Teologian kandidaatti Ari Saukkonen sanoi vuonna 1992, että homokeskustelu on jämähtänyt kirkossa paikoilleen. ”Vikaa on meissäkin, kun suostumme syrjintään”, hän sanoi sateenkaari-ihmisten tilaisuudessa.
”Aidsia ei voi pitää Jumalan rangaistuksena” – Kirkko ja kaupunki on aina tarttunut kiistanalaisiin aiheisiin
Makupalat menneistä lehdistä näyttävät, mikä puhutti 1980-luvulta 2000-luvun alkuvuosiin: uskovaiset ketkut, sunnuntaikauppa, New Age – ja tietysti homoseksuaalisuus.
Kirkko ja kaupungin otsikko vuonna 1980: Naispappeus – puolesta ja vastaan
Professori Eero Huovisen tutkimus Nainen ja pappisvirka esittelee naispappeuskeskustelua. Mikä oli naisen asema alkuseurakunnassa?
Naispappeuden puolustajat: Nainen osallistui tehtävien hoitoon, paitsi seurakunnan johtamiseen, koska ajan käsityksen mukaan naisen tuli olla miehelle alamainen. Torjujat: Alkukirkossa naista ei valittu apostoliksi, seurakunnan kaitsijaksi eikä johtajaksi. Näin ilmaistiin kirkkoa sitova säädös.
Entä naisen puhumis- ja opettamiskielto seurakunnassa? Naispappeuden puolustajat: Kielto johtui juutalaisesta käytännöstä ja ajan tavoista. Torjujat: Naisen puhumis- ja opettamiskielto on Jeesuksen antama ohje viranhaltijan sukupuolesta.
Mitä tarkoittaa naisen ”alamaisuus”? Naispappeuden puolustajat: Se kertoo synnin vääristämistä valtasuhteista, patriarkaalisesta yhteiskuntajärjestyksestä ja pyrkimyksestä säilyttää miehen valta-asema. Torjujat: Naisen ”alamaisuus” on pysyvä luomisjärjestys, joka ilmenee miehen johtamistehtävänä ja vastuuna avioliitossa ja kirkossa. Se ei tarkoita naisen alistamista.
Naisen osallistuminen pappisviran hoitamiseen? Naispappeuden puolustajat: Naiselle voidaan antaa seurakunnassa mahdollisuus samaan arvostukseen ja vallankäyttöön kuin miehellä vain avaamalla pappisvirka naiselle. Torjujat: Jumalallinen säätämys vahvistaa naisen ”alamaisuuden” ja torjuu naispappeuden.
Lyhennelmä Jyrki Aroalhon artikkelista, joka julkaistiin Kirkko ja kaupungissa 23.1.1980. Ensimmäiset naiset vihittiin Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa papeiksi kahdeksan vuotta myöhemmin. Tämän juttukoosteen väliotsikot ovat alkuperäisten, historiallisten artikkelien otsikoita.
Vuonna 1988: Aidsin pelko on pahempi kuin tauti
Aids ei ole Markku Sallménille tauti muiden joukossa. Sanfranciscolaisessa sairaalassa Aids-potilaita hoitaneelle Sallménille taudilla on kasvot.
– Niiltä kasvoilta kuvastui pelko ja ahdistus, sillä monet potilaat kokivat joutuneensa hylätyiksi ja vieroksutuiksi sairautensa vuoksi.
Sallmén työskentelee nyt kouluttajana Aids-tukikeskuksessa Helsingissä. Aids ei ole levinnyt Suomessa niin pahasti kuin aluksi pelättiin. 17 on kuollut ”aikamme mustaksi surmaksi” sanottuun tautiin. Sen sijaan Yhdysvalloissa aidsiin on kuollut jo yli 31 000 ihmistä.
Aids liittyy julkisuudessa homoseksuaaleihin, narkomaaneihin, prostituutioon ja irrallisiin seksuaalisuhteisiin. Puhuttaessa aidsista puhutaan aina myös virallisen yhteiskunnan tabuista, kielletyistä asioista.
Sallménin mielestä aidsia ei voi pitää ”Jumalan rangaistuksena”, kuten eräät kristilliset piirit sanovat.
– Kirkon olisi havahduttava siihen, että Kristus itse eli ja toimi ei-hyväksyttyjen ihmisten parissa. Kristityiltä toivoisin myötäelävää suhtautumista aids-valistukseen.
Lyhennelmä Olli Seppälän artikkelista, joka julkaistiin 25.5.1988. Maailman terveysjärjestö WHO alkoi tuona vuonna viettää Maailman aids-päivää, joka oli järjestön ensimmäinen terveyden teemapäivä.
Vuonna 1990: Uhkaako New Age kirkkoa?
New Age. Uusi aikakausi. Vesimiehen aika. Tai Saatanan salaliitto.
Monet kristityt näkevät New Agen taustalla uskonnollisen perusvireen. Heistä sellaiset ilmiöt kuin kasvissyönti tai itämaiset itsepuolustuslajit voivat palvella myös uskonnollisia päämääriä.
New Agen kriitikot väittävät uuden aikakauden ajattelun hiipivän kirkkoon keittiön kautta. Heistä kirkko ei tunne omaa ”tervettä oppiaan”. Tämän vuoksi New Age pääsee valekaavussa mukaan kirkon elämään.
Douglas L. Groothius pelkää kirjassa Uuden aikakauden monet kasvot, että kiinnostus ekologiaan johtaa monet kristityt uuden aikakauden helmoihin. Hän kehottaa kristittyjä ryhtymään kulttuuritarkkailijoiksi, jotta he voisivat erottaa uuden aikakauden vaikutuksen erityisesti kasvatukseen ja politiikkaan.
Hätä- ja sotahuutojen takaa löytyy myönteinenkin viesti: kristittyjen tulisi selvittää itselleen, mitä he uskovat ja mikä on heidän oppinsa. Kirkon historian aikana opit ovat muuttuneet moneen kertaan, mutta monia käsityksiä on yksiselitteisesti torjuttu harhaoppeina. New Age -liikkeen on nähty herättelevän kerran kirkossa hylättyjä oppeja jälleen henkiin.
Lyhennelmä Olli Seppälän artikkelista, joka julkaistiin 17.1.1990. Nykyään puhutaan uushenkisyydestä New Agen sijaan.
Vuonna 1992: Julkihomo voi saada kirkon viran Ruotsissa
Julkihomo tai -lesbo voi saada kirkon viran Ruotsissa, mutta ei Suomessa. Homoja ja lesboja toimii kyllä Suomen kirkon viroissa, mutta heidän on salattava seksuaalinen suuntautumisensa.
Pastorit Barbro K. Gustafsson ja Kerstin Hammarsten kertoivat Teologihomojen ja Teologian opiskelijoiden järjestämässä tilaisuudessa, millaista on olla Ruotsin kirkon virassa homoseksuaalina. Molemmille viran saanti tuotti aluksi vaikeuksia: seurakunnat, joihin heidät osoitettiin, eivät yhtäkkiä tarvinneetkaan pappia.
– Jos minulta kysytään, olenko lesbo, vastaan, että olen. On tärkeää olla avoin. Ainakaan Tukholmassa meillä ei ole mitään pelättävää, Hammarsten sanoi.
Teologian kandidaatti Ari Saukkonen puhui Suomen tilanteesta. Hän katsoi homokeskustelun jämähtäneen kirkossa paikoilleen. Kirkon viran voi saada ja siinä toimia, jos suostuu olemaan hiljaa homosuhteestaan.
– Vikaa on meissäkin, kun suostumme syrjintään. Ei pitäisi hyväksyä sitä, että ominaisuus, johon itse emme voi vaikuttaa, estää meitä toimimasta kirkossa.
Lyhennelmä artikkelista, joka julkaistiin Kirkko ja kaupungissa 26.2.1992. Maailman terveysjärjestö oli todennut vuonna 1990, että homoseksuaalisuus ei ole mielenterveyden häiriö.
Vuonna 1993: ”Markka on paras konsultti”
Lama on puraissut Helsingin seurakuntia kipeästi. Hallintojohtaja, ekonomi Heikki Bergström antaa täyden tunnustuksen seurakuntien ponnisteluille.
– Merkittävää on, että säästöt on saavutettu ilman varsinaisia irtisanomisia.
Tänä vuonna seurakunnat joutunevat lomauttamaan koko henkilöstönsä kolmeksi viikoksi. Moni on tosin päättänyt tulla töihin lomautettunakin, ettei työtovereiden kuorma kasva liikaa.
Bergström tuumii, että talouden kiristyminen ei ole ollut pelkästään negatiivinen asia.
– Markka on paras konsultti. Tässä menossa on seurakuntienkin rattailta pudonnut paljon turhaa. Vapaaehtoistyön löytyminen uudella tavalla on mainio asia.
Lyhennelmä Pälvi Ahoinpellon kirjoittamasta artikkelista, joka julkaistiin Kirkko ja kaupungissa 3.3.1993. Suomessa oli 1990-luvun alussa syvä lama. Siihen liittyi paljon työttömyyttä, ulosottoja ja perusturvallisuuden horjumista.
Vuonna 1997: Jos olet sunnuntaikauppaa vastaan, tule osoittamaan mieltäsi!
– Taidan olla liian vanha kantamaan banderollia mielenosoituksessa, epäröi Juhani Veikkola ensin.
Kirkon diakonia- ja yhteiskuntatyössä työskentelevä Veikkola päättää kuitenkin osallistua kauppojen sunnuntaiaukioloaikaa vastustavaan mielenosoitukseen.
– Kirkko on selvästi sanonut oman kantansa. Kolmas käsky ”Muista pyhittää lepopäivä” on maailman vanhin työsuojelulaki.
– Jos liikeaikalain muutos menisi läpi, monet yrittäjät joutuisivat tekemään seitsenpäiväistä viikkoa. Kaupan työntekijät puolestaan saisivat kiertävän vapaapäivän, joka harvoin kävisi yksiin muiden perheenjäsenten vapaiden kanssa.
Sunnuntain muuttuminen ostospäiväksi merkitsisi, ettei olisi enää pyhäpäivää, joka tuo vaihtelua toinen toistaan seuraaviin arkipäiviin.
– Sunnuntaikaupan avaaminen ei ole myöskään linjassa kestävän kehityksen kanssa. Emme halua antaa kuluttamiselle ylivaltaa, Veikkola sanoo.
Lyhennelmä artikkelista, joka julkaistiin Kirkko ja kaupungissa 29.1.1997. Kauppojen rajoitettu sunnuntaiaukiolo hyväksyttiin vuonna 2009, ja kauppojen aukioloaikoja lakattiin kokonaan säätelemästä lailla vuonna 2016.
Vuonna 2000: Uskovaiset ketkut väijyvät sinisilmäisiä
Uskovaisiksi itseään kutsuvat vasta syntisiä ovatkin. Oma havaintoni: poikamies lähti laivaristeilylle kaverinsa vaimon kanssa ja otti mukaan Raamatun, josta luki, kuinka Jeesus armahtaa syntisen naisen. Eli suomen kielellä: ”tehdään mekin huorin, Jeesus armahtaa”.
Sama mies lainasi ystävältään rahaa ja kirjoitti paperille lupauksen maksaa takaisin. Uskovaista teeskennellen mies väitti ja väittää edelleen, että rahanlainaaja on väärentänyt hänen nimensä.
Lainaaja ei kutsu itseään kummemmin uskovaiseksi, mutta hänen mieleensäkään ei juolahtaisi väärentää nimeä saati tehdä muuta petosta.
Moraalitonta huorimusta ja valehtelijaa ei uskovaisuus paranna, vaan valehtelu jatkuu hautaan asti. Nuo ketkut laskevat sen varaan, että ”uskovaisen” sanaan luotetaan – ja ikävä kyllä moni onnistuukin petoksessaan.
Lyhennelmä mielipidekirjoituksesta, joka julkaistiin Kirkko ja kaupungissa 1.3.2000. Sen kirjoitti nimimerkki Asioita mietiskellyt ja maailmaa nähnyt.
Vuonna 2002: Tero on streittari
Tero Kivinen, 17, on jatkuvasti vesiselvä.
– En voi käsittää, miksi monet ikäiseni kuluttavat rahansa juomiseen. He taas eivät käsitä, miksi minä en juo. Tämä on elämäntapa, Kallion lukiossa opiskeleva Kivinen sanoo.
Straight Edge -liike sai alkunsa USA:ssa 1980-luvun alussa . Liikkeen kulttibändin Minor Threatin sanoma nousee aatteen ytimestä: ”Don’t drink, don’t smoke, don’t fuck” eli ”älä juo, älä polta, älä nai”.
Alun perin liikkeessä torjuttiin mieleen vaikuttavat aineet ja satunnaiset seksisuhteet. Monet nykystreittarit ovat lisäksi kasvissyöjiä sekä hyvin tietoisia poliittisista ja ekologisista kysymyksistä.
– Monet alkavat polttaa kymmenvuotiaina tupakkaa ja siirtyvät jo kaksitoistavuotiaina kovempiin päihteisiin ja seksiin.
Kivinen kertoo, että hän ei ole yskinyt verta puskissa ja päättänyt sen jälkeen, että nyt tämä loppuu. Hän on kasvanut suoraan streittariuteen, eikä koe menettäneensä sen vuoksi mitään.
– Päinvastoin on ollut aikaa henkiselle kehitykselle.
Lyhennelmä Johannes Ijäksen artikkelista, joka julkaistiin Kirkko ja kaupungissa 9.1.2002. Ilmiö kiinnosti myöhemminkin, sillä streittari oli yksi eniten haetuista sanoista Urbaanissa sanakirjassa vuonna 2016.
Vuonna 2005: ”Ihmeparantuminen on kirkossa harvinaista, mutta normaalia”
Suomen ekumeenisen neuvoston ihmeparantumisiin liittyvä seminaari pullisteli osallistujia: pappeja, lääkäreitä, sairaanhoitajia, sairaalapappeja. – Jumala loi kaiken hyväksi, mutta syntiinlankeemuksen myötä sairaus tuli maailmaan, sanoi isä Timo Lehmuskoski ortodoksisesta kirkosta.
Lehmuskoski sanoo, että sairaudet eivät silti johdu niistä kärsivien synneistä. Hänen mukaansa ihmeet ovat harvinaisia, vaikkakin normaaleja. Niitä tapahtuu erityisesti ihmeitätekevien ikonien, pyhien ihmisten reliikkien ja esirukouksen kautta.
Luterilainen pastori Seppo Juntunen on rukoillut monesti sairaiden puolesta.
– Kipuja ja särkyjä paranee paljonkin rukousten kautta, mutta on tietyt rajat, joissa parantaminen liikkuu.
Seminaarin kriittisimmät äänet kuultiin yllättäen helluntailaisten miesten suusta. Fysiikan opiskelija Vesa Maanselän mitta täyttyi nigerialaisen parantajan suurissa kokouksissa, joissa kaikki lavalle tulevat julistettiin terveiksi.
– Se oli bluffia. En nähnyt yhtään parantumista, mutta kylläkin väkisin parantamista. Erään kyttyräselkäisen vanhan naisen selkää väännettiin suoraksi niin, että hän vaikeroi.
Maanselkä haluaisi nähdä edes yhden lääkärintodistuksen vaikkapa nuoruusiän sokeritaudin parantumisesta.
Lyhennelmä Eira Serkkolan artikkelista, joka julkaistiin Kirkko ja kaupungissa 23.3.2005. Uuden vuosituhannen alussa ihmeparantumiset olivat muodissa. Nimekäs amerikkalainen parantaja keräsi jopa Messuhallin täyteen.
K&k on osallistunut julkiseen keskusteluun yli 80 vuotta
Lue lehden varhaishistoriasta: ”Helsingin pojillamme on eräs valitettava puute: he eivät saa kasvaa työn keskellä” – Näin Kirkko ja kaupunki on ohjannut kaupunkilaisia parempaan elämään jo vuodesta 1942.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Lapsensa menettäneiden suru, polyamoria ja viisikymppiset teologiopiskelijat – nämä olivat suosituimmat juttumme 2023
AjankohtaistaMyös muun muassa Nato-aiheinen aprillipila, koulun Wilma-viestien merkitys ja Suomen liian alhainen perusturva kiinnostivat viime vuonna lukijoitamme.
