Karitsa ja hänen palvojansa paratiisillisessa maisemassa, josta tutkijat ovat tunnistaneet viitisenkymmentä eri kasvilajia. Taustalla näkyvän kaupungin on tulkittu olevan Ilmestyskirjassa mainittu uusi Jerusalem.
”Pääsiäislampaamme on jo teurastettu” – 1400-luvulla maalatun alttaritaulun kohti katsova karitsa-hahmo kiehtoo yhä
Hubert ja Jan van Eyckin Karitsan palvonta tiivistää kärsimyksen, ylösnousemuksen ja pelastuksen teologiaa kuvaksi.
Belgialaisessa Gentin kaupungissa on yksi nähtävyys ylitse muiden: Pyhän Bavon katedraali ja siellä sijaitseva kuuluisa alttaritaulu. Taulun ovat maalanneet veljekset Hubert ja Jan van Eyck, ja se on nimeltään Karitsan palvonta. Esimerkiksi viime vuonna sitä kävi ihmettelemässä yli 223 000 vierailijaa.
En haluaisi turistioppaana yrittää selittää maallistuneille tai muista uskontoperinteistä tuleville katsojille, miksi alttaritaulun keskiössä on lammas ja miksi sitä kumarretaan. Että no, tämä karitsa tässä tavallaan on Jumala – että kristityillä on yksi Jumala, joka on kolme persoonaa, ja yksi näistä persoonista on paitsi Jumala myös ihminen, mutta tässä maalauksessa hän onkin karitsa. Että hän on kuollut, mutta elää. Ja että tämän samaisen karitsan, tai siis Jumalan, lihaa syödään ja verta juodaan aina, kun kirkossa vietetään messua.
Vuonna 1432 valmistunut Karitsan palvonta on paitsi hämmästyttävä taideteos myös oiva esimerkki siitä, millaisia symbolien ja viittausten kerrostumia kristinuskon keskeiset opit kantavat mukanaan. Osa maalauksen symboliikasta juontaa juurensa juutalaiseen uskonnonharjoitukseen ja Vanhaan testamenttiin. Osa viittaa Uuden testamentin teksteihin, lähinnä Johanneksen evankeliumiin ja Johanneksen ilmestykseen.
Karitsaa on toki kristillisessä taiteessa kuvattu kauan ennen kuin van Eyckin veljekset maalasivat alttaritaulunsa. Bysanttilaisissa mosaiikeissa ja keskiajan kirkkotaiteessa esiintyy voitonlippua liehuttava karitsa. Vieläkin vanhempia karitsan kuvia on löydetty katakombeista.
Verta ja kidutusvälineitä
Ensi vilkaisulla Karitsan palvonta on jokseenkin tyypillinen varhaisrenessanssin alttaritaulu. Se on useammasta erillisestä osasta koostuva niin sanottu polyptyykki, jonka paneeleihin on kuvattu Raamatun henkilöitä, enkeleitä ja pyhimyksiä. Alttarin ollessa suljettuna sen keskeisin kuva-aihe on Neitsyt Marian ilmestys.
Alun perin alttari on avattu vain sunnuntaisin ja kirkollisina juhlapäivinä. Silloin sitä näyttävät hallitsevan yläosan kolme suurta paneelia. Vasemmalla on Neitsyt Maria taivaan kuningattarena ja oikealla Johannes Kastaja. Keskimmäistä hahmoa toiset pitävät Kristus Kaikkivaltiaana, toisten mielestä hän on Isä Jumala.
Erityisen alttarista tekee kuitenkin karitsa. Yläosan majesteettisiin hahmoihin verrattuna karitsa on hämmentävän pieni. Se seisoo tyynenä alttaripöydän päällä vehreässä maisemassa. Karitsan rintaan isketystä haavasta suihkuaa verta kultaiseen maljaan. Eri suunnilta on kokoontunut joukko enkeleitä ja pyhiä ihmisiä kunnioittamaan sitä.
Osalla enkeleistä on käsissään Jeesuksen kärsimykseen ja kuolemaan liittyviä esineitä: risti, orjantappurakruunu, nauloja, keihäs, ruo’on päässä oleva hapanviiniin kastettu sieni, ruoskimispylväs ja ruokokeppi.
Pelastuksen kuva
Karitsan alla olevassa alttaripöydässä on latinankielinen teksti ”Ecce Agnus Dei qui tollit peccata mundi”. Eli ”Katsokaa, Jumalan Karitsa, joka ottaa kantaakseen maailman synnin”. Näillä sanoilla Johannes Kastaja kutsui Jeesusta.
Suunnilleen samoin sanoin Jeesusta tervehditään myös kirkoissa ennen ehtoollista Jumalan Karitsa -hymnillä: ”Jumalan Karitsa, joka kannat maailman synnin, armahda meitä.”
Karitsan palvonta onkin ehtoollisen kuva. Alttarilla on Kristuksen ruumis ja veri. Tai ehkä tarkemmin ottaen se on pelastuksen kuva, sillä ehtoollisen lisäksi kuvaan on mahdutettu myös toinen keskeinen sakramentti eli kirkon pyhä toimitus: kaste. Etualalla on kirkkojen kastemaljoja muistuttava kahdeksankulmainen suihkulähde, josta pulppuaa elämän vettä.
Kuvassa voi nähdä myös viittauksia lopunaikojen tapahtumia kuvaavaan Johanneksen ilmestykseen. Siinä taivasta hallitsee teurastettu Karitsa, jota kokoonnutaan kumartamaan. ”Sinut teurastettiin, ja verelläsi ostit väkeä Jumalalle kaikista heimoista, kansoista ja maista”, Karitsalle lauletaan.
“Pääsiäislampaamme Kristus”
Karitsa ei ole valikoitunut Kristuksen symboliksi sattumanvaraisesti. Kun kristityt juhlallisesti puhuvat pelastavasta karitsan verestä, heidän käyttämällään kielikuvalla on pitkät juuret. Jeesus ja ensimmäiset kristityt syntyivät kulttuuriin, jossa lampaidenkasvatus oli tärkeä elinkeino, ja karitsoiden uhraaminen kuului juutalaiseen temppelipalvelukseen.
Juutalaista pääsiäistä vietetään Egyptin orjuudesta vapautumisen muistoksi. Juhlan nimi pesah viittaa Toisen Mooseksen kirjan kertomukseen vitsauksista, joilla Jumala koetteli egyptiläisiä saadakseen nämä vapauttamaan israelilaiset orjansa. Viimeinen vitsauksista oli esikoispoikien surmaaminen. Säästääkseen esikoisensa israelilaisten tuli sivellä ovenpielensä karitsan verellä.
Ajatus Jeesuksesta pääsiäislampaana näkyy jo apostoli Paavalilla, jonka kirjeet ovat Uuden testamentin vanhimpia tekstejä. Ensimmäisessä kirjeessään korinttilaisille hän muistuttaa, että ”meidän pääsiäislampaamme eli Kristus on jo teurastettu”. Johanneksen evankeliumissa puolestaan ajoitetaan Jeesuksen kuolema samaan hetkeen, kun Jerusalemin temppelissä teurastettiin pääsiäislampaat.
Vasemmalla karitsan kasvot ennen restaurointia, oikealla restauroinnissa paljastuneet alkuperäiset kasvot.
Hätkähdyttävät silmät
Lähes kuudensadan vuoden historiansa aikana van Eyckien maalaama alttaritaulu on kokenut monenlaisia vaiheita. On oikeastaan ihme, että se on edelleen olemassa.
Karitsa on selvinnyt niin tulipalosta kuin reformaatioajan kuvien tuhoamisesta. Se on ryöstetty useammankin kerran. Mestariteoksen ovat anastaneet kokoelmiinsa niin Napoleon kuin Hitler. Jälkimmäiselle ei tosin ollut alttaritaulusta paljon iloa, sillä se kätkettiin suojaan ilmapommituksilta suolakaivokseen. Sieltä se sodan loputtua palautettiin kotikaupunkiinsa.
Vuodesta 2012 alkaen alttaria on restauroitu paneeli kerrallaan, ja työn arvioidaan lopullisesti valmistuvan ensi vuonna. Alaosan maalaukset, myös karitsa itse, tulivat yleisön nähtäville entistä ehompina jo vuonna 2020. Kun aiempien entisöintien väri- ja lakkakerrokset karitsan kasvoilta oli poistettu, niiden alta paljastuivat hätkähdyttävän ihmismäiset, suoraan kohti katsovat silmät.
Lähteenä on käytetty Peter Schmidtin kirjaa The Adoration of the Lamb (Sterck & De Vreese 2021).
Vahva, viaton, kuolematon – nämäkin eläimet voivat symboloida Jeesusta
Karitsan lisäksi on muitakin eläimiä, jotka on symboleina liitetty Jeesukseen, hänen kuolemaansa ja ylösnousemukseensa.
Kala
Moni tunnistaa pelkistetyn kalasymbolin kristilliseksi. Se on varhaisempi symboli kuin vaikkapa risti. Kala ei ole pelkkä kuva, vaan se on uskontunnustus. Kreikan kielen kalaa tarkoittava sana ikhthys nimittäin muodostuu sanojen Jeesus Kristus Jumalan Poika Pelastaja alkukirjaimista.
Pelikaani ja feenikslintu koristavat Pariisissa sijaitsevan saksalaisen Christuskirchen julkisivua.
Pelikaani
Monissa kirkoissa voi nähdä pelikaanin kuvan. Ennen uskottiin, että pelikaani ruokki poikasiaan verellään, jota se nokki rinnastaan. Tarvittiin vain assosiaatio ristiinnaulitun Jeesuksen kyljen haavasta vuotavaan vereen ja ehtoollisella verellään ihmisiä ravitsevaan Kristukseen, ja pelikaanista tuli Kristuksen ja ehtoollisen symboli. Viis siitä, että todellisuudessa pelikaani ruokkii poikasiaan kaloilla, joita se kantaa nokkapussissaan.
Feeniks
Tarujen feenikslintu syntyy uudelleen tuhkasta. Varhaiset kristityt pitivät feeniksiä Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen symbolina. Ikuisesta elämästä viestivää feeniksiä on käytetty myös hautakivien koristeena.
Fra Angelicon ja Fra Filippo Lippin Kuninkaiden kumarrus -maalauksessa on riikinkukkoja tallin katolla.
Riikinkukko
Antiikissa uskottiin, ettei riikinkukon liha koskaan mätäne. Kristillisessä taiteessa se on siksi kuolemattomuuden ja Kristuksen ylösnousemuksen symboli, ja se tunnetaan jo ensimmäisiltä kristillisiltä vuosisadoilta. Riikinkukkoja näkee paitsi kirkkojen koristeluissa – esimerkiksi mosaiikeissa – myös useissa Jeesuksen syntymää kuvaavissa maalauksissa.
Rafaelin Tiklimadonna-maalauksessa Jeesus-lapsen ja Neitsyt Marian seurassa on tikliä pitelevä Johannes Kastaja.
Tikli
Erityisesti renessanssitaiteessa yleisiä ovat maalaukset, joissa on Jeesus-lapsi äitinsä ja pikkulinnun kanssa. Useimmiten tuo lintu on tikli, joka symboloi Jeesuksen kärsimystä ja ristiinnaulitsemista. Legendan mukaan tikli yritti irrottaa orjantappuran piikkejä Jeesuksen otsasta ja tahri itsensä vereen. Siksi sen naama on punainen.
Yksityiskohta Martin Schongauerin työpajan tekemästä alttaritaulusta. Neitsyt Marian ilmestykseen on kuvattu yksisarvinen.
Yksisarvinen
Maaginen tarueläin yksisarvinen sai keskiajalla taipua myös Kristuksen symboliksi, pidettiinhän sitä puhtaana ja viattomana. Monien kertomusten mukaan yksisarvisia pyydystettiin neitsyiden avulla, minkä voi nähdä vertauskuvana Jeesuksen neitseellisestä syntymästä.
Maurice Harronin Aslan-veistos Belfastissa C. S. Lewisin aukiolla.
Leijona
Leijona on vallan ja voiman symboli ja sellaisena osuva kuvaamaan taivaan kuningasta. Raamatun Ilmestyskirjassa Jeesuksesta puhutaan Juudan leijonana. Vanhan uskomuksen mukaan leijonan pennut makaavat synnyttyään kuolleina kolmen päivän ajan, kunnes isäleijona herättää ne eloon hengittämällä niiden kasvoille. Siksi leijona on sopiva Kristuksen ja ylösnousemuksen symboli. Kristus-symboliikkaa kantaa myös C.S. Lewisin Narnia-kirjojen Aslan-leijona.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Krusifiksi eli Jeesus ristillä saattaa olla maailman tunnetuin kuva-aihe, mutta se on muutakin kuin pelkkä kuva – taiteilija Ilkka Sariola kertoo, kuinka sitä luetaan
HengellisyysTaiteilija Ilkka Sariola on maalannut kaksi krusifiksia. Niissä hän näyttää Jumalan, joka kärsii koko ruumiillaan ja voittaa kuoleman.
