Erkki Vuokila uskoo ristikon tulevaisuuteen. Hänen mielestään ristikoiden laatiminen on liki parasta ajanvietettä.
”Aina kun nuorempi ihminen paljastuu ristikkoharrastajaksi, se on työvoitto”, sanoo 50 vuotta sanaristikkoja laatinut Erkki Vuokila
Erkki Vuokila saa runsaasti palautetta Kirkko ja kaupunkiin tekemästään ristikosta. Sen vihjeissä on toisinaan raamatullista pohjaa. Mutta onko ristikkoharrastus katoavaa kansanperinnettä?
Lehtiä lakkautetaan, eivätkä kirjatkaan oikein kiinnosta – nuorisoa ainakaan. Onneksi on yksi sanataidon muoto, joka osaltaan auttaa suomen kielen rikkautta säilymään: sanaristikot.
Erkki Vuokilan ura ristikoiden parissa alkoi 1970-luvulla ja jatkuu yhä. Hänen päässään syntyy myös Kirkko ja kaupungin ristikko. Yli 50-vuotisen uransa aikana hän on laatinut yhteensä kymmeniä tuhansia ristikoita. Hänen luotsaamansa Sanaris-yritys on laatinut asiakkaan toiveiden pohjalta myös valtavan lakanan kokoisen ristikon, mutta Vuokilalle määrää ja kokoa merkityksellisempää on aina laatu. Ammattiylpeys on vahva.
– Haluan tuottaa hyvää materiaalia. Mutta toisaalta on hyvä tehdä tätä työtä rennolla kädellä ja löytää esimerkiksi tietty harmonia sanojen laadun ja keskipituuden kanssa.
”Rennolla kädellä” ei todellakaan tarkoita sitä, että ristikon laatiminen hoituisi kuin itsestään, mutta säännöllinen työ sanojen parissa on harjaannuttanut Vuokilaa niin, että ristikoiden laatiminen on hänen mielestään parasta ajanvietettä, verrattavissa jopa lepoon.
Kun Erkki Vuokila laatii ristikkoa, hän tähtää siihen, että ratkaisijalla on mahdollisimman mukava olla. Kuvassa näkyy Kirkko ja kaupunki -lehden ristikko.
Suomessa on arviolta noin miljoona ristikkoharrastajaa. Heistä säännöllisesti ristikoita ratkovia on joitain satoja tuhansia. Lisäksi on iso joukko sesonkiratkojia, jotka kaivavat ristikon esiin lomalla ollessaan.
– Kivannäköisiä ristikoita saatetaan säästää lomia varten, ja sitten ne ovat mukana kesämökillä. Tai sitten napataan marketista pari lehteä mukaan, Vuokila kertoo.
Intomielisiä ristikkoharrastajia riittää edelleen seuroiksi asti. Yksi niistä on Sanaristikkoseura Sanasepot, jota perustamassa ja jonka hallituksen jäsenenä Vuokilakin on ollut.
Ristikkointoilijaa ei päältäpäin tunnista
Ihminen alkaa tyypillisesti harrastaa ristikoiden täyttämistä neljän- ja viidenkympin välillä. Moni ristikkoharrastaja on kielellisesti lahjakas ja hallitsee kielen monimuotoisuutta. Nämä ominaisuudet eivät ole sidottuja koulutukseen tai sosioekonomiseen asemaan.
– Havaintoni on, että kun ristikon ratkojat koontuvat yhteen, ovat kaikki yhtä porukkaa. Silloin iän, sukupuolen ja koulutuksen erot katoavat, ollaan samalla viivalla. Eikä kukaan arvostele, oletko ratkonut helppoja vai vaikeita ristikoita.
Kun Vuokila laatii ristikkoa, hän tähtää siihen, että ratkaisijalla on mahdollisimman mukava olla.
– En siis pyri tekemään mahdollisimman hankalaa ristikkoa, vaan sellaisen, mistä ristikon ratkoja saa sopivasti aivotyötä ja mahdollisesti sen ristikon tehtyäkin – vaikka sitten useammassa erässä.
Erkki Vuokila tekee sanaristikkoa työpaikallaan. Kuvassa syntyy Kirkko ja kaupungin ristikko.
Ristikoiden ratkomisella on todettu olevan monenlaisia edullisia vaikutuksia ihmisen muistiin, varsinkin vanhemmalla iällä. Mutta jos ristikko ei jostain syystä täyty omasta mielestä riittävän ripeään tahtiin, ei kannata masentua, sillä ratkomisessa myös harjaantuu. Ristikoissa on omaa sanastoaan, ja ajan kanssa sanat tulevat tutummiksi.
Ristikon täyttötyylejä löytyy joka lähtöön: joku täyttää sen minkä osaa ja jättää homman sikseen, toinen saattaa jääräpäisesti palata samaan ristikkoon eikä anna periksi ennen kuin ristikko on täynnä. Ristikon lepäämään jättämisestä voikin koitua yllättävää hyötyä.
– Aika moni jättää ristikon lepäämään yöpöydällä tai jonnekin. Kun aamulla herää, niin kaikki onkin selvää. Alitajunta toimii yöllä ja auttaa ihmistä ratkomaan ongelmia ihan itsestään.
Kirkko ja kaupungin ristikko on tehty tavalliselle ihmiselle
Vuokilan vetämältä Sanaris-tiimiltä valmistuu ristikoita moneen eri paikkaan, joissa kaikissa on omat prosessinsa ja yksityiskohtansa. Kirkko ja kaupungin paperilehdessä ilmestyvää ristikkoa varten Vuokila saa toimituksesta kuvan, yleensä henkilöstä otetun. Hän lähtee liikkeelle lukemalla lehdestä tätä henkilöä käsittelevän artikkelin.
– Tuosta kuvasta tulee yleensä kaksi tai kolme lausetta ja vielä jää mukavan väljä tila asetella muita sanoja. Ristikko on melko pitkälle rakennettu yleistajuisilla sanoilla, joiden vihjeissä on tuoreutta ja uusiakin näkökulmia sanoille.
Kirkko ja kaupungin ristikossa on kristillinen vire, mutta se ei ole päälleliimattu.
– Ristikko on tavalliselle ihmiselle tehty. Vihjeissä voi olla raamatullistakin pohjaa, mutta tärkeämpi seikka on tietynlainen sanaston korrektius ja sivistynyt yleisote.
Vuokila on saanut Kirkko ja kaupungin ristikosta paljon palautetta.
– Moni on sanonut tämän ristikon olevan juuri se ainoa, jota hän ratkoo.
Erkki Vuokila pitää tärkeänä, että ristikko elää ajassa. Kuvassa Kirkko ja kaupungin ristikko.
Miltä näyttää ristikon tulevaisuus?
Siinä missä lehtiä siirretään verkkoon, myös ristikot ovat osin siirtyneet digiympäristöön. Erkki Vuokila on laatinut Helsingin Sanomien verkkoversioon useamman vuoden ajan joka päivä miniristikon, joita on julkaistu jo yli 2500. Silti Hesari julkaisee ristikon edelleen viikonlopun paperilehdessä.
– Ristikoiden täyttäminen netissä on oma juttunsa, myös teknisesti, se voi olla joillekin haastavaa. Toisaalta olen kuullut aika monen sellaisen ihmisen, joita en ole välttämättä pitänyt ristikkoihmisenä, ratkovan noita pieniä verkkoristikkoja, Vuokila toteaa.
Jotta ristikon tulevaisuus on valoisa, sen pitää elää ajassa, ja samalle sanalle annettavien vihjeiden täytyy uudistua.
Vielä tällä hetkellä ristikkoharrastus vaikuttaa voivan hyvin. Mutta onko se katoavaa kansanperinnettä?
– Kyllä siitä pieni huoli on ollut, joten aina kun joku nuorempi ihminen paljastuu ristikkoharrastajaksi, on se tietynlainen työvoitto.
Tällainen iloinen työvoitto osui hiljattain kohdalle, kun Vuokila tapasi nuoren harrastajan, joka kertoi kavereissaan olevan paljonkin ristikkoihmisiä.
– Heille oli jopa muodostunut ratkojapiiri, jossa vaihdeltiin ristikon täyttöohjeita ja kerrottiin toisille, kun jostain oli löytynyt kiva ristikko.
Jollekulle ristikon täyttäminen voi olla hyvinkin yksityistä puuhaa, mutta Vuokilan mielestä se on parhaimmillaan yhteistä harrastamista ja laatuaikaa.
Sanaristikko saapui Suomeen Yhdysvalloista
Maailman ensimmäinen sanaristikko syntyi Yhdysvalloissa Arthur Wynnen kynästä ja julkaistiin New York World -sanomalehdessä vuonna 1913. Suomeen sanaristikko rantautui reilua vuosikymmentä myöhemmin, kun ensimmäinen komeili Suomen Kuvalehdessä helmikuussa 1925. Sen oli laatinut nimimerkki Suometar, sittemmin Seere Sarioksi paljastunut sanataitaja.
Tänä päivänä suomalaisille erityisen mieleiset kuvaristikot tulivat ratkojien ulottuville vasta vuonna 1955, jolloin ensimmäinen julkaistiin Helsingin Sanomissa. Ristikon takana oli shakkimestari Osmo Kaila, joka sittemmin teki pitkän uran ristikoiden laatijana. Sanaristikot elivät Suomessa vahvaa kulta-aikaansa 1970-luvulla.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Harras hetki: Sanaristikko vie Freemanin ajatukset pois arkimurheista
HengellisyysMuusikko tekee sanaristikoita usein ennen nukkumaanmenoa, koska ne auttavat rauhoittumaan ja matkaamaan höyhensaarille.
