null Wille Riekkinen: Tuomiopäivänkin kohtaamme Kristuksen kanssa

Kuopion emerituspiispa Wille Riekkinen toimi akateemisessa maailmassa useaan otteeseen Raamatun alkukielten ja eksegetiikan apulaisprofessorina Helsingin yliopistossa.

Kuopion emerituspiispa Wille Riekkinen toimi akateemisessa maailmassa useaan otteeseen Raamatun alkukielten ja eksegetiikan apulaisprofessorina Helsingin yliopistossa.

Wille Riekkinen: Tuomiopäivänkin kohtaamme Kristuksen kanssa

Emerituspiispa Wille Riekkisen syksy on kiireinen. Hän pitää muun muassa Raamattu-luentosarjoja kolmessa seurakunnassa Helsingissä.

Tuomiosunnuntain alla juuri hän on oikea henkilö keskustelemaan eskatologiasta ja siitä mitä meidän luterilaisten pitäisi tuomiopäivästä ajatella.

”Eskatologia on oppi viimeisistä tapahtumista. Siihen liittyvät ajatukset ovat syntyneet kuoleman arvoituksen äärellä. Onko kuolema elämän päätepiste, mitä tapahtuu kuoleman jälkeen? Tällainen pohdinta on yhteistä kaikille uskonnoille ja se synnytti opit Haadeksesta, Manalasta, Tuonelasta, Helvetistä ja Taivaasta”, Riekkinen toteaa.

Poikkeuksena muista uskonnoista oli kuitenkin juutalaisuus, jossa kuolemanjälkeisiä asioita ei juuri mietitty.

”Juutalaisuudessa ajateltiin, että elämä on tässä ja nyt. Kuoltua siirryttiin niin sanotusti Abrahamin helmaan, mutta sitä ei pohdittu, mitä se tarkoitti. Vanhan testamentin juutalaisuudessa huomio oli kiinnitetty tähän elämään.”
 

Kristityt omaksuivat oppeja juutalaisilta  

”Elämä on tässä ja nyt. Parhaimmillaan se näkyi Jumalan siunauksena, johon kuuluivat esimerkiksi terveys, lapset ja paljon pikkukarjaa.”
Juutalaisuuteen tulivat vasta vähitellen opit kuolemanjälkeisestä elämästä, enkeleistä, viimeisestä tuomiosta, ylösnousemuksesta, taivaasta ja helvetistä. Ensimmäinen maininta hurskasten ylösnousemuksesta on vasta Danielin kirjassa 160-luvulta eKr.
Kristityt omaksuivat fariseusten ja essealaisten suuntauksen lopunaikoja koskevissa näkemyksissä eli uskon ylösnousemukseen, taivaaseen ja helvettiin, jotka Jeesuksen aikana olivat jo yleisiä juutalaisuudessa.
Eskatologisiin odotuksiin kuului Herran päivän eli tuomiopäivän odottaminen.


Uudessa testamentissa neljä päälinjaa 

Uudessa testamentissa eskatologiset odotukset voidaan jakaa neljäksi päälinjaksi. Kaikki ne liittyvät Kristuksen elämään, kuolemaan ja ylösnousemukseen. Jeesus itse julisti pian koittavaa Jumalan valtakuntaa, joka on jo hänen persoonassaan ennakoitavasti nähtävissä.

Varhaiset kristityt alkuseurakunnasta lähtien alkoivat odottaa Jeesuksen pikaista takaisin tuloa eli paruusiaa. Jeesuksen siis odotettiin palaavan pian.

Toista tapaa ajatella asiaa kutsutaan vähitellen toteutuvaksi eskatologiaksi. Paavalin mukaan lopunaika oli jo koittanut Jeesuksen persoonassa, ja kun olemme Kristuksessa, olemme jo lopunajallista Jumalan kansaa.

”Samanaikaisesti olemme sekä hurskaita että syntisiä eli jo nyt – ei vielä -jännite näkyy Paavalin ajattelussa. Jo nyt ollaan Kristuksessa osallisia tästä uudesta maailmasta, mutta vanha maailma pitää meitä vielä vankinaan, kunnes armosta meidät pelastetaan.”

Erityisesti Johanneksen evankeliumi julistaa, että iankaikkinen elämä on uskossa totta jo nyt, eikä vasta viimeisenä päivänä. Johannes siirtää uskon ja toivon painopisteen nykyhetkeen.

”Jos uskomme Kristukseen, meidät on jo siirretty iankaikkiseen elämään, jos emme usko, meidät on jo tuomittu ja jäämme Jumalan yhteyden ulkopuolelle, pois iankaikkisen elämän perillisten joukosta.”

Ensimmäiset kristityt kuten Paavali odottivat maailmanloppua jo omana aikanaan. Kun Kristus ei heti palannutkaan, niin odotusaikaa pidennettiin, mikä näkyy erityisesti 1. ja 2. Pietarin kirjeessä. Tätä kutsutaan viivästyneeksi eskatologiaksi.
 

​Luterilaisille Ilmestyskirjan maailma vieras

Luterilaisille Ilmestyskirja ja lopunaikojen odotus ovat hieman vieraita asioita. Jeesus itse katkaisi kärjen apokalyptisilta laskelmilta, ja ilmoitti, että viimeistä päivää ei tiedä kukaan muu kuin Jumala.
”Me luterilaiset yhdymme tähän. Ei ole meidän asiamme tietää päivämääriä, eikä hetkiä. Näemme tämän elämän lahjana, josta kiitollisina elämme.”

Riekkisestä Ilmestyskirjankin tehtävä on lohduttaa meitä. Alun perin se kirjoitettiin keisari Domitianuksen aikana noin 95 j.Kr. edessä olevia vainoja silmällä pitäen.

”Silloin Johannes kirjoitti kirjan lohdutukseksi. Kirjan sanoma on: tulipa eteen mitä tahansa, olipa aika miten paha tahansa, mutta kun pysyt Kristuksessa, ei ole mitään hätää. Tätä kirjoittaja tuo esiin monin eri tavoin.”

Näin apokalyptiikka eli lopunaikoja käsittelevä kirjallisuus toimii. Siinä vyörytetään esiin sielunmaisemia ja taistelukohtauksia, mutta sanoma on itsessään hyvin yksinkertainen.

”Tämä tarkoittaa sitä, että Ilmestyskirjaa ei saa ottaa maailmanlopun käsikirjana. Raamattu ei muutenkaan ole biologian, luonnontieteen tai historian oppikirja, vaan se kertoo elävästä Jumalasta ja kristityn toivosta, oli aika millainen tahansa.”


Emerituspiispa Wille Riekkinen jakaa aikansa Helsingin ja Kuopion mökin välillä.

Uskonnollisessa kioskikirjallisuudessa lopunajat esillä

Mutta aina on ihmisiä, jotka haluavat tietää kuolemanjälkeisestä elämästä, ja siitä mitä tapahtuu viimeisinä päivinä. Tämä on synnyttänyt Ilmestyskirjan vanavedessä myös nykyaikaisia apokalypseja.

Niissä ilmenee Riekkisestä usein halu hallita ihmisiä ja uskonnollisuutta. Ihan meidän päivinämme on olemassa tällaista uskonnollista ”kioskikirjallisuutta”, joka uskottelee, että muka tiedettäisiin maailmanlopun päivämäärät, tarkka aikajärjestys, tapahtumat, enteet ja merkit.

”Tällaiset kirjat ovat omiaan herättämään pelkoa, ja se ei ole Raamatun, eikä terveen uskonnon tarkoitus. Terveen uskon tarkoitus on sanoa, että oltiinpa kuinka ahtaalla tahansa, Kristuksessa on aina toivoa. Tämä on kristillisen apokalyptiikan ja eskatologian tärkein pointti.”

Riekkisestä hengellisyys ilman maallisuutta päättyy hengettömyyteen. Tämä tarkoittaa sitä, että meillä pitäisi olla jalat tukevasti maassa, eikä ilmassa. Monesti meille uskotellaan enemmän kuin meidän tarvitsee tietää.

”Jos uskomme Kristukseen, elämme tätä elämää siten, että voimme pitää rakkauden kaksoiskäskystä huolta ja hyväksyä jokaisen ihmisen yhteyteemme, ihmisen arvoon, ansioihin, taitoihin tai taipumuksiin tuijottamatta.”
 

Luterilainen näkökulma lopunaikoihin optimistinen

Riekkisestä luterilaista asennetta kuvaa hyvin Lutherin suuhun pantu sanonta ”jos tietäisin maailmanlopun tulevan huomenna, niin tänään istuttaisin omenapuun.” Näkökulma on optimistinen, Jumalaan luottava, ja ajatellaan kaiken olevan Jumalan käsissä. Jos uskomme Jumalaan ja Kristukseen meillä ei ole mitään hätää.

Usko Jumalaan sisältää Riekkisestä myös sen, että voi hyväksyä lähimmäisen sellaisena jumalankuvana, kuin hän on.

”Usko sisältää oikeudenmukaisuuden vaatimuksen, että kaikkia kohdellaan tasavertaisesti. Se merkitsee myös iloa, usko on iloinen asia. Mutta se ei saa tarkoittaa pelottelua, koska ei pelolla vaan rauhalla näihin viimeisiinkin asioihin tulee suhtautua.”

Riekkisestä riittää se, että kun Jumala on kerran luonut maailman, kai Hän siitä joskus tekee lopunkin. Mutta milloin tuo Lutherin sanoin ”rakas viimeinen päivä” koittaa, sitä ei meidän tarvitse tietää.

”Usko antaa rauhan, ettei meidän tarvitse itseä eikä toisiamme pelotella. Näitä asioita ei tarvitse kaupustella nykyajan apokalyptiikalla ja maailmanlopun ennusteluilla, vaan voimme keskittää huomiomme elämään tässä ja nyt.”
 

Tuonpuoleiset asiat ovat Jumalan salaisuuksia

Tuonpuoleiset asiat jäävät Jumalan salaisuudeksi. Jeesuksen kuvaus viimeisestä tuomiosta (Matt. 25: 32-46) kertoo, että viimeinen tuomio on yllätys meille kaikille.

”Ja toisaalta on hyvä huomata, ettei tuo kuvapuhe ole ennustus tulevasta, vaan sen tarkoitus on hätkäyttää meidät ajattelemaan millaista elämämme on.”

Onko elämämme sellaista, jossa vähäisimmät veljet ja sisaret huomataan, sellaista, jossa evankeliumi otetaan vastaan ja toimitaan sen mukaisesti? Jaetaanko niitä lahjoja, mitä Jumala on meille lahjaksi antanut, vai onko se itsekkyyteen pyrkivää, lähimmäisen unohtavaa elämäntapaa?

Kristuksen paluuseen liitetty sana paruusia tai parousia tarkoittaa joko takaisintuloa, kuten varhaiset kristityt ajattelivat. Mutta se voi merkitä myös läsnäoloa.

”Jos toivotaan Kristuksen pikaista paruusiaa, toivotaan, että elävä Kristus olisi läsnä meidän elämässämme. Ja se on sitä johanneslaista teologiaa: tämä ylösnoussut Kristus on täällä tänään, Hän on ihan lähellä, ulottuvillamme, sisimmässämme.”

Kristillisen eskatologian erityislaatuun kuuluu se, että Jumala kertakaikkisesti ja riittävästi toimi jo Kristuksessa. Tämä Jumalan toiminta on salattua toimintaa.

”Se on salattu historian tapahtumiin, Jeesuksen inhimillisyyteen, Raamattuun, joka on ihmisten kirjoittama ja kirkkoon, joka on ihmisten yhteisö. Kristinuskossa pelastus kohdataan Jeesuksen sanoissa, elämäntyössä ja persoonassa jo nyt.”

 

Wille Riekkisen Raamattuluennot kolmessa kirkossa

Emerituspiispa Wille Riekkisen Raamattu-luentosarja jatkuu vielä maanantaisin kello 18 Matteuksenkirkossa, Turunlinnantie 3,  21.11. Jeesus – Jumalan Poika?
Paavalinkirkossa, Sammatintie 5, keskiviikkoisin kello 19, 23.11. Viimeinen tuomio?, 30.11. Jeesuksen kummilusikkatiedot?
Myllypuron kirkolla, Myllynsiipi 10, torstaisin kello 19, 17.11. Viimeinen tuomio – mitä se on?, 24.11. Apostoli Paavalin kompassi – arvot ja hyveet, 1.12. Jeesuksen kummilusikkatiedot?

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää:

Kommentoi