kuosmanen olivat aviopari, balettitanssijoita ja tanssipedagogiikan uranuurtajia. Leo Kuosmanen oli heidän poikansa. Elo Kuosmasen äiti Anna Kuosmanen omisti kahvilan nykyisellä Hämeentiellä, rikastui ja rakennutti talon Kulosaareen. Hän oli ensimmäinen Leposaareen haudattu vainaja.
Hautausmaakappeli valmistui ennen kirkkoa
Leposaaren hautausmaalla kulkiessaan ja hautamuistomerkkejä katsellessaan voi päätellä seudun historiasta ainakin seuraavaa: alue on kaksikielistä ja Kulosaaressa on asunut niin yritysmaailmassa kuin kulttuurin saralla vaikuttaneita. Monet ovat olleet varakkaita. Persoonallisia hautamuistomerkkejä on paljon ja hautausmaalta voi bongata nimekkäitten kuvanveistäjien töitä.
Marraskuussa tulee kuluneeksi 100 vuotta siitä, kun hautausmaa vihittiin käyttöön. Vuonna 1925 Kulosaari ei kuulunut vielä edes Helsinkiin, mutta Kulosaaren huvilakaupunki Oy (Brändö Villastad Ab) oli perustettu vuonna 1907. Se kuului ensin Helsingin pitäjään ja toimi sitten Kulosaaren huvilakaupungin maalaiskuntana vuosina 1922–1945. Helsinkiin Kulosaari liitettiin vuonna 1946.
Kaksikielinen Kulosaaren seurakunta perustettiin vuonna 1921. Seurakunta tarvitsi ja sai oman hautausmaan viereisestä Iso Pässin saaresta. Aluksi puhuttiin Kulosaaren hautausmaasta, nimi Leposaari (ruotsiksi Vilan) otettiin käyttöön myöhemmin.
– Helsinkiin liitettiin uusia alueita vuonna 1946. Lapinlahden edustalla oli jo Pikku Pässi ja Iso Pässi, joten hallinnollisista syistä Isosta Pässistä tuli Leposaari ja Pikku Pässistä Varjosaari, Satu Grünthal kertoo.
Kauko Räikkeen Liekki-veistos Maija Tohtua-Kotilaisen haudalla.
Ensimmäinen rakennus, jonka Kulosaaren seurakunta sai, oli Armas Lindgrenin suunnittelema hautausmaan kahdeksankulmainen kappeli. Se valmistui vuonna 1927.
– Kappelin lisäksi hän piirsi viimeisimmäksi jääneenä työnään Kulosaaren kirkon kellotapulin, jonka rakentaminen aloitettiin vasta hänen kuolemansa jälkeen. Tytär, arkkitehti Helena Ruohtula (myöh. Stenij) saattoi loppuun isänsä tapulisuunnitelman. Kulosaaren kirkon suunnitteli Bertel Jung, Satu Grünthal kertoo.
Sekä Lindgren että Jung olivat huvilakaupungin perustajia ja kulosaarelaisia.
Satu Grünthalin mielestä hautausmaat kertovat sekä paikallista historiaa että koko maan historiaa.
Arne Helanderin suunnittelema sankarihauta-alue otettiin käyttöön sotien jälkeen. Leposaareen on haudattu myös kaksi Mannerheim-ristin ritaria, marsalkka Mannerheimin luottomiehet, kenraalit Paavo Talvela ja Erik Heinrichs. Urheilun ystävät voivat löytää Leposaaresta neljä olympiakultaa voittaneen juoksija Hannes Kolehmaisen haudan.
Ensin hautausmaa oli avoin kaikille, mutta pian hautaoikeutta rajattiin asuinpaikan ja kotiseurakunnan mukaan. Nykyään Leposaareen haudataan Kulosaaressa asuvia Herttoniemen seurakunnan tai Matteus församlingenin jäseniä. Leposaaren muistolehto on avoin kaikille.
Pekka Jylhän lintuveistos Sirkka Paatelan hautamuistomerkillä.
Rakkaus mereen ja esimerkiksi purjehdukseen näkyy Leposaaressa.
Allan Granfelt oli Kulosaaren perustajia. Hänen hautamuistomerkkinsä on aivan kappelin vieressä.
Leposaareen on haudattu myös Lapinlahden linnut -ryhmän jäsenet Heikki Salomaa ja Timo Eränkö. Kuvassa on Erängön sukuhauta.
Paikka jatkaa vanhaa hautausperinnettä
Koska Leposaaren hautausmaa on nimensä mukaisesti saaressa, se jatkaa suomalaisten hautasaarten perinnettä. Saaret toimivat hautapaikkoina jo ennen kristinuskoa – myös Kulosaaressa on pronssikautinen kiviröykkiöhauta.
Meren läheisyys ja merkitys näkyvät Leposaaressa monissa hautamuistomerkeissä, niistä voi bongata ainakin veneitä ja ankkureita.
Aivan kappelin vieressä on kookas hautamuistomerkki, jossa on sukuvaakuna. Siihen on haudattu yksi huvilakaupungin perustajista, Kulosaaren keisariksikin kutsuttu liikemies Allan Granfelt ja hänen puolisonsa Ebba. Myös Granfeltiin liittyy tarina, joka ilmentää Leposaaren merellistä sijaintia. Ennen nykyistä siltaa Kulosaareen pääsi raitiovaunulla – se vain lastattiin lauttaan Sörnäisten rannassa ja Kulosaaressa matka jatkui raiteita pitkin.
– Granfeltista kerrotaan sellaista tarinaa, että kun hän lähti Helsinkiin asioille, raitiovaunu aina odotti niin kauan, että hän ehti saapua paikalle. Jos hän ei ollut valmis, niin sitten joku palvelija juoksi ilmoittamaan, että Granfeltin parranajo on vielä kesken, mutta hän saapuu kohta, Grünthal kertoo.
Leposaareen on haudattu myös Sörnäisten ja Kulosaaren väliä kulkeneen Brändö-lautan matruusi, myöhemmin siltavahtina toiminut Erik William Sommardahl. Hän asui Varjosaaressa ja toimi vastaperustetun Leposaaren hautausmaan vahtina.
Leposaaren kappelin suunnitellut arkkitehti Armas Lindgren on haudattu Leposaareen. Hän työskenteli myös arkkitehtitoimisto Gesellius-Lindgren-Saarisessa, joka on suunnitellut esimerkiksi Suomen kansallismuseon.
Hiljentymispolku ja juhlavuosi
Kulosaaren hautausmaalle avautuu Toivon puutarha -hiljentymispolku elokuussa. Reitin suunnitellut Sari Oikarinen ohjaa polun avajaiskävelyn sunnuntaina 24.8. klo 15. Kävelyllä kuljetaan hiljaisuudessa kahdeksan pysähdyksen matka. Puhelimeen voi ladata QR-koodeilla pysähdyspaikkojen tekstit, mutta niitä on saatavana myös paperilla. Kävely kestää vajaan tunnin.
Avajaiskävelyn jälkeen Toivon puutarhan reitti jää omatoimisesti kierrettäväksi. Pysähdyspaikat ovat saatavilla karttapohjassa, johon on liitetty kunkin pysähdyspaikan tekstin QR-koodi. Kartta tulee löytymään Leposaaren kappelirakennuksen takaa.
Samana päivänä avajaiskävelyn jälkeen eli 24.8. klo 16 lähtee hautausmaan lähiympäristöön ja hienoille kallioille ohjattu luontopolku.
Syksyllä tapahtumat jatkuvat 28.9. syystapahtumalla, jossa istutetaan myös juhlavuoden puu. Lauantaina 1.11. vietetään yhdessä pyhäinpäivää.
Lauantaina 8.11. piispa Teemu Laajasalo tulee pitämään Kulosaaren kappeliin juhlamessun. Messua on mahdollista seurata myös etänä striimattuna.
Joulun alla 29.11. kaikki ovat tervetulleita hautausmaalle koristelemaan joulukuusta yhdessä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kävelyopas Tuula Pohjalaiselle metsäinen Maunulan uurnalehto on erityisen läheinen rauhoittumispaikka
Hyvä elämäTuula Pohjalaiselle hautausmaat ovat hyviä paikkoja mietiskellä elämän rajallisuutta ja jatkuvuutta.
