Kirkkoherra Harri Henttisen eli KirkkoHarrin mielestä korun ei tarvitse olla kallis, kunhan se on kaunis. Hänestä uskonnollisuus voi sisältää myös kauneutta, tuoksua ja kosketusta.
Mallikoulu rohkaisi kirkkoherra Harri Henttistä käyttämään koruja ja värikkäitä vaatteita jo nuorena – ”Aistillisuus on Jumalan lahjaa, ja se kuuluu ihmisyyteen”
Vuoden korunkantajaksi valittu Vesilahden kirkkoherra Harri Henttinen eli KirkkoHarri löysi itsensä ja seksuaali-identiteettinsä kunnolla vasta viisikymppisenä.
Vesilahden kirkon edustalla pomppaa autostaan meikattu ja värikkäisiin vaatteisiin ja koruihin pukeutunut kirkkoherra Harri Henttinen. Hänet tunnetaan paremmin nimellä KirkkoHarri. Iloisesti jutteleva kirkkoherra johdattaa toimittajan ja kuvaajan tien toisella puolella olevaan kotiinsa, jossa ei myöskään ole säästetty väreissä. Silmät poimivat asunnosta kiinnostavia yksityiskohtia, kuten Jumala- ja ihmisyysalttarit, patsaita, silkkikukkia ja diskopalloja.
Korut ovat tärkeä osa KirkkoHarrin olemusta, mutta Kultaseppien Liiton ja Kello- ja jalometallitukkukauppiaat ry:n valinta Vuoden korunkantajaksi yllätti silti.
– Oli hienoa saada tällainen ammattilaisten huomionosoitus ja vielä kirkon työntekijänä. Kun valmistuin papiksi vuonna 1989, teologisessa koulutuksessa painotettiin, ettei omaa persoonaa saisi tuoda vahvasti esille. Nykyään se on onneksi toisin päin, sillä opiskelijoita suorastaan kehotetaan käyttämään persoonaa työvälineenä kirkon sanoman esilletuomisessa.
KirkkoHarri käyttää erilaisia koruja tilanteen ja fiiliksen mukaan. Monet niistä hän on hankkinut jo 1990-luvulla, mutta silloin tällöin hän ostaa uusiakin, viimeksi korvakorut.
– Minusta korun ei tarvitse olla kallis, kunhan se on kaunis. Kulunut korukin on kaunis, sillä se on nähnyt elämää ja ollut kenties pitkäänkin mukana kantajansa elämässä.
– Minulla on käyttökoruina yleensä muovista ja lasista valmistettuja koruja. Ainoastaan yksi koruni on myös rahassa mitattuna arvokas. Eräs ystäväni valmisti minulle uniikin käärmesormuksen safiirista, ametistista ja rubiinista.
Korut liittyvät KirkkoHarrilla aistien teologiaan, mikä tarkoittaa sitä, että uskonnollisuus voi sisältää kauneutta, tuoksuja ja kosketusta. Tällainen näkökulma ottaa huomioon myös aistivammaiset.
– Kirkkoon pitäisi saada sanallisen julistuksen lisäksi enemmän tilaa nautinnolle ja aistillisuudelle. Luterilaisuudessa niihin on perinteisesti liitetty jotakin synnillistä ja seksuaalista. Aistillisuus on kuitenkin Jumalan lahjaa, ja se kuuluu ihmisyyteen. On tässäkin asiassa sentään vapauduttu jonkin verran.
Mallikoulusta alkoi itsensä löytämisen tie
Tampereelta kotoisin olevan KirkkoHarrin oma vapautumisen tie on ollut mutkikas. Lapsena hänestä oli luontevaa leikkiä sisarensa kanssa nukeilla. Hän myös mielsi itsensä Harrietiksi. Koulussa siitä tuli ongelma.
– Tajusin, etten ole samanlainen kuin muut ikäiseni pojat. Sulkeuduin ja aloin lähes pelätä itseäni. Olin niin sairaalloisen hiljainen, että en uskaltanut edes vastata tunnilla.
Sukupuolestaan epävarman pojan elämä muuttui kuitenkin totaalisesti, kun hän rohkeni lukioikäisenä hakeutua mallikouluun.
Uskonasiat olivat minulle tuttuja jo lapsuudesta, mutta kun tutustuin paremmin itseeni, Jumala sytytti valot sisälläni.
– Muistan, miten jännitin mennessäni mallikouluun ensimmäistä kertaa. Seisoin oven takana hiestä märkänä, kun pelkäsin, miten kaltaiseni epämaskuliininen tyyppi otetaan vastaan.
– Siellä oli kuitenkin mielettömän lämpimiä ihmisiä. Minun annettiin olla yksilö, oma persoonani, ja sain kuulla, ettei ole outoa ihmetellä, kuka on. Siitä minulla alkoi itseni löytämisen tie. Tuo askel on iso asia jokaiselle nuorelle.
Mallikoulun ansiosta KirkkoHarri rohkaistui meikkaamaan ja pukeutumaan värikkäästi. Hän myös uskalsi ottaa kontaktia ihmisiin aivan toisella tavalla kuin aiemmin.
Samoihin aikoihin hänelle tapahtui hengellinen valaistuminen, jonkinlainen uskoon tuleminen.
– Uskonasiat olivat minulle tuttuja jo lapsuudesta, mutta kun tutustuin paremmin itseeni, Jumala sytytti valot sisälläni. Hän opasti, että minun tehtäväni on olla ihmisten rinnalla kulkija, joka julistaa oman kokemuksensa kautta.
Valaistumisen myötä KirkkoHarria alkoi kiinnostaa pappeus, ja hän haki lukion jälkeen opiskelemaan Helsingin yliopiston teologiseen tiedekuntaan.
On tärkeää noudattaa Jeesuksen esimerkkiä
KirkkoHarri suoritti teologiset opinnot nopeassa tahdissa. Pääaineena hänellä oli uskontofilosofia, ja lopputyönsä hän teki erään tiedekunnan opettajan vastustuksesta huolimatta geologian professori Fredrik Johan Wiikin teosofistyyppisestä maailmankuvasta.
Vuonna 1995 KirkkoHarri haki papiksi Vesilahden seurakuntaan. Kirkkoherra kysyi erikoisen näköiseltä hakijalta kaksi kysymystä: pysytkö uskontunnustuksessa ja oletko leipäpappi? Ensimmäiseen KirkkoHarri vastasi kyllä, toiseen ei, ja kirkkoherra oli vastauksiin tyytyväinen.
– Olihan Vesilahdella aluksi epäilyjä ja ennakkoluuloja tällaista hieman erilaista pappia kohtaan. Minulle sanottiin, että ensimmäiset kymmenen vuotta näyttävät, jäätkö tänne.
Vuonna 2006 KirkkoHarri valittiin seurakunnan kirkkoherraksi. Kirkollisiin toimituksiin hän kertoo meikkaavansa ja pukeutuvansa tilanteen mukaan. Hautajaisiin hän ei yleensä laita meikkiä. Häissä ja kastetilaisuuksissa taas on hauskaa, kun lapset kyselevät hänen meikeistään ja koruistaan.
KirkkoHarrin kodin olohuoneessa on alttari Jumalalle. Hänestä se, että ihminen tulee nähdyksi, on tärkeää sekä Jumala-suhteessa että ihmissuhteissa.
KirkkoHarri sanoo viljelevänsä yksinkertaista uskonkäsitystä, joka tukee ihmisyyttä. Erityisen tärkeä hänelle on Jeesuksen esimerkki, hänen tapansa kohdata ihmisiä.
– Uuden testamentin helmiä ovat juuri nämä kohtaamiset sekä niihin liittyvä viisaus, armollisuus ja myötätunto. Jeesus katsoo suoraan ihmisen elämäntodellisuuteen, ja silloin ihminen tulee nähdyksi. Sitähän me elämässä kaipaamme ja etsimme. Se on olennaista sekä Jumala-suhteessa että ihmissuhteissa.
KirkkoHarrin mukaan Jeesus opettaa meille aitoa dialogia, joka on parhaimmillaan vuoropuhelua ja yhdessä ajattelua. Hänestä kirkon piirissä on liian usein yksisuuntaista monologia, jossa yksi puhuu ja muut kuuntelevat.
– Pahimmillaan kuulija voi tulla hengellisen puheen syvästi haavoittamaksi, jolloin puhutaan jo henkisestä ja hengellisestä väkivallasta. Siksi Jeesus ei halua päästää meitä mestarin paikalle ja varoittaa meitä toisen ihmisen tuomitsemisesta.
Androgyyniksi itsensä kokeva KirkkoHarri toivoo vielä jonain päivänä löytävänsä seurustelukumppanin, naisen tai miehen.
Jokaiselle on määrätty oma sielunkumppani
Oman itsensä ja sukupuoli-identiteettinsä KirkkoHarri löysi kunnolla vasta 50-vuotiaana. Hän tuntee olevansa androgyyni: hän on ulkoisesti mies mutta sisäisesti nainen.
– En ole koskaan seurustellut kenenkään kanssa, koska en ole tiennyt, kuka ja mikä olen. Toivon, että jonain päivänä löydän ihmisen, naisen tai miehen, jonka kanssa palikat osuvat kohdilleen. Uskon, että jokaiselle meistä on määrätty oma sielunkumppani. Jenni Vartiainen kertoo tästä hienosti laulussaan Minä ja hän.
KirkkoHarria surettaa se, miten vaikea kirkon piirissä edelleen on puhua sukupuolen moninaisuudesta, vaikka asiassa onkin tapahtunut edistystä.
– Teologinen väittely menee helposti epäolennaisuuksiin, juupas–eipäs-tasolle. Itse haluan puhua ihmisenä olemisesta, joka on Jumalan lahjaa meille. Kaikki sukupuoleen liittyvä uusi tietokin tulee minusta ottaa Jumalan lahjana.
Siitä huolimatta, ettei KirkkoHarrilla ole kumppania, hän kokee olevansa onnellinen, onhan hänellä paljon hyviä ihmissuhteita. Perheeseen kuuluu Tampereella asuva äiti, jonka omaishoitajana KirkkoHarri sisarensa kanssa toimii. Näin ollen hän nykyään yöpyykin äitinsä luona.
– Siellä asustaa myös kilpikonnani Matteus, jonka sain 15-vuotiaana. Yli 80-vuotiaalla Matteuksella on niin vahva tahto, ettei hän sopeutunut Vesilahdelle eikä halua kenenkään muun kuin minun ruokkivan häntä.
Vähäisen vapaa-aikansa KirkkoHarri käyttää liikuntaan. Se rentouttaa häntä ja auttaa jaksamaan. Vuodesta 1996 lähtien hän on vetänyt Ysärimix-nimistä tehojumppaa, joka sisältää aerobicia ja kuntonyrkkeilyä. Taustalla soi 1990-luvun musiikkia C-kasetilta.
– Kesäaikaan vedän jumppaa pappilan pihassa, ja lopussa on aina meditatiivinen hetki. Talvisin jumppaamme naapurikunta Lempäälän liikuntahallissa.
Työpäivän päätyttyä KirkkoHarri ajaa Tampereelle, jossa hän toimii äitinsä omaishoitajana.
Kuka?
Harri Henttinen eli KirkkoHarri, 58, on Pirkanmaalla sijaitsevan Vesilahden seurakunnan kirkkoherra.
Mitä?
Kultaseppien liitto ja Kello- ja jalometallitukkukauppiaiden yhdistys valitsivat KirkkoHarrin Vuoden korunkantajaksi.
Motto
Keskeneräisyys ja kasvunvara kunniaan. Valmiiksi ei tulla eikä täydellisiä olla – ollaan ihmisiä!
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Antiikki- ja taidekauppias Wenzel Hagelstam kutsuu itseään ikuiseksi etsijäksi: ”Rahaa tarvitaan elämiseen, silti tärkeämpää on mielenrauha”
Hyvä elämäAntiikki- ja taidekauppias on elänyt värikkään elämän, ja hän pitääkin tavaraa tärkeämpänä uusien asioiden kokemista. Häntä kiinnostavat myös uskonnot ja vastauksien etsiminen olemassaolon kysymyksiin.
