Iranista Suomeen muuttanut Elham Sedighi ja Moninainen arki -hankkeen projektityöntekijä Kaisa Aalto osallistuivat hankkeen loppuseminaariin Tikkurilan kirkolla.
Maahanmuuttajataustaiset äidit oppivat suomea toisiaan tukien – ”Pitää vain jaksaa yrittää”, sanoo Elham Sedighi
Vantaan ja Helsingin seurakuntayhtymien MoniNainen arki -hanke onnistui vaikeana pidetyssä tehtävässä: tavoitti suuren joukon kotona olevia maahanmuuttajataustaisia äitejä.
Kielikävely Myyrmäessä, kielikahvilat Rekolan kirkolla ja Matteuksenkirkolla Helsingissä, monikielinen perhekerho Simonkylässä sekä yhteistyötä leikkipuistotoiminnan kanssa Itä-Helsingissä. Kaikkea tätä on sisältänyt MoniNainen arki -hanke.
Mukana oli 26 eri maasta 178 naista, jotka osaavat nyt paremmin suomea ja ovat saaneet ystäviä sekä monenlaista tietoa, jonka pohjalta on helpompi jatkaa elämää uudessa maassa.
Vuonna 2023 alkanut Vantaan ja Helsingin seurakuntayhtymien MoniNainen arki -hanke onnistui siinä, mitä on pidetty vaikeana: tavoitti suuren joukon EU-maiden ulkopuolelta tulleita maahanmuuttajataustaisia äitejä, joista suurin osa osasi suomea vain vähän, jos ollenkaan, ja joista moni oli työelämän tai opiskeluiden ulkopuolella.
Tavoitteena oli kehittää naisten monilukutaitoa. Termillä tarkoitetaan kykyä hankkia, yhdistää, muokata ja tuottaa tietoa erilaisten lähteiden avulla.
– Yhteisöllisyys ja jakaminen ovat olleet tässä työssä tärkeitä. Äidit tekevät maailman tärkeintä työtä, kun he huolehtivat lapsista ja kodista. He ovat myös todella kiireisiä ja kovassa infoähkyssä uudessa yhteiskunnassa. Sen vuoksi on tärkeää huolehtia heidän hyvinvoinnistaan ja madaltaa kynnystä siirtyä kotivuosien jälkeen opintoihin tai työelämään, projektikoordinaattori Ulla Kärki kertoo.
Ilman jalkautuvaa työotetta tätä hommaa ei olisi voinut tehdä.
MoniNainen arki -hanketta rahoitti EU:n turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotoutumisrahasto AMIF. Varsinainen hanke päättyy huhtikuun lopussa, mutta sen aikana kehitetyt toimintamuodot jatkuvat: Vantaalle perustettu, Rekolan kirkolla kokoontuva kielikahvila sekä monikulttuurinen perhekahvila Vantaan Järjestörinki ry:n tiloihin Simonkylässä. Helsingissä kielikahvila jatkaa osana kaupungin leikkipuistotoimintaa.
Keskeisiä tekijöitä onnistumisessa olivat yhteistyö muitten paikallisten toimijoitten kanssa sekä se, että hankkeen työntekijät menivät sinne, missä maahanmuuttajataustaisia äitejä voi kohdata: kadulle, kirjastoon, päiväkoteihin, etnisiin ruokakauppoihin, kaupungin infopisteisiin, sosiaalitoimeen, terveyskeskuksiin. Hammaslääkärin vastaanotollekin vietiin mainoksia.
– Ilman jalkautuvaa työotetta tätä hommaa ei olisi voinut tehdä. Meillä ei ollut valmiita nimilistoja ja numeroita, joihin soittaa, että lähde mukaan ryhmään. Laitoimme repun selkään, otimme monenkieliset mainokset mukaan ja lähdimme liikkeelle, hankkeen projektityöntekijä Kaisa Aalto kertoo.
Elham Sedighi opiskeli Iranissa graafikoksi ja tekee yhä taidetta kotona. Hänen teoksiaan oli esillä Tikkurilan kirkolla.
Montaa äitiä ei oltu aikaisemmin kehuttu
Maahanmuuttajataustaisille äideille tarjottiin myös Cable-yhteisövalmennusta. Cable tulee sanoista Community Action Based Learning for Empowerment ja tarkoittaa valmennusta, jossa voi tutustua itseensä, lähiympäristöönsä ja omiin voimavaroihin.
– Näissä valmennuksissa mietittiin äitien kanssa, kuka olen, mistä tulen, mitkä ovat vahvuuteni, mitä osaan ja mitä haluaisin osata, Kaisa Aalto kertoo.
Todistuksen lisäksi naiset saivat positiivista palautetta, mikä oli joillekin ihan uusi juttu.
– Monet äidit sanoivat, että ei heitä ole aikaisemmin kehuttu, Aalto kertoo.
Kielikahviloissa käytettiin kielenopetusmallia, joka perustuu toistoon ja puhumiseen. Se oli toimiva ratkaisu, sillä näin mukaan pääsivät nekin, joiden luku- ja kirjoitustaito ei ole vahva. Äidit olivat todella motivoituneita oppimaan suomea ja ylipäätään eri asioita.
– Tutkimusten mukaan kielen oppiminen onnistuu parhaiten, kun on turvallinen ja yhteisöllinen ilmapiiri. Kielikahviloissa ilmapiiri oli todella hyvä, osallistujat tukivat toisiaan, kannustivat ja tarvittaessa tulkkasivat toisilleen, Ulla Kärki kertoo.
Suomea opeteltaessa käsiteltiin erilaisia hyödyllisiä teemoja, kuten vaaleja ja äänestämistä. Äitien kanssa käytiin myös tärkeissä paikoissa, kuten kirjastossa. Siellä jokaiselle hankittiin kirjastokortti ja katsottiin, mistä voi lainata kirjoja lapsille ja löytää materiaalia selkosuomella.
Motivaatio on tärkeä suomen oppimisessa
Iranista kuusi vuotta sitten Suomeen muuttanut Elham Sedighi on yksi niistä äideistä, jotka tulivat MoninainenArki -hankkeen toimintaan Vantaan Koivukylässä. Hän oli myös apuohjaajana ryhmässä.
– Äidinkieleni on kurdi, mutta toimin tulkkina eräälle afganistanilaiselle naiselle, koska puhun myös farsia, hän kertoo.
Sedighillä on kaksi lasta, 20-vuotias poika, joka tuli Suomeen kaksi vuotta sitten, ja 5-vuotias poika. Iranissa Sedighi opiskeli graafikoksi ja on opettanut taidetta. Hän maalaa yhä kotona ja hänen töitään oli esillä Tikkurilan kirkolla.
– Suomessa olen opiskellut suomea ja opiskelin koulunkäynnin ohjaajaksi. Nyt olen työssä koulunkäynnin avustajana peruskoulussa ja vammaisten kanssa päivätoiminnassa.
Sedighillä on neuvo maahanmuuttajanaisille, jotka tahtovat oppia suomea: pitää olla motivoitunut ja vain jaksaa yrittää.
– Älä pelkää suomea. Se ei ole mielestäni niin vaikeaa. Pitää vain jaksaa yrittää. Elämä toisessa maassa voi olla vaikeaa, mutta kielitaito on tosi tärkeä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Itäkeskuksessa on kirkko, jossa toimitaan neljällä kielellä – Varustamosta löytyy myös lounasravintola, nuorten työpaja, monenlaista neuvontaa ja arkimessuja
Ajankohtaista Hyvä elämäMatteuksenkirkolla tapahtuu paljon joka päivä ja monella kielellä. Torstain After Work -illoissa viihtyvät monenikäiset ihmiset.
