null Kansanedustajat Antti Häkkänen, Maria Ohisalo ja Matias Mäkynen ovat vaikuttaneet myös kirkossa – nyt he kertovat, mitä kirkkovaltuustossa voi oppia

Antti Häkkänen on ollut Mäntyharjun kirkkovaltuustossa, Maria Ohisalo Paavalin ja Kallion seurakuntaneuvostossa ja Helsingin kirkkovaltuustossa. Matias Mäkynen kuuluu yhä Vaasan kirkkovaltuustoon.

Antti Häkkänen on ollut Mäntyharjun kirkkovaltuustossa, Maria Ohisalo Paavalin ja Kallion seurakuntaneuvostossa ja Helsingin kirkkovaltuustossa. Matias Mäkynen kuuluu yhä Vaasan kirkkovaltuustoon.

Kansanedustajat Antti Häkkänen, Maria Ohisalo ja Matias Mäkynen ovat vaikuttaneet myös kirkossa – nyt he kertovat, mitä kirkkovaltuustossa voi oppia

Kansanedustajat toivovat, että erityisesti nuoret lähtisivät ehdolle syksyn seurakuntavaaleissa. 

– Mäntyharjun kirkkova​ltuustosta olenkin päässyt aina ministeriksi saakka, lohkaisee kansanedustaja, Kokoomuksen varapuheenjohtaja ja entinen oikeusministeri Antti Häkkänen.

– No on siinä ollut ehkä vähän muutakin.

Heitto on humoristinen, mutta osittain totta. Jostakin yhteiskunnallinen vaikuttaminen on aloitettava, ja joillekuille se paikka on ollut kirkkovaltuusto tai seurakuntaneuvosto.

Häkkäsen kotikunnassa, Etelä-Savon Mäntyharjussa, seurakunta tuntui olevan arkisesti läsnä vähän kaikkialla. Niinpä ehdolle asettuminen vuoden 2010 seurakuntavaaleissa tuntui tuolloin 25-vuotiaasta Häkkäsestä luontevalta.

– Olin kiinnostunut kaikenlaisesta vaikuttamisesta ja ollut mukana niin partiossa, järjestöissä kuin urheiluseuroissakin. Erityisesti partion kautta oli muodostunut tiivis yhteys seurakuntaan.

Seurakunta on kuin kunta pienoiskoossa

Mäntyharjun kirkkovaltuustossa käsiteltiin asioita laidasta laitaan. Omaleimaisen paikkakunnasta tekee se, että Mäntyharjussa sijaitsee sekä yksi Suomen suurimmista puukirkoista että maankuulu taidekeskus Salmela, jotka tekevät yhteistyötä.

– Osin Salmelan ansiosta kirkossa on paljon musiikkitapahtumia. Kirkko tekee myös yhteistyötä koulujen kanssa. Hautausmaa ja kirkko ovat tärkeitä miljöitä kuntalaisille.

Vuosi ennen kirkkovaltuustoon pääsyä Antti Häkkänen oli tullut valituksi myös Mäntyharjun kunnanvaltuustoon, jossa hän vaikuttaa yhä. Seurakunta on hänen mukaansa kuin kunta pienoiskoossa.

– Seurakunnassakin tehdään esimerkiksi taloudellisia päätöksiä ja pohditaan resurssien ohjaamista eri tarkoituksiin. Tuloja saadaan kirkollisveroista ja esimerkiksi metsästä. Välillä eteen tulee tietysti joitakin erikoisempia asioita. Kun veljeni Martti oli kirkkovaltuutettu, seurakunnassa päätettiin uusien urkujen hankinnasta.

Eivät kirkko ja kunta sentään aivan yksi yhteen ole. Kirkollisena luottamushenkilönä tuli Häkkäsen mukaan väkisinkin mietittyä syvällisempiä kysymyksiä kuin kunnanvaltuutettuna. Hän tiivistää asian niin, että hädän hetkellä ihminen kääntyy kuitenkin kirkon, ei kunnantalon, puoleen.

– Osa ihmisistä on kuntien palveluissa väliinputoajia. Heitä ei lakisääteinen palveluverkko tavoita. He tarvitsevat diakonia-apua ja ruoka-apua. Myös kirkon nuorisotyö on tärkeää.

Antti Häkkäsen mielestä kirkon luottamushenkilöt ovat tärkeässä roolissa erityisesti rekrytointeja tehdessään. Hänen mielestään kirkko tarvitsee nyt hyviä tyyppejä. 

Antti Häkkäsen mielestä kirkon luottamushenkilöt ovat tärkeässä roolissa erityisesti rekrytointeja tehdessään. Hänen mielestään kirkko tarvitsee nyt hyviä tyyppejä. 

Parhaimmillaan kirkko voi olla kuin majakka

Haasteellista kirkollisessa päätöksenteossa – ja politiikassa yleensä – on erilaisten tarpeiden, toiveiden ja realiteettien yhteen sovittaminen. Kuinka olla yhtä aikaa ajassa kiinni ja löytää uusia toimintatapoja, mutta tarjota tuttua ja turvallista niille, jotka sitä kaipaavat? Kuinka kirkko voisi perustella merkityksellisyytensä nuorille, iäkkäämpiä unohtamatta?

Antti Häkkänen on sitä mieltä, että kirkon tulevaisuuden kannalta tärkeitä päätöksiä tehdään erityisesti työntekijöitä valittaessa. Rekrytointeihin pääsevät vaikuttamaan myös luottamushenkilöt.

– Yksi positiivinen arkikristitty saattaa muodostaa jollekulle toiselle kuvan siitä, millainen kirkko on. Viestini tuleville ja nykyisille kirkollisille päättäjille onkin, että panostakaa rekrytointeihin. Kirkko tarvitsee hyviä tyyppejä. On aivan menneen maailman juttuja, että kirkkoherra valitaan jonkin saarnanäytteen perusteella.

Uskon, että kaipuu merkityksellisyyden ja hengellisyyden kokemuksiin on palaamassa.

Muutakin sanottavaa nyt 37-vuotiaalla Antti Häkkäsellä on niille, jotka pohtivat ehdolle asettumista syksyn seurakuntavaaleissa. Ensimmäinen on yksinkertaisesti se, että ehdolle kannattaa lähteä.

– Kirkollisessa päätöksenteossa oppii paljon, ja siitä on hyötyä esimerkiksi työuralla. Koska äänestysprosentti seurakuntavaaleissa on suhteellisen matala, jo kavereitten ja tuttavien aktivointi voi riittää siihen, että menee vaaleissa ­läpi.

Häkkänen tahtoo valaa uskoa siihen, että kirkolla on paikkansa myös vuoden 2022 Suo­messa.

– Uskon, että kaipuu merkityksellisyyden ja hengellisyyden kokemuksiin on palaamassa. En tarkoita, että palattaisiin raamattukinkeripiirien aikaan, mutta ihmiset kaipaavat arvoja, merkitystä ja suuntaa elämälle. Parhaimmillaan kirkko voi toimia henkisenä ­majakkana.

Keskustelun repivyys yllätti

Syksyllä 2010 helsinkiläinen sosiaalipolitiikan opiskelija Maria Ohisalo, 25, oli opiskelijavaihdossa Ranskassa. Hän päätti silti lähteä ehdolle seurakuntavaaleissa, ja hänet valittiin Kallion seurakuntaneuvostoon Tulkaa kaikki -ryhmän listalta.

– Muistelen, että meidän porukkamme jakoi flyereita, joissa oli kaikkien ehdokkaiden nimet ja kuvat. Tein netin kautta jonkin verran vaalityötä Ranskasta käsin, Ohisalo kertoo.

Vihreisiin Ohisalo oli liittynyt pari vuotta aiemmin. Sekä puoluepolitiikkaan että kirkolliseen vaikuttamiseen veti sama ydinajatus: hyvinvointivaltion puolustaminen.

– Olen itse saanut hyvinvointivaltiolta niin paljon. Koen, että vaikuttamisen kautta pystyn antamaan jotakin takaisin ja toimimaan sen puolesta, että ihmisillä on tulevaisuudessakin mahdollisuuksia moneen.

Kirkollisessa yhteydessä hyvinvointivaltion puolustaminen tarkoittaa Ohisalolle sitä, että kirkko olisi yhä se, joka auttaa myös kaikkein vaikeimmassa asemassa olevia. Toinen tärkeä teema olivat silloin parikymppisenä ja ovat yhä ympäristö- ja ilmastoasiat.

– Kirkko ei voi paeta omaa rooliaan ilmastovastuussa, koska silläkin on esimerkiksi metsiä ja kiinteistöjä. Kiinteistöjen energiatehokkuus voi tuntua pieneltä asialta, mutta kun rakennuksia on paljon, sillä on merkitystä.

– Jos ja kun pitää tehdä arvovalintoja, kirkko voisi entistä enemmän keskittyä niihin, jotka ovat vaikeimmassa asemassa, Maria Ohisalo sanoo.

– Jos ja kun pitää tehdä arvovalintoja, kirkko voisi entistä enemmän keskittyä niihin, jotka ovat vaikeimmassa asemassa, Maria Ohisalo sanoo.

Päätöksiä tehtäessä arvot punnitaan

Maria Ohisalon taival Kallion seurakuntaneuvostossa jäi yhteen vuoteen, sillä hän muutti kaupungin sisällä toisen seurakunnan alueelle ja menetti paikkansa. Vuoden 2014 seurakuntavaaleissa hän oli uudestaan ehdolla, ja hänet valittiin sekä Paavalin seurakuntaneuvostoon että Helsingin yhteiseen kirkkovaltuustoon. Siellä hän ehti olla reilun vuoden, kunnes tapasi nykyisen puolisonsa, ja he muuttivat yhteen. Kotiseurakunta vaihtui taas.

– Varsinkin ensimmäisellä kerralla olin katkera, kun paikka meni. Asuinhan kuitenkin lähes saman Hämeentien varrella koko ajan, mutta näin se menee. Tämän asian muuttaminen taitaisi vaatia kirkolliskokouksen päätöksen.

Sen jälkeen, kun Ohisalo lähti mukaan kirkolliseen vaikuttamiseen, hänen uransa politiikassa on edennyt vauhdilla. Vuonna 2017 hänet valittiin Helsingin kaupunginvaltuustoon ja vuonna 2019 sekä kansanedustajaksi että Vihreiden puheenjohtajaksi. Vuonna 2019 Ohisalosta tuli myös sisäministeri. Nyt hän on vanhempainvapaalla, ja palaa kesäkuussa ympäristö- ja ilmastoministeriksi.

Jokainen tulee mukaan tietyt teemat mielessään, mutta päätettävänä on asioita laidasta laitaan.

Kirkollisessa päätöksenteossa Ohisalon yllätti se, että jopa liberaaleissa Kallion ja Paavalin seurakunnissa luottamushenkilöiden välillä oli suuria mielipide-eroja. Esimerkiksi lähetysjärjestöjen tukeminen jakoi voimakkaasti mielipiteitä.

– Keskustelun repivyys yllätti. Oli tulisiakin vääntöjä, jopa tulisempia kuin kuntapolitiikassa. Toisaalta ajattelen, että niin tietysti. Siellähän toimitaan arvojen ja vakaumuksen puolesta. Päätöksiä tehdessä arvot punnitaan.

Välillä päätettävänä oli asioita, jotka olivat Ohisalolle vieraita. Toisaalta se kuuluu asiaan kaikessa vaikuttamisessa.

– Se on oikeastaan myös työn suola. Jokainen tulee mukaan tietyt teemat mielessään, mutta päätettävänä on asioita laidasta laitaan.

Erityisesti niiden, jotka miettivät ehdokkuutta nyt, kannattaa Ohisalon mielestä kuitenkin muistaa, ettei asioista tarvitse päättää yksin vaan muilta voi kysyä neuvoa.

Liberaalius pitää käsittää laajasti

Enää ei kirkkopolitiikka mahdu Maria Ohisalon kalenteriin, mutta asiat, jotka innostivat häntä silloin, tuntuvat yhä ajankohtaisilta.

– Jos ja kun pitää tehdä arvovalintoja, kirkko voisi entistä enemmän keskittyä niihin, jotka ovat vaikeimmassa asemassa. Diakoniatyön kenttään kuuluvat esimerkiksi pakolaiset, ruoka-apua saavat ja päihdeongelmaiset. Kirkon työssä näkyvät hyvinvointivaltion aukkokohdat, leipäjonoista väitöskirjansa tehnyt Ohisalo sanoo.

Keskusteluun konservatiiveista ja liberaaleista hän toivoo laveampaa näkökulmaa.

– Liberaaliuden pitäisi olla myös sitä, että kannetaan vastuuta ympäristöstä, torjutaan eriarvoisuutta ja toivotetaan kaikki tervetulleiksi.

Sukupolvien väliset erot näkyvät jo kirkossakin. Ohisalo kannustaa erityisesti nuoria lähtemään ehdolle seurakuntavaaleissa.

– Rohkeasti mukaan vain. Kirkon luottamushenkilönä oleminen avaa silmiä.

Kirkkovaltuustossa asioihin pääsee konkreettisesti kiinni

Kannustiko kirkkovaltuutettuna toiminut äiti lähtemään mukaan vai yrittikö toppuutella? Siitä Matias Mäkynen ei ole enää ihan varma. Joka tapauksessa vuoden 2010 seurakuntavaaleissa 20-vuotias Mäkynen valittiin Vaasan kirkkovaltuustoon SDP:n listalta.

– Olin ollut seurakunnan jutuissa mukana, esimerkiksi isosena. Siltä pohjalta erityisesti nuorisotyö ja nuorten asiat olivat tuttuja, Mäkynen kertoo.

Kirkon nuorisotyön lisäksi Mäkysellä oli kokemusta myös toisesta kirkon ydintoiminnasta: hän oli parina kesänä töissä hautausmaalla.

Kirkkovaltuustossa Mäkynen toivoi pääsevänsä vaikuttamaan nuorten asioihin ja ihmisten auttamiseen. Ensimmäisellä kaudella luottamushenkilöt miettivätkin nuorisotilojen kehittämistä ja pääsivät suunnittelemaan diakoniatyön toimitiloja.

Nyt Mäkynen on kirkon luottamushenkilönä kolmatta kautta. Viimeisten parin vuoden aikana hän ei ole kuitenkaan kokouksiin juuri ehtinyt, sillä joulukuussa 2019 hän nousi eduskuntaan varasijalta, kun Jutta Urpilainen valittiin EU-komissaariksi. Vuodesta 2012 Mäkynen on ollut myös Vaasan kaupunginvaltuutettu ja vuodesta 2020 SDP:n kolmas varapuheenjohtaja.

Kirkossa – ja Suomessa ylipäätään – on näiden vuosien aikana tapahtunut paljon. Ovat tulleet suuret kirkosta eroamisen aallot, ja on keskusteltu niin rahojen riittävyydestä kuin yhdenvertaisuudestakin. Vuonna 2015 Suomeen saapui ennätysmäärä turvapaikanhakijoita, ja seurakuntienkin oli vastattava nopeasti avuntarpeeseen.

– Esimerkiksi tuolloin Vaasan seurakunnat olivat avun antamisessa tosi hienosti mukana.

Matias Mäkynen oli seurakuntavaaleissa ehdolla ensimmäistä kertaa jo parikymppisenä. Kirkon työ oli tullut tutuksi esimerkiksi isostoiminnan kautta.

Matias Mäkynen oli seurakuntavaaleissa ehdolla ensimmäistä kertaa jo parikymppisenä. Kirkon työ oli tullut tutuksi esimerkiksi isostoiminnan kautta.

Lisää arvokeskustelua kirkkoonkin

Kunnanvaltuuston ja kirkkovaltuuston kokouksissa on paljon samaa, mutta käsiteltävät asiat ovat melko erilaisia. Kirkkovaltuustossa päätetään usein konkreettisemmista, lähempänä ihmisten arkea olevista asioista.

Tämä on periaatteessa on hyvä asia, mutta joskus Matias Mäkynen on kaivannut kirkolliseen vaikuttamiseen syvällisempää keskustelua.

– Olisi tärkeää keskustella siitä, millaiset arvot ohjaavat päätöksentekoa ja keitä varten päätöksiä tehdään. Miten lähimmäisenrakkaus ja yhteisvastuu näkyvät eri päätöksissä, millaista kirkkoa haluamme rakentaa? Mäkynen sanoo.

Helposti päätöksenteossa korostuu oma tai lähipiiriin näkökulma.

Toisinaan päätettävät asiat ovat tuntuneet hankalilta, mutta se pätee Mäkysen mukaan kaikkeen vaikuttamiseen. Silloin hän on muistuttanut itseään siitä, ettei tyhmiä kysymyksiä ei ole ja että joskus asiat esitetään, tarkoituksella tai vahingossa, monimutkaisempina kuin ne ovat. Poliitikkojen ja luottamushenkilöiden tehtävä on oppia poimimaan esityslistoilta sekä olennaiset että epäselvät asiat.

– Tilinpäätöksiä ja talousarvioita oppii lukemaan, ja oppii myös kysymään niitä oikeita kysymyksiä. Asioita voisi kansankielistää, sanoa suoremmin.

Tutustu ihmisiin, ymmärrät asiat paremmin

Seurakuntien luottamushenkilöitä ja sellaisiksi aikovia Matias Mäkynen kehottaa tutustumaan ihmisiin, sekä seurakunnan työntekijöihin että niihin, jotka käyttävät seurakunnan palveluita tai ovat sen toiminnassa mukana.

– Helposti päätöksenteossa korostuu oma tai lähipiiriin näkökulma. Kun oppii tuntemaan ihmisiä laajemmin, oma ajattelu rikastuu. Oppii näkemään, mitä esityslistojen rivien takana on.

Mäkynen toivoo, että erityisesti nuoria kannustettaisiin asettumaan seurakuntavaaleissa ehdolle.

– Muut ikäluokat hoitavat kyllä hommansa ja saavat kannatusta. He ovat monessa päätöksenteossa yliedustettuina ja nuoret aliedustettuina.

Puolueet ovat mukana syksyn seurakuntavaaleissa

• Jos aikoo asettua ehdolle tämän vuoden seurakuntavaaleissa, on löydettävä itselleen sopiva valitsijayhdistys. Listojen taustalla voi olla jokin tietty asia, aate tai arvomaailma. Lisäksi poliittisilla puolueilla on omia ehdokaslistojaan. Tilanne kuitenkin vaihtelee eri paikkakunnilla. Joskus puoluepolitiikassa mukana olevat ovat ehdolla jollakin ihan muulla kuin puolueensa listalla tai puolueiden listoilla voi olla ihmisiä, jotka eivät kuulu puolueeseen.

Kirkko ja kaupunki kysyi eduskuntapuolueiden puoluesihteereiltä, aikovatko ne asettaa omia ehdokaslistoja marraskuussa 2022 käytäviin seurakuntavaaleihin. Tällä hetkellä näyttää siltä, että omat listansa kokoavat ainakin Keskusta, Kokoomus, SDP ja Vihreät.

• Vuoden 2022 seurakuntavaalien ehdokasasettelu alkoi maaliskuussa ja päättyy 15. syyskuuta. Seurakuntavaalien ennakkoäänestys on 8.–12. marraskuuta ja vaalipäivä 20. marraskuuta. Pääkaupunkiseudulla seurakuntavaaleissa valitaan edustajat sekä paikallisiin seurakuntaneuvostoihin että Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten kirkkovaltuustoihin. Ehdolle asettuvan pitää olla vähintään 18-vuotias, mutta vaaleissa voivat äänestää kaikki 16 vuotta täyttäneet seurakuntien jäsenet.

• Lisätietoa vaaleista osoitteessa seurakuntavaalit.fi.

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: