Yhteys toisilleen tuntemattomien naisten välille syntyi nopeasti. Silti kesti jonkin aikaa, ennen kuin Eunice Johnson uskalsi kertoa Liisa Berghällille enemmän itsestään ja taustoistaan.
”Kummistani Liisasta on tullut minulle kuin äiti – niin tärkeä”, sanoo yksinhuoltajaäiti Eunice Johnson
Nigeriasta Suomeen muuttanut Eunice Johnson kaipasi uudessa kotikaupungissaan yhteisöä. Hän liittyi kirkkoon ja sai tuekseen Liisa Berghällin, jolle kummiksi päätyminen oli pitkäaikaisen toiveen täyttymys.
Yksinhuoltajaäiti Nigeriasta, asunut Suomessa muutaman vuoden, yksi vauvaikäinen lapsi. Ei juuri puhu suomea eikä tunne montakaan ihmistä uudesta kotimaastaan.
Tämän verran Liisa Berghäll tiesi naisesta, jonka kummiksi oli juuri lupautunut.
Eunice Johnson puolestaan ei tiennyt tulevasta kummitädistään kuin nimen sekä sen, että tämä on eläkkeellä ja asuu lähistöllä.
Se oli asetelma, kun kaksikko valmistautui tapaamaan ensi kerran heinäkuussa 2018.
Kiinnostaisiko ryhtyä kummiksi tuntemattomalle naiselle?
Eunice Johnson lähti tapaamiseen Alppilasta poikansa Arnoldin kanssa, Liisa Berghäll kotoaan Hakaniemestä. Treffit oli sovittu puoliväliin, kahvilaan Kallioon.
Noustessaan Porthaninkatua Berghäll kertasi mielessään, mitä oikeastaan oli tapahtunut: Kallion seurakunnan pappi Visa Viljamaa oli kysynyt, kiinnostaisiko Liisaa ryhtyä kummiksi afrikkalaistaustaiselle Eunicelle, joka haluaa seurakunnan jäseneksi. Ja jäseneksi pääsee, kun ottaa kasteen ja saa kummin.
Ymmärsin, että tehtävä on iso ja että sitoudun pitkään suhteeseen.
Berghäll halusi auttaa.
– Olin jo pitkään miettinyt, että haluaisin tehdä jotakin maahanmuuttajataustaisten ihmisten hyväksi. En vain ollut keksinyt, mitä se voisi olla. Kummius tuntui kuin vastaukselta pitkäaikaiseen toiveeseeni.
Johnson puolestaan halusi kirkon jäseneksi, sillä usko on hänelle tärkeä. Hän ajatteli myös, että kristilliseen yhteisöön kuuluminen voisi helpottaa ajoittaisia yksinäisyyden kokemuksia vieraassa maassa.
Uusi kummitytär oli tuore äiti
Perillä kahvilassa sekä Eunice Johnson että Liisa Berghäll hämmästyivät: hehän tiesivät toisensa ulkonäöltä, sillä he olivat tavanneet muutaman kerran Kallion kirkossa sunnuntaimessussa. Jännitys suli heti, ja naiset alkoivat jutella kuin vanhat tutut. He puhuivat tulevasta kastetilaisuudesta, suomen kielestä ja Arnold-vauvasta.
Johnson oli vaikuttunut etenkin siitä, miten kauniisti Berghäll huomioi hänen poikaansa. Se kasvatti luottamusta.
– Pidin Liisasta heti! Hän on aivan mahtava persoona, Johnson sanoo englanniksi.
Berghäll pohti, minkälaisia odotuksia Johnsonilla olisi kummille, ja osaisiko hän vastata niihin. Kummitytär oli tuore äiti ja kaipasi apua ja neuvoja siihen, miten olla hyvä vanhempi. Berghällilla ei ole omia lapsia, mutta tuttaviensa lapsia hän oli kyllä hoitanut näiden ollessa pieniä.
– Ymmärsin, että tehtävä on iso ja että sitoudun pitkään suhteeseen. Ajattelin, että tuen minkä osaan. Joka tapauksessa kaikkein tärkein tehtäväni on rukoilla Eunicen ja Arnoldin puolesta.
Eunice Johnson siivoaa ammatikseen ihmisten koteja. Kummitäti auttoi häntä työ- ja oleskeluluvan hakemisessa.
Kummisuhteen lisäksi alkoi lämmin ystävyys
Kastetilaisuus oli kolmen päivän päästä tapaamisesta sunnuntaimessun yhteydessä. Eunice Johnson, 35, oli pukeutunut valkoiseen albaan, joka on aikuisen kastettavan asu. Arvokas juhla sujui hyvin, ja sen päätteeksi nautittiin kirkolla pullakahvit ja Johnsonin leipomaa inkiväärikakkua.
Kummisuhteen lisäksi tuosta päivästä alkoi lämmin ystävyys.
– Aloimme tavata viikoittain. Näemme kirkossa, joskus kyläilemme tai käymme yhdessä jossakin. Olemme olleet retkellä esimerkiksi Tampereen Muumi-museossa niin, että Arnold on ollut myös mukana. Aluksi myös opetin Eunicelle suomea, Liisa Berghäll kertoo.
– Voi, osaan sitä edelleen niin huonosti! Suomi on niin vaikea kieli, Johnson sanoo.
Seitsemän vuoden aikana naiset ovat myös oppineet tuntemaan toistensa isot ja pienet asiat. Johnson tietää, että Berghällin pitää saada kahvin kanssa aina jotain pientä syötävää, ja Berghäll tietää, että Johnson lähettää siivoojan palkastaan aina pienen osan sukulaisille Nigeriaan, vaikka olisi miten tiukkaa.
Apua työuran rakentamisessa
Kesti jonkin aikaa, ennen kuin Eunice Johnson uskalsi alkaa kertoa kummitädilleen itsestään ja taustoistaan. Hän oli tullut Nigeriasta Suomeen töihin kolmikymppisenä erään tänne kotiutuneen afrikkalaisen tuttunsa houkuttelemana. Vasta perillä Helsingissä selvisi, ettei töitä ollutkaan. Töitä oli myös vaikea saada, kun ei ollut kielitaitoa eikä verkostoja.
Johnson sinnitteli, teki monenlaisia hanttihommia tullakseen toimeen ja haki työlupaa toimiakseen siivousyrittäjänä.
Kun Liisa Berghäll kuuli, että työlupa oli evätty, hän päätti auttaa kummitytärtään myös työnhaussa ja työuran rakentamisessa. Se oli pitkä taival: työlupa myönnettiin ensin vain väliaikaisesti, samoin oleskelulupa.
– Opin itsekin paljon uutta Suomen byrokratiasta, Berghäll huokaa.
Nyt Johnsonilla on pysyvä työ- ja oleskelulupa, eikä toimeentulon vuoksi tarvitse enää pelätä. Johnson siivoaa ammatikseen ihmisten koteja, ja hänen työnantajiaan ovat tavalliset, suomalaiset perheet.
Muutenkin hän on integroitunut suomalaiseen yhteiskuntaan, ja tästäkin on kiittäminen Berghällia. Kummitäti on esimerkiksi neuvonut, miten tehdään veroilmoitus, ja selittänyt, mitä tarkoittaa äänioikeus ja miksi sitä kannattaa käyttää kaikissa vaaleissa.
“Tärkein tehtäväni on rukoilla Eunicen ja hänen pienen poikansa Arnoldin puolesta”, Liisa Berghäll sanoo.
Myös seitsemänvuotias Arnold on tullut läheiseksi
Mutta ei Eunice Johnson ole ainut kaksikon suhteesta hyötynyt. Myös Liisa Berghäll on saanut itselleen paljon hyvää Johnsonin auttamisesta.
Kun oma kansainvälinen työura on jo takana, on tuntunut mukavalta olla vuorovaikutuksessa välillä muidenkin kuin kantasuomalaisten kanssa. Berghäll on tullut läheiseksi myös nyt seitsemänvuotiaan Arnoldin kanssa. Hän on joskus vienyt poikaa esimerkiksi puheterapiaan ja harrastuksiin sekä kerran hammaslääkäriin.
– Siellä Arnold luki aapista, Berghäll kertoo.
Berghällia ilahduttaa se, että Arnold puhuu hänen kanssaan suomea.
– Kotoutumisen kannalta on äärimmäisen tärkeää, että oppii kielen ja uskaltaa käyttää sitä.
Afrikkalainen Johnson on opettanut suomalaiselle Berghällille myös sisua.
– Eunice on sitkeä ja rohkea. Vaikka usein on ollut vaikeita tilanteita, epävarmuutta ja huolta itsestä ja lapsesta, hän on pärjännyt hienosti.
Johnson kutsuu Berghälia mamaksi.
– Liisa on minulle kuin äiti – niin tärkeä, etten löydä oikein sanojakaan. Kuin enkeli, Johnson sanoo.
Berghäll on tästä otettu, mutta aluksi hänellä oli äiti-sanassa totuttelemista.
– En pitänyt siitä, sillä koin, että emme ole silloin tasa-arvoisia. Mutta edustan Eunicelle vanhemman sukupolven naista, jota hänen kulttuurissaan saatetaan kutsua äidiksi, jos ollaan läheisiä.
– Ja onhan se tavallaan ihan mukava olla hänelle Suomi-äiti.
Liisa Berghäll ja Eunice Johnson kyläilevät toistensa luona, tekevät yhdessä retkiä ja tapaavat toisiaan Kallion kirkon messussa. Heidät kuvattiin Alppipuistossa.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Maahanmuuttajataustaiset äidit oppivat suomea toisiaan tukien – ”Pitää vain jaksaa yrittää”, sanoo Elham Sedighi
Ajankohtaista Hyvä elämäVantaan ja Helsingin seurakuntayhtymien MoniNainen arki -hanke onnistui vaikeana pidetyssä tehtävässä: tavoitti suuren joukon kotona olevia maahanmuuttajataustaisia äitejä.
