Antti Malinen on ollut koko 10 vuotta kestäneen pappisuransa ajan seppo eli lippukunnan yhteyshenkilö seurakunnassa.
”Partio on vastavoima hälläväliä-asenteelle”
Suurin osa partiolaisista kuuluu lippukuntiin, jotka tekevät yhteistyötä kirkon kanssa. Seppomestari varmistaa, että yhteistyö pelaa.
Partiohikari oli Antti Malisen tulos Valomerkin Millainen partionjohtaja olisit -testistä.
”En koe itseäni ihan partiohikariksi. Tiedän ja tunnen sellaisia partiolaisia, joilla partioon menee huikeita tuntimääriä viikossa”, hän toteaa.
Mitä enemmän miehen tarinaa kuuntelee, sitä osuvammalta testitulos kuitenkin tuntuu.
Antti Malinen on ollut nuoresta asti partiolainen. Vuosien varrella hän on kokeillut erilaisia pestejä vartionjohtajasta piirineuvoston jäsenyyteen. Piirineuvosto on Pääkaupunkiseudun Partiolaisten korkein päätäntäelin jäsenkokousten välissä.
Partiotoimintaan Malista motivoikin juuri tekemisen meininki.
”On arvokasta, että lapsille ja nuorille tarjotaan mahdollisuus tehdä itse ja heihin luotetaan. Partio on vastavoima hälläväliä-asenteelle. Siellä ajatellaan, että asiat voivat muuttua yhdessä tekemällä parempaan suuntaan.”
Suomen suurin nuorisojärjestö
35-vuotiaalla perheenisällä ei tahdo enää aika riittää partion viikoittaiseen toimintaan osallistumiseen. Harrastus ei ole kuitenkaan kadonnut minnekään miehen elämästä.
Sen takaa seppomestarin työ ja erilaiset projektit omassa kotilippukunnassa Olarinmäen Samoojissa.
Partio on siitä yllättävä harrastus, että noin 70 prosenttia partiolaisista kuuluu lippukuntiin, joiden taustayhteisönä toimii evankelis-luterilainen seurakunta. Määrä ei ole aivan vähäinen, sillä partio on Suomen suurin nuorisojärjestö yli 65 000 jäsenellään.
Samaan aikaan partio on uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton. Yhdistelmä voi kuulostaa erikoiselta, mutta annetaan Malisen selittää.
”Universaalisti partioaate on tiettyyn uskontoon sitoutumaton, mutta partiolupaus pitää sisällään ajatuksen uskonnosta. Eri puolella maapalloa se voi liittyä eri uskontoihin.”
Seurakunnista löytyy seppoja
Lippukuntien yhteyshenkilönä seurakunnissa toimivat sepot. He ovat usein nuorisotyöntekijöitä, joiden työhön partiotoiminta on sisällytetty.
”Tavoitteena on se, että joka seurakunnassa olisi nimetty seppo. Arvokasta olisi, että henkilö voisi näkyä myös jonkin verran lippukuntien arkityössä, eikä vain hallinnollisena henkilönä”, kuvailee Malinen.
Käytännössä seurakunnat tukevat lippukuntia rahallisesti esimerkiksi tarjoamalla toiminta-avustuksia tai kiinteistöjä kokoontumistiloiksi. Vastineeksi kirkko saattaa esimerkiksi toivoa, että partiolaiset keräävät muutaman kerran vuodessa kolehdin.
Malinen toivoisi kuitenkin vielä nykyistä aktiivisempaa yhteistyötä seurakuntien ja lippukuntien välillä.
Kaikissa seurakunnissa seppoa ei vielä ole tai pesti voi vaihtua hyvin usein. Sitä varten on olemassa Malisen kaltaisia seppomestareita.
Seurakunnan partiotyöntekijät eivät anna partiolupausta, mutta nykyisin suurimmalla osalla on seppohuivi.
Työ ja vapaa-aika sekoittuvat
Antti Malinen on työskennellyt ”epävirallisesti ja virallisesti” seppona koko 10 vuotta kestäneen pappisuransa. Välillä hän on ollut seurakuntansa ainoa seppo. Välillä kaverina on ollut toinen seppo.
Tällä hetkellä hän on rippikoulupapin lisäksi seppomestari. Pestissään Malinen opastaa hiippakuntansa muita seppoja, joista kaikki eivät välttämättä kuulu partioon. Heille partion perusajatukset voivat olla vieraita.
Partio kuuluu Malisen työhön ja vapaa-aikaan. Häntä se ei kuitenkaan ahdista. Myös pappina hänellä menevät työ ja vapaa-aika sekaisin: seurakuntaelämä kuuluu työn lisäksi myös vapaa-aikaan.
Lopulta Malinen myöntää, että partiohikari ei ole ihan kaukaa haettu kuvaus hänen kohdallaan. Vaikka partio ei ole jatkuvasti läsnä, partioihanteet ovat säilyneet.
”Testi kertoo jotain elämänasenteestani. Ehkä jaan partiolaisuuteen ja partiolaiselle tyypillisiä ajatusmalleja siitä, miten tätä elämää tässä elellään ja toimeen tartutaan.”
Miten ateisti selviää partiossa?
Kuva: Suomen Partiolaiset / Janne Seppänen
Partiolupauksessa jo 7-vuotiaat nassikat lupaavat parhaansa mukaan rakastaa Jumalaansa. Lippukunnissa voidaan järjestää myös iltahartauksia ja leirijumalanpalveluksia.
”Taustayhteisösopimuksen seurakunnan kanssa tehneet lippukunnat antavat sopimuksen mukaan taustayhteisönsä mukaista uskontokasvatusta”, kuvailee Antti Malinen.
Taustayhteisönä voi toimia evankelis-luterilaisen kirkon lisäksi esimerkiksi ortodoksinen kirkko tai Pelastusarmeija.
Ilman hengellistä taustayhteisöä toimivat lippukunnat eivät välty uskonnollisuudelta. Niiden tulisi antaa uskontokasvatusta kaikkien lippukunnan jäsenten taustojen mukaisesti.
Käytännössä uskonnollisen sisällön määrä riippuu paljon lippukunnasta ja sen johtajista. Suurin osa aktiivisista johtajista on nuoria, joten vaihtuvuus on suurta.
”Olarin alueen lippukunnissa on myös sellaisia lapsia ja nuoria, jotka eivät ole seurakunnan jäseniä. Se ei estä lippukunnan toimintaan osallistumista”, Malinen toteaa.
Seurakunnan kanssa yhteistyössä toimivan lippukunnan ei kuitenkaan tarvitse eri uskontoon kuuluvien vuoksi luopua uskontokasvatuksesta tai järjestää kaikille oman uskontonsa mukaista toimintaa.
Jokainen voi itse harkita, osallistuuko uskonnolliseen toimintaan. Ketään ei viedä väkipakoilla hengellisiin tilanteisiin.
Testaa itse, millainen partionjohtaja olisit. Tee Valomerkin partiojohtajatesti!
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Partio pitää pintansa Espoossa – partion peruskirjan uudistus selkeytti suhdetta kirkkoon
AjankohtaistaEspoossa ja Kauniaisissa on lähes 4 400 partiolaista.
