Muusikko Juha Tapio esiintyi viime viikonloppuna Kirkkopäivillä piispa Jari Jolkkosen vieraana. ”Adrenaliini syöksähtää edelleen, ja se on tämän alan suola.”
”Aina siellä on ollut joku, jonka puoleen olen kääntynyt” – Laulaja Juha Tapio kuvaa uskoaan
Yleensä niukasti henkilökohtaisesta elämästään kertova laulaja Juha Tapio avautui Kirkkopäivillä Jumala-suhteestaan sekä rimpuilustaan syyllisyyden ja vajavaisuuden tunteiden kanssa.
Unelmavävy. Näin Kuopion hiippakunnan piispa Jari Jolkkonen esittelee pohjalaislähtöisen muusikko Juha Tapion. Kirkkopäiville Seinäjoelle Tapio on saapunut nykyiseltä kotipaikkakunnaltaan Tuusulasta.
– Kun ajaa kolmostietä, niin viimeistään Jalasjärven kohdalla maisema avautuu molemmin puolin tietä kauas. Silloin tulee tunne kuin kotiin tulisi. Enkä ole asunut täällä kolmeenkymmeneen vuoteen.
Lauluntekijä raottaa heti henkilöhistoriaansa ja myöntää olevansa edelleen ujo. Esiintymislavalle ei ollut helppoa laskeutua juttelemaan – varsinkaan hengellisyydestä.
Tapio kertoo harvan artistin olevan ulospäinsuuntautunut. Hänelle esiintymisiin on liittynyt varsinkin alkuvaiheessa itsensä voittaminen. Tämä kamppailu ei ole vieläkään kokonaan väistynyt, mutta onneksi esiintyminen on edelleen myös huumaavaa.
Olen aina miettinyt kaiken alkuperää.
Kun Jolkkonen kysyy Tapiolta tämän hengellisestä tiestä, Ylistarolla kasvanut Tapio kertoo, että häntä ovat pikkupojasta asti kiinnostaneet kaikki maailmankaikkeuteen, sen syntyyn ja kehitykseen liittyvät jutut.
– Olen aina miettinyt kaiken alkuperää ja Jumalaa, vaikka vanhempani eivät olleet mitenkään seurakunta-aktiiveja.
Tästä huolimatta Tapion vanhemmat päätyivät ostamaan Tarzan-kirjoja ahnaasti odottaneelle pojalleen joululahjaksi Ikuisia kertomuksia. Pettymyksen jälkeen Raamatun tarinat tuntuivatkin seikkailuilta.
– Minulle Mooses oli silloin paljon kovempi jätkä kuin Jeesus.
Juha Tapio kertoi lukeneensa nuorena valtavasti hengellistä kirjallisuutta. ”Rippikoulussa kerskuin sillä, että sain kaikista kokeista täydet pisteet. OIihan se toki intomielistä.”
Lapsuuden usko ja nuoruuden into
Juha Tapio kertoo, että Ylistaron monumentaalisen iso kirkko on aina näkynyt kauas ja ollut paikkakunnan keskus. Tapion mukaan siellä ei hänen lapsuudessaan ajateltu kuppikuntia, vaan kirkon eri herätysliikkeet elivät rinta rinnan.
– Kävimme niin herännäisten, viidesläisten kuin evankelistenkin juhlissa, Tapio muistelee.
Piispa Jolkkosta kiinnostaa laulajan tuon ajan tapa uskoa Jumalaan.
– Luin valtavasti hengellistä kirjallisuutta. Rippikoulussa kerskuin sillä, että sain kaikista kokeista täydet pisteet, Tapio kertoo.
– OIihan se toki intomielistä. Sitä vain halusi kertoa kavereille enemmän kuin he halusivat kuulla.
Uskominen ei vaadi minulta ihmeellisiä tekoja.
Tapio pohtii, ettei hän ole oikeastaan koskaan tullut uskoon vaan tavallaan kasvanut hengelliseen heräämiseen.
– Se on ollut enemmänkin oivallusta, että olen uskonut koko elämäni. Se riittää, että on joku, jonka puoleen voin kääntyä. Uskominen ei vaadi minulta ihmeellisiä tekoja tai voimannäyttöjä.
Jolkkonen hämmästelee tätä, sillä hänen kokemuksensa mukaan moni on sanoutunut irti nuoruutensa hengellisyydestä ja joutunut toipumaan siitä.
– Minulla oli turvallinen nuoruus. En koskaan kokenut kaltoinkohtelua tai hengellistä väkivaltaa, Tapio sanoo.
– Aikuiset olivat turvallisia hahmoja niin urheiluseurassa kuin seurakunnassa, joissa kävi samoja nuoria.
Piispa Jari Jolkkonen sanoi samastuvansa Juha Tapion ajatuksiin hengellisestä matkasta.
Rimpuilua syyllisyyden ja vajavaisuuden tunteiden kanssa
Piispa Jolkkonen johdattaa keskustelua eteenpäin. Onko lauluntekijän usko ollut koskaan kateissa?
– Olen joskus laittanut kädet ristiin ja sanonut: ”Huomaatko, en enää usko.” Sitten huomasin itse, että oli kuitenkin joku, jolle kerroin asiasta. Aina siellä on ollut joku, jonka puoleen olen kääntynyt, Juha Tapio kertoo.
Jolkkonen tarkentaa, oliko kyse Jumalan poissaolon kokemisesta vai kieltämisestä.
– Poissaolon kokemuksesta, Tapio vastaa.
– Se liittyi myös aikaan, jolloin etenin gospelista populaarimusiikin puolelle. Epäilyksiä minua kohtaan löytyi niin uudesta kuin vanhasta yleisöstä.
Voima, joka ei syyllistä eikä tuomitse.
Tapio kokee, ettei hänen hengellinen tiensä loppujen lopuksi juurikaan poikkea elämäntiestä. Kumpikin on kesken. Nykyistä Jumala-suhdettaan hän kuvaa valppaan omantunnon ja syyllisyyden tunteiden kautta.
Hänen mukaansa se, että Raamattu kertoo Jumalasta, joka on luonut kaiken ja on rakkaus, antaa perspektiiviä omiin rimpuiluihin sekä syyllisyyden ja vajavaisuuden tunteisiin.
– Jos epäilyksissänikin käännyn hänen puoleensa, hän ottaa vastaan rakkaudella. Se on elämääni kantava asia, että on sellainen voima, joka ei syyllistä eikä tuomitse.
Lopuksi piispa pyytää lauluntekijää tarttumaan kitaraansa. Yleisö saa toivoa yhtä laulua.
Toiveena on Juha Tapion Rakastettu.
”Älä pelkää, älä pelkää. Sinä et pääse putoamaan. Rakastettu on oikea nimesi. Ja tulee nimenäsi olemaan.”
Juha Tapio kokee, ettei hänen hengellinen tiensä loppujen lopuksi juurikaan poikkea elämäntiestä. Kumpikin on kesken, ja matka jatkuu.
Kirkkopäivät on joka toinen vuosi järjestettävä nelipäiväinen keskustelu- ja tapahtumafestari, kuin kirkollinen SuomiAreena. Tänä vuonna Kirkkopäiviä vietettiin 22.–25.5. Seinäjoella. Tapahtuman järjestää Kirkkopalvelut ry, joka on seurakuntien ja kristillisten toimijoiden valtakunnallinen yhteistyö- ja palvelujärjestö, hyvinvointi- ja koulutuspalvelujen tuottaja sekä hyväntekeväisyystoimija.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Juha Tapio oppi jo lapsena tarkkailemaan hiljaa muita, vaikka tuntui, että rinnassa ärjyy musta jaguaari – ”Minulla on herkkyys lukea ihmisten otsasta heidän ajatuksiaan”
HengellisyysLaulaja-lauluntekijä Juha Tapio kertoo, miten pelkäsi pienenä yksin kotona, kuinka kohtasi 16-vuotiaana vaimonsa ja millaista unta näki, kun äiti kuoli.
