Sofia Kangas, Leo Nevalainen ja Alli Aarnio ovat kotiseurakuntiensa seurakuntaneuvoston jäseniä, Nevalainen ja Aarnio vaikuttavat myös yhteisessä kirkkovaltuustossa.
”Oma kiinnostus on ihan riittävä valmius” – Kolme alle 30-vuotiasta kirkon luottamushenkilöä kertoo, millaista kirkon päättäjänä toimiminen on ollut
Sofia Kangas, Leo Nevalainen ja Alli Aarnio ovat luottamushenkilöinä toimiessaan oppineet päätöksenteon kiemuroita ja yllättyneet positiivisesti siitä, kuinka hyvässä hengessä asioista yleensä päätetään.
Sofia Kangas, 29, Helsinki. Lauttasaaren seurakuntaneuvoston jäsen. Seurakunta kaikille -ehdokaslista.
”Kirkon luottamushenkilönä toimiminen on tuntunut tärkeältä ja kiinnostavalta. Lähdin mukaan, koska seurakunta tuntui läheiseltä, mutta tässä roolissa se on tullut vielä läheisemmäksi.
Moni on kysynyt, onko tämä raskasta tai hankalaa. Mielestäni ei ole. Jonkin verran on toistoa, kun tietyt asiat tulevat vuosittain eteen. Toisaalta kulissien takana tapahtuu kyllä paljon enemmän kuin odotin. Käsitellään isoja asioita ja kehitetään aktiivisesti kaikenlaista.
Aluksi oli välillä vaikea hahmottaa asioitten mittakaavaa: onko vaikka jokin summa paljon vai vähän tai mikä on poikkeava? Silloin on vaarana tarttua lillukanvarsiin.
Tunnelma seurakuntaneuvoston kokouksissa vaihtelee sen mukaan, mitä käsitellään. Välillä on pohdiskelevampaa menoa, välillä riemukasta, välillä huolestunutta. Emme ole aina yhtä mieltä kaikesta, mutta aika samanhenkisiä olemme, mikä on helpottanut päätöksentekoa.
Kynnys keskusteluun osallistumiseen on ollut matala. Jos minulla ei ole vahvaa mielipidettä jostakin, saatan kysyä tarkentavia kysymyksiä. Päätöksentekoon voi osallistua muullakin tavalla kuin olemalla jotakin mieltä. On tuntunut siltä, että kaikkien näkemyksiä arvostetaan.
Ennen olen katsonut kirkkoa ensisijaisesti omasta näkökulmastani ja omista mielenkiinnon kohteista käsin. Luottamushenkilön roolissa on avautunut syvemmin se, mitä kaikkea kirkko merkitsee muille.
Suosittelen lämpimästi ehdokkaaksi lähtemistä, jos tämän tyyppiset jutut kiinnostavat. Uutenakin on ollut helppo hypätä kyytiin.”
Sofia Kangas kertoo, että luottamushenkilönä hän on oppinut ymmärtämään paremmin, mitä kirkko ihmisille merkitsee.
Leo Nevalainen, 26, Vantaa. Hakunilan seurakuntaneuvoston ja Vantaan yhteisen kirkkovaltuuston jäsen. Avoin seurakunta -ehdokaslista.
”Kirkon luottamustehtävässä päätökset ovat pääosin strategisia tai taloudellisia. Sen sijaan, että päätettäisiin vaikka siitä, millaista toimintaa kirkossa järjestetään, annetaan tietyt raamit, joiden puitteissa toimitaan.
Luottamushenkilönä olen oppinut strategioiden ja suunnitelmien luomista ja niiden lukemista. Myös rekrytointiin liittyvät asiat ja pykälät ovat tulleet tutuiksi, sillä rekrytointipäätöksiä olemme tehneet jonkin verran.
Aloitin tässä tehtävässä sen verran nuorena, että olen saanut oppia aika paljon, esimerkiksi siitä, miten kirkkolaki eroaa muusta lainsäädännöstä ja miten kirkon päätöksentekoprosessit menevät. Kokeneemmilta luottamushenkilöiltä saa tarvittaessa apua, varsinkin oman listan henkilöiltä.
Keskusteluilmapiiri riippuu vähän siitä, mistä päätetään. Pääosin on ihan hyvä henki. Jos jokin asia jakaa mielipiteitä, keskustelu voi kiihtyä, mutta mielestäni kokouksista lähdetään aina hyvillä mielin. Sekin tietysti auttaa, että jotkut asiat tulevat eteen joka vuosi.
Ei kirkon luottamushenkilönä toimiminen mielestäni ole ollut kovinkaan työlästä. Jos yhtään miettii ehdokkaaksi lähtemistä, niin sanoisin, että kannattaa lähteä. Voi kokeilla, miltä tämä vaikuttaa ja millaista tämä on. Luottamushenkilönä toimiminen on mielenkiintoista hommaa. Oppii ajattelemaan ja lukemaan kaikenlaisia tekstejä ja raportteja, joita tulee vastaan.”
Luottamushenkilönä toimiessaan Leo Nevalainen on oppinut lisää esimerkiksi rekrytointiasioista. Seurakuntaneuvostossa päätetään esimerkiksi siitä, kuka valitaan avoimeen tehtävään seurakunnassa.
Alli Aarnio, 24, Espoo. Espoon tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvoston ja Espoon yhteisen kirkkovaltuuston jäsen. Kirkko kaikille -ehdokaslista.
”Kirkon luottamushenkilönä toimiminen on yhteisten asioiden puolesta työskentelemistä ja yhteisten asioitten hoitamista. Ainakin seurakuntaneuvostossa asiat ovat tosi konkreettisia, esimerkiksi henkilöstö- ja tila-asioita. On hieno tunne, kun näkee työssään jonkun ihmisen, jota on ollut valitsemassa, ja huomaa, että hän oli oikeasti hyvä valinta. Joskus tämä on myös vaikeiden asioiden parissa työskentelyä ja pitkiä keskusteluja.
Aluksi oli joitakin asioita, joiden kohdalla mietin, mitä pitäisi ajatella tai miten pitäisi äänestää, mutta toisilta luottamushenkilöiltä saa hyviä näkökulmia ja apua. Kaikesta ei tarvitse tietää itse, vaan voi olla omia kiinnostuksenkohteita ja asioita, joita seuraa.
Ajattelin, että päätöksenteko voisi olla sotaisampaa, että riidellään ja tapellaan, mutta kyllä me teemme paljon asioita yhdessä seurakuntaneuvostona. Vain pieni osa asioista jakaa vahvasti mielipiteitä. Monessa asiassa ollaan yhdessä rintamassa, on tosi hyvä henki ja ihmiset ovat kivoja. Kirkkovaltuustossa kipakoimmat keskustelut ovat liittyneet kansainväliseen vastuuseen eli lähetysmäärärahojen jakoon, mutta niidenkin keskusteluiden jälkeen on mielestäni ollut hyvä henki.
Olen oppinut tässä tehtävässä ihan hirveästi. Kun lähdin ehdolle 19-vuotiaana, en tiennyt, mistä kaikesta seurakunnassa päätetään, mutta hallintohimmeli ja kirkon päätöksentekojärjestelmä ovat avautuneet vähitellen. Olen tutustunut moneen uuteen ihmiseen ja saanut uusia näkökulmia, sillä tulemme niin eri taustoista ja työskentelemme eri tehtävissä.
Aikaa luottamushenkilönä toimiminen vie sen verran kuin on valmis käyttämään. Seurakuntaneuvosto kokoustaa noin kerran kuukaudessa ja Espoon kirkkovaltuusto neljä kertaa vuodessa. Varsinkaan ensimmäisen kauden luottamushenkilönä ei voi tulla kokouksiin siten, että valmistautuu vasta käsi ovenkahvassa. Kyllä niitä papereita kannattaa vilkaista etukäteen.
Jos vähänkään miettii ehdokkuutta, niin kannattaa lähteä. Kiinnostusta seurakuntaa kohtaan kannattaa olla, mutta hirveästi ei tarvitse etukäteen osata tai tietää, koska kaikki auttavat ja tukevat toisiaan ja kertovat kyllä, mistä päätetään ja mitä. Oma kiinnostus auttaa tosi pitkälle.”
Alli Aarnio on ollut positiivisesti yllättynyt siitä, kuinka hyvässä hengessä kokoukset yleensä sujuvat.
Ehdokasasettelu marraskuun vaaleihin on käynnissä
Ehdokasasettelu syksyn 2026 seurakuntavaaleihin on alkanut ja päättyy 15. syyskuuta.
Varsinainen vaalipäivä on 15. marraskuuta. Ennakkoäänestys järjestetään 3.–7.11.
Ehdolle voi asettua seurakunnan konfirmoitu jäsen, joka täyttää 18 vuotta viimeistään vaalipäivänä.
Seurakuntavaaleissa voi äänestää, jos on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon jäsen ja täyttää 16 vuotta viimeistään vaalipäivänä 15.11. Rippikoulua tai konfirmaatiota ei edellytetä.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Noin kolmannes pääkaupunkiseudun seurakuntien luottamushenkilöistä aikoo asettua uudestaan ehdolle – iso osa heistä pohtii vielä ratkaisuaan
AjankohtaistaKirkko ja kaupungin luottamushenkilöille teettämän kyselyn mukaan suurin osa voi suositella kirkon luottamushenkilönä toimimista muille.
