Jouni Hynysen mukaan Kotiteollisuus-yhtyeen on pitänyt niin pitkään yhdessä nuoruudesta alkanut ystävyys ja rakkaus yhteiseen tekemiseen.
”Manaan lauluissani omia perkeleitäni” – Kotiteollisuus-yhtyeen Jouni Hynynen alkoi rauhoittua vasta yli 40-vuotiaana
Jouni Hynysen roisin rokkari-imagon taakse kätkeytyy herkkä ja henkevä mies, joka tiukan paikan tullen ristii kätensä.
Kotiteollisuus-yhtyeen ja sen johtohahmon Jouni Hynysen tarina lähtee lappeenrantalaisesta kaveriporukasta. Erilaisten kokoonpanojen jälkeen tuosta porukasta sukeutui 1990-luvun puolivälissä bändi, johon kuuluvat laulaja-kitaristi Hynysen lisäksi kitaristi Janne Hongisto ja rumpali Jari Sinkkonen. Myöhemmin neljänneksi jäseneksi tuli kitaristi Miitri Aaltonen. Bändin vaiheista on nyt julkaistu toimittaja ja tietokirjailija Janne Flinkkilän kaunistelematon teos Kotiteollisuus – Rakkautta ja raakaa ajoa (Like).
Viinilasin ääressä Jouni Hynynen pohdiskelee, että porukan on varmaan pitänyt näin pitkään yhdessä rakkaus yhteiseen tekemiseen.
– Jo pentuna kaikki naksahti kohdilleen, kun löytyi hyviä tyyppejä, joiden kanssa oli helppo lähteä tekemään myös musiikkia.
Hynynen vietti lapsuutensa 1970-luvulla Lappeenrannassa idyllisellä omakotitaloalueella. Kaverien ja koulunkäynnin lisäksi päiviin kuului urheilua, sillä hän harrasti kilpatasolla juoksua ja hiihtämistä.
Lapsena Hynynen fanitti äitinsä kanssa Elvistä, mutta pojan kasvaessa maku muuttui kapinallisempaan suuntaan. Yksi tärkeistä bändeistä oli Eppu Normaali.
– Perheen automatkoilla soi suomalainen iskelmä, joten olen täysin sen myrkyttämä. Koen sen edelleen tärkeäksi, sillä se on suomalaisuuden ydintä.
Ujo poika muuttui rehvakkaaksi
Nuorelle Jouni Hynyselle oli itsestään selvää, että hän käy rippikoulun. Uskonasiat olivat alkaneet kiinnostaa erityisesti mummolassa selatun kuvaraamatun myötä.
– Riparilla vahvistui se, että uskonnossa on jotain järkeä, ja hakeuduin isostoimintaan. Koulussakin koin uskonnontunnit innostaviksi, hän kertoo.
Tahtotilani uskoa Jumalaan on vahva, mutta välillä rationaalinen puoleni epäilee, onko sellaista ukkelia oikeasti olemassa.
Lukiossa ujo ja herkkä poika muuttui vähitellen rehvakkaaksi. Hynynen arvelee, että häneen iski jonkinlainen myöhäispuberteetti, minkä vuoksi piti olla kaikesta eri mieltä kuin opettajat.
Ylioppilaaksi tulon jälkeen Hynynen kävi armeijan ja oli sen jälkeen töissä rakennustyömaalla. Sitten tarjoutui työpaikka koulunkäyntiavustajana kotikaupungin sairaalakoulussa.
– Siellä oli psykiatrisista ongelmista kärsiviä ala-asteikäisiä lapsia. Alku oli tosi karua, kun tajusi, miten sekaisin ne pennut olivat. Aloin kuitenkin tykätä siitä työstä, sillä tuntui haastavalta ja mielekkäältä pystyä jeesaamaan niitä lapsia jotenkin. Olen toisinaan nähnyt heitä tuolla kylillä, ja on ollut hienoa huomata, että he ovat elossa ja järjissään.
Hynynen työskenteli koulunkäyntiavustajana kuusi vuotta. Sitten hän alkoi keskittyä jo hyvässä nosteessa olleeseen bändiinsä.
Jouni Hynynen vastaa Kotiteollisuuden biisien tekemisestä. Niiden sanoitukset ovat melko synkkiä, ja ne kertovat usein kuolemasta ja miesten huonoista tunnetaidoista.
Sanoituksissa innoitusta Raamatusta
Läpimurron sai aikaan heavy metallia ja suomirockia yhdistävän Kotiteollisuuden viides levy Helvetistä itään, joka ilmestyi vuonna 2004. Nyt levyjä on kertynyt jo 17, viimeisimpänä Susirajalla vuonna 2024.
– Yhdessä on kiva treenata ja soittaa, ja meillä on pysynyt tämä jotenkin selkäytimessä, vaikka välillä on ollut vaikeitakin aikoja, Jouni Hynynen sanoo.
Hän vastaa Kotiteollisuuden biisien tekemisestä. Sanoituksiin hän on saanut innoitusta suomalaisilta runoilijoilta ja kirjailijoilta, mutta niistä löytyy melkoisesti myös uskonnollisia viittauksia. Hän on ammentanut niitä Raamatusta ja kirpputorilta ostamastaan vanhasta virsikirjasta.
– Raamatun sanoma ja kertomukset kiehtovat minua. Niihin sisältyy seikkailua, mutta paljon myös asioita, joiden uskon oikeasti tapahtuneen.
Kotiteollisuus – rakkautta ja raakaa ajoa -kirjassa Hynynen kertoo, miten hän tunsi liikutusta Valamon luostarin kirkossa Heinävedellä ja katolisessa kirkossa Espanjassa.
– Kyse on tietynlaisesta pyhyyden tunteesta. Tahtotilani uskoa Jumalaan on vahva, mutta välillä rationaalinen puoleni epäilee, onko sellaista ukkelia oikeasti olemassa. Tiukan paikan tullen laitan kyllä kädet ristiin. Tapa on lähtöisin lapsuudesta. Rukoilen tavallaan varmuuden vuoksi, että pääsisin aikanaan taivaaseen.
– Diggaan myös kirkon systeemistä. Kirkko on hyvällä asialla, minkä takia maksan kirkollisveron mielelläni.
Keikka on kuin puhdistava terapiasessio
Jouni Hynysen tekemät sanoitukset ovat melko synkkiä, ja ne tihkuvat ironiaa. Usein aiheina ovat kuolema ja miesten huonot tunnetaidot.
– Tuo synkkyys on silkkaa Kalevalaa. Siinähän kerrotaan surkeista miessankareista ja voimakkaista naisista. Minusta Kalevala on syvällinen ja mystinen teos, ja olen haaveillut tekeväni siitä jonain päivänä selkokielisen version.
Kuolema puolestaan tuntuu Hynysestä hämmentävältä ja pelottavalta, sillä viime vuosina häneltä on kuollut pari läheistä työkaveriakin. Sanoitukset kertovat usein myös pahuudesta ja perkeleen töistä.
– Manaan lauluissa omia perkeleitäni, jotka minua kiusaavat. En todellakaan ihaile paholaista, vaan sarvipää saa olla rauhassa siellä omassa liekkimeressään.
Rokkarinelämässään Hynynen on kokenut rankkojakin vaiheita, kuten runsasta alkoholinkäyttöä, naissuhteita ja sekopäistä käytöstä. Suureksi osaksi taustalla ovat vaikuttaneet menestykseen ja uuden musiikin luomiseen liittyvät paineet. Niitä on lisännyt se, että hän on jännittänyt valtavasti esiintymistä ja ylipäätään sosiaalisia tilanteita.
– Kun meni uuteen keikkapaikkaan, ei tiennyt, millaista väkeä siellä odottaa. Rentouduin ja uskalsin katsoa yleisöä vasta, kun keikka oli kunnolla käynnissä. Toisaalta esiintyminen lavalla on minulle kuin puhdistava terapiasessio, ja nykyään jännitän paljon vähemmän.
Tavastian takahuone on tullut vuosien mittaan tutuksi Kotiteollisuus-yhtyeelle. Siellä Jouni Hynysellä oli myös ikimuistettava kohtaaminen tulevan vaimonsa Mari Perankosken kanssa.
Suosio sai miehen kupolin sekaisin
Kun Kotiteollisuus eli 2000-luvun alkupuolella huippuaikaansa, suosio vaikutti Jouni Hynyseen niin, että bändikaverit alkoivat huolestua. Hän esiintyi julkisuudessa omahyväisenä Hynynen-hahmona ja hajotti itseään joka suuntaan. Bändityön ohella hän teki tv-ohjelmia sekä kirjoitti kirjoja ja kolumneja.
– En olisi uskonut, että suosio saa kupolini niin sekaisin, sillä olinhan jo aikuinen mies. Kun luin vanhoja päiväkirjoja, ajattelin järkyttyneenä, että tuossa kirjoitan minä. Aloin vasta yli 40-vuotiaana rauhoittua.
Hynynen ei myöskään tajua, miten aika riitti kaikkeen, olihan hänellä myös vaimo ja tytär. Perhe jäi väistämättä sivuraiteelle, ja avioliitto päättyi eroon.
Elämä alkoi seestyä, kun vuonna 2012 tapahtui Tavastian takahuoneessa jotain käänteentekevää: Hynynen tapasi näyttelijä Mari Perankosken.
Hynysen mukaan Mari-vaimolla on ollut häneen kaikin tavoin positiivinen vaikutus, jopa hänen närästyksensä on kadonnut. Bändikaverit taas sanovat, että mukava ja herkkä Jouni on palannut takaisin.
– Minulla oli pitkään piinaavaa tuolla mentaalipuolella. Nyt elämä on leppoisampaa. Ei ole enää pakko jatkuvasti suorittaa, vaan välillä voi vain nauttia olosta kotisohvalla.
Vain elämää -ohjelma oli yllättävä kokemus
Jouni Hynysen läheisiin ystäviin kuuluu rockmuusikko ja runoilija A.W. Yrjänä, jonka kanssa hän on viettänyt aikaa myös matkoilla. Asetelma on kuulemma sellainen, että Yrjänä pääsiassa puhuu ja filosofoi ja Hynynen kuuntelee.
– On mielenkiintoista, kun Aki tietää kaikesta liikaa ja minä taas liian vähän. Meitä yhdistää myös yhteinen huumorintaju.
Yrjänä sai kuin saikin houkuteltua Hynysen Vain elämää -ohjelmaan, jota tämä oli aiemmin parjannut. Ohjelmaan osallistuminen jännitti Hynystä, koska hän ei tuntenut Yrjänää lukuun ottamatta muita muusikoita ennestään.
– Vain elämää oli työläs prosessi, sillä se vei kaikkiaan 10 kuukautta vuodesta. Siihen sisältyivät biisien sovitukset, treenaukset ja kuvaukset.
– Yllätyin kuitenkin, miten kivaa jengiä siellä oli ja miten smoothisti kaikki meni. Se antoi minulle uutta potkua, etten olekaan ihan niin paska laulaja kuin olin kuvitellut. Itsensä vähättely kuuluu muutenkin karjalaiseen mentaliteettiin.
Lappeenranta on koko ajan pysynyt bändin turvallisena kotipesänä.
– Se on tukikohta, josta suurin osa tekniikan väkeä myöten lähtee bussilla keikoille. Lappeenranta on minusta sellainen kiva kesäkaupunki, jossa asustaa lupsakkaa ja suorapuheista väkeä.
Kuka?
Jouni Hynynen, 56, on Kotiteollisuus-yhtyeen laulaja ja kitaristi. Hän myös vastaa bändin musiikin sävellyksistä ja sanoituksista.
Mitä?
Toimittaja ja tietokirjailija Janne Flinkkilä on kirjoittanut kirjan Kotiteollisuus – Rakkautta ja raakaa ajoa yhtyeen vaiheista lapsuudesta lähtien. Lokakuussa alkoi bändin uusi keikkakiertue.
Motto
Mokaaminen on sallittua.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Kauko Röyhkä laulaa ”Paskan kaupungin” Paavalinkirkon ilmaistapahtumassa – rockmuusikko on myös lukenut Raamattunsa
Hyvä elämäMuusikko ja kirjailija Kauko Röyhkä, 67, keikkailee innolla, kirjoittaa kirjoja ja somettaa aktiivisesti. "Pidän siitä, mitä teen, ja siitä vielä maksetaan.”
