“Tässä ei todellakaan voinut vain tulla settiin, heittää läppää ja lähteä”, Ona Huczkowski sanoo.
”Piti heittäytyä itsekin synkkiin vesiin” – Ona Huczkowski antaa äänen nuorten pahoinvoinnille
23-vuotias Ona Huczkowski tekee pääroolin vihaa uhkuvana teininä uutuuselokuvassa Uhma.
Ona Huczkowski, 23, esiintyy pian valkokankaalla nuoren elämänsä tärkeimmässä roolissa. Viime syksynä hänet nähtiin sympaattisena sivuhahmona elokuvassa Mielensäpahoittajan rakkaustarina. Helmikuun lopussa ensi-iltansa saava, Visa Koiso-Kanttilan ohjaama Uhma vie kipeämpien kysymysten äärelle.
– Tässä ei todellakaan voinut vain tulla settiin, heittää läppää ja lähteä. Piti heittäytyä itsekin synkkiin vesiin, Huczkowski sanoo.
Huczkowskin näyttelemä Vilma on menettänyt isänsä eikä sopeudu uusperheen elämään. Jäsentymätöntä vihaa uhkuva teini päätyy nuorisokotiin muttei alistu henkilökunnan mielivaltaan.
Vaikka Vilma ja elokuva ovat fiktiota, tarinan kuvaama maailma on totta. Sen taustalla on Koiso-Kanttilan tutkimus lastensuojelulaitosten ongelmista. Vuonna 2020 hän teki aineistonsa pohjalta Ylelle audiodokumenttisarjan Huostassa.
Huczkowski kuunteli sarjan haastattelut moneen otteeseen ennen kuvauksia. Tilastot, otsikot ja etäiset mielikuvat saivat ihmisen äänen. Hän sai nuorten ja hoitajien puheista kosketuksen siihen, miltä laitoksissa tuntuu.
Kukaan ei ole hänen puolellaan kotona, joten hänen on vaikea uskoa, että kukaan olisi hänen puolellaan missään muuallakaan.
Huczkowski on itse saanut kasvaa aikuiseksi ilman isompia kriisejä. Erosta poikaystävän kanssa hän pääsi yli purkamalla tunteitaan vanhemmilleen, kavereille ja päiväkirjoihin. Siksi Vilman mielenmaiseman ymmärtäminen vaati pitkiä keskusteluja ja intensiivisiä treenejä.
– Puhuimme Visan kanssa paljon siitä, mitä Vilma on käynyt läpi ja minkä takia hän reagoi tilanteisiin kuten reagoi.
Nyt Huczkowski on saanut kuvauksiin sen verran etäisyyttä, että hän osaa katsoa hahmoaan ulkopuolelta. Vilma herättää hänessä samaan aikaan empatiaa ja turhautumista.
– Vilma tietää, mikä on oikein ja väärin, ja pohjimmiltaan haluaa kaikille parasta. Hän ei vain osaa tuoda sitä esiin muuten kuin olemalla raju ja hyökkäävä. Mutta ymmärrän sen täysin. Vilmaa ei kuunnella, eikä häneen uskota. Kukaan ei ole hänen puolellaan kotona, joten hänen on vaikea uskoa, että kukaan olisi missään muuallakaan hänen puolellaan.
Ona Huczkowski opiskelee ensimmäistä vuotta näyttelijäksi Teatterikorkeakoulussa. Omien sanojensa mukaan hän päätyi alalle puolivahingossa.
Nuorten ääni kuuluviin
Suomessa on ennenkin tehty elokuvia paikkaansa etsivistä nuorista. Muun muassa Täältä tullaan, elämä! (1980), Kissan kuolema (1994), Sairaan kaunis maailma (1997) ja Hölmö nuori sydän (2018) ovat kaikki maalanneet korutonta kuvaa omasta ajastaan. Ona Huczkowski löytää leffoista yhteisen tekijän.
– Lähtökohta on saada nuorten ääni kuuluviin. Toivottavasti Uhmakin herättelee jengiä ja erityisesti niitä, jotka voivat tehdä muutoksia. Varhaiskasvatuksessa ja lastensuojelussa uudistukset tulevat yleensä ylhäältä. Haluan uskoa, että useimmilla ihmisillä, jotka lähtevät alalle, on hyvät intentiot. Mutta jos heitä ylikuormitetaan ja maksetaan paskaa palkkaa, se alkaa väistämättä vaikuttaa ilmapiiriin.
Täältä tullaan, elämä! -klassikossa 18-vuotias Kati Outinen teki läpimurtoroolinsa. Uhmassa ympyrä sulkeutuu: Outinen on toisessa päässä elämänkaartaan, nuorisokodin johtajana. Nyt on Huczkowskin vuoro antaa kasvot uudelle sukupolvelle. Viestikapula välittyi lämmöllä.
– Katin kanssa oli ihana näytellä. Kun Kati oli paikalla, hän otti tilanteen ja huoneen haltuun. Minä olin enemmän sellainen, että kaikki käy, mutta Kati ei häikäillyt sanoa mielipiteitään ääneen. Se itsevarmuus oli inspiroivaa, koska siinä ei ollut mitään ylimielisyyttä. Kati on vain niin kokenut, että hän tietää, mitä tekee.
Huczkowski myöntää, että ensimmäinen iso päärooli oli monella tasolla rankka. Sen vastapainoksi hän haki voimaa ja rauhaa liikunnasta. Lenkillä, salilla ja ryhmäliikuntatunneilla käyminen on hänelle kuin terapiaa. Joskus juokseminen auttaa saamaan ajatukset kasaan.
Uhman maailmaa ja Vilman hahmoa puitiin myös yhteisillä kävelylenkeillä ohjaajan kanssa. Yhdellä niistä Koiso-Kanttila rohkaisi Huczkowskia pyrkimään Teatterikorkeakouluun. Lisää kannustusta tuli kotoa. Hän pääsi sisään ensi yrittämällä ja opiskelee nyt näyttelijän ammattiin.
– Äidilleni oli nostalgista kuulla, että halusin hakea Teakiin. Tuntuu hienolta seurata hänen jalanjäljissään.
Ona Huczkowski koki, että ensimmäinen iso päärooli oli monella tasolla rankka. Sen vastapainoksi hän haki voimaa ja rauhaa liikunnasta.
Nelivuotiaana Barcelonasta Helsinkiin
Ona Huczkowski syntyi Barcelonassa. Hänen äitinsä Tiina Huczkowski on ammattitanssija, joka pääsi opiskelemaan Teatterikorkeakoulun tanssitaiteen laitokseen heti sen perustamisvuonna 1983.
Isä David Lewis on Karibian britti. Hän esiintyi työkseen DJ:nä klubeilla, mutta tyttären mukaan on jo eläköitynyt niistä hommista.
Äidiltään Ona peri puolalaisen sukunimen. Hänen mukaansa Huczkowskit asettuivat Suomeen jo sukupolvia sitten, eikä Ona muista, että heillä olisi Puolaan sen kummempaa yhteyttä. Barcelonassa kotona puhuttiin suomea ja englantia, sen ulkopuolella espanjaa.
Kun Ona oli nelivuotias, perhe muutti Suomeen, Helsingin Vallilaan. Mukana tuli myös kaksi vuotta nuorempi pikkuveli.
– Veikkaan, että minuun jäi Espanjasta sellainen pirteä meininki: menevyys, puheliaisuus, kovaäänisyys. Muistan, kuinka siellä tanssittiin kaduilla ja ihan random ihmiset saattoivat tulla sanomaan lapsille, että ’voi miten ihania’.
Omaa identiteettiään Huczkowski ei lokeroi asuinpaikan tai kansalaisuuden perusteella. Yhtä lailla hänellä on yhteys vaikkapa Lontooseen, missä isän sukulaiset asuvat.
– Nyt olen asunut Suomessa pian jo 20 vuotta, ja täällä on minun kotini ja hyvä kodikas olo. On traditioita, joissa joko olen messissä tai en ole. Ehkä minuun on tullut sellaisia, voisiko sanoa suomalaisia piirteitä, mutta onhan Suomi muuttunut isosti siitäkin, kun tänne pienenä tulin.
Ona Huczkowski ei lokeroi identiteettiään asuinpaikan tai kansalaisuuden perusteella. Hän asui ensimmäiset vuotensa Espanjassa, ja hänen isänsä sukulaiset asuvat Isossa-Britanniassa.
Lempeyden kautta
Vilma-hahmo ja hänen tosielämän kohtalotoverinsa kipuilevat siksi, etteivät tule kuulluiksi. Sitä kokemusta Ona Huczkowskilla ei ole ollut. Perheensä arvot hän summaa kahteen sanaan: ”lempeyden kautta”.
– Äitini on lämpimin, kuuntelevin ja ymmärtäväisin ihminen, jonka tiedän. Meillä kotona oli aina vapaus ilmaista tunteita. Se piti sisällään myös sen, että jos oli paha olla ja teki mieli huutaa, sitten huudettiin.
Uskonnosta kotona ei juurikaan puhuttu, mutta Huczkowski muistaa, että hän tenttasi pikkutyttönä aiheesta joitakin äidin sukulaisia.
– He olivat kristittyjä, ja kyselin heiltä uteliaana Jumalasta. Meillä oli pitkä keskustelu esimerkiksi siitä, mitä se käytännössä tarkoittaa, että Jumala on luonut meidät. Minulle oli tärkeää saada asioille looginen selitys. Olen edelleen tosi looginen ihminen, mikä on voinut erkaannuttaa minua uskonnosta.
En hyppää heti negatiivisiin johtopäätöksiin pikkuasioista, tyyliin että nyt tuo varmaan vihaa minua, kun katsoi noin.
Huczkowski ei silti kavahda uskonnollista tematiikkaa. Viime vuonna hänen äitinsä esiintyi Via Crucis -pääsiäisnäytelmässä. Sen ohjasi hänen kummisetänsä Markku Arokanto.
– Minua harmittaa vieläkin, etten päässyt näkemään sitä omien kiireideni takia.
Mihin Huczkowski itse uskoo? Iso kysymys saa hiljentymään hetkeksi. Sitten hän katsoo silmiin.
– Uskon siihen, että omalla suhtautumisella asioihin on iso merkitys. En hyppää heti negatiivisiin johtopäätöksiin pikkuasioista, tyyliin että nyt tuo varmaankin vihaa minua, kun katsoi noin. En ehkä voi sanoa, että oletan ihmisistä aina hyvää, mutta... kyllä minä periaatteessa oletan. Suhtautumiseni muuttuu vasta, jos siihen on syytä.
Peruskoulun jälkeen Ona Huczkowski etsii omaa polkuaan. Hänen ensimmäinen intohimonsa oli tanssi, mutta hän lähti opiskelemaan merkonomiksi. Äidin yhteyksien kautta hän löysi sitten näyttelemisen.
Merkonomista näyttelijäksi
Näytteleminen ei ollut Ona Huczkowskin lapsuuden haaveammatti. Omien sanojensa mukaan hän päätyi kameroiden eteen puolivahingossa. Äidin yhteyksien kautta hän oli päätynyt esiintymään ”johonkin jäätelömainokseen”. Sitten äidin puhelin soi: tuotantoyhtiö halusi hänet ”johonkin näyttelemään”. Koska hän oli alaikäinen, casting-puhelut otti vastaan äiti eikä hän itse.
– Itse en rehellisesti sanottuna edes tarkkaan tiedä, miten se meni, hän sanoo ja nauraa.
Huczkowskin ensimmäinen intohimo oli tanssi. Hän harjoitteli 14–15-vuotiaaksi asti viisi kertaa viikossa. Repertuaarissa oli koko skaala: balettia, nykytanssia, hiphopia, showtanssia. Sitten hän vain päätti lopettaa – eikä tanssijaäidillä ollut siihen mukisemista. Näytteleminen vei harrastuksena mennessään.
– Alkuun se tietysti oli vain tekemistä ilman syventymistä, hän toteaa.
Ammattinsa Huczkowski sai valita ilman kotoa tulleita paineita. Peruskoulun jälkeen jotain piti keksiä, joten hän tempaisi ”villin kortin”.
– Minua usein naurattaa, että olen oikeasti ammatiltani merkonomi. En edes muista, miksi niihin opintoihin hain. Opo varmaankin suositteli ja vanhemmat kannustivat, että lähde nyt johonkin suuntaan, koska keskiarvoni ei ollut korkea.
Lopulta isoin opettelun aihe on oman keskeneräisyyden hyväksyminen.
Bisnesmaailman sijaan Huczkowski meni kolmeksi vuodeksi töihin päiväkotiin. Sitä yhdisti näyttelijän ammattiin yksi asia: molemmissa töissä pääsee leikkimään.
– Minulle on luontaista heittäytyä lapsen tasolle. Kun tulin tähän kouluun, tajusin, miten iso merkitys omalla motivaatiolla on.
Teatterikorkeakoulussa Ona Huczkowski on ymmärtänyt, että näyttelijäksi opiskelu tarkoittaa eniten itsensä opiskelua. Koko ajan omaksutaan uutta tietoa, ja samalla tutkiskellaan omia ajatuksia, tunteita ja reaktioita.
– Lopulta isoin opettelun aihe on oman keskeneräisyyden hyväksyminen. En ole ollut näin syvällä itsessäni varmaan ikinä elämäni aikana. Siitä herää jopa pieni pelko. Olenko oikeasti koskaan täysin sujut itseni kanssa? Kun valmistun, onko minulla selkeä ote itsestäni näyttelijänä? Ehkä silti odotan tulevaa enemmän uteliaisuudella kuin pelolla.
Juuri nyt otsikot eivät luo uskoa näyttelijöiden toimeentuloon: Yle joutuu tinkimään budjetistaan, kotimainen sarjatuotanto on jumissa, teatterien rahoitusta leikataan.
– Kyllä me siitä luokkalaisten kanssa paljon puhutaan, ja kaikkia vähän ahdistaa, Huczkowski sanoo.
– Meille on sanottu, että tämä koulu on kupla, jossa saa olla turvassa, oppia uutta ja tehdä kaikenlaisia proggiksia. Se on totta ja pitää minut järjissäni. Keskityn nyt täällä koulussa olemiseen ja toivon, että viiden vuoden päästä on eri tilanne.
Kuka?
Ona Huczkowski, 23, opiskelee Teatterikorkeakoulussa ensimmäisellä vuosikurssilla. Hän asuu Helsingissä. Ennen opintojaan hän on näytellyt elokuvissa Eden (2020), Hirttämättömät (2023) ja Mielensäpahoittajan rakkaustarina (2024) sekä tv-sarjoissa Karkurit (2021), Mieheni vaimo (2022), Savela (2022–2024) ja Eroja ja sovintoja (2023).
Mitä?
Näyttelee pääosaa Visa Koiso-Kanttilan ohjaamassa ja Reeta Ruotsalaisen käsikirjoittamassa elokuvassa Uhma, jonka ensi-ilta on 28.2. Elokuvan taustalla on Koiso-Kanttilan tutkimus lastensuojelulaitosten ongelmista.
Motto
Se ei pelaa, joka pelkää.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Kaikki eletyt ikäkaudet elävät ja limittyvät sisällämme” – Queen of Fucking Everything -sarjan Laura Malmivaara nauttii vanhenemisesta
Hyvä elämäKaksi vuotta sitten syntyneen iltatähden ansiosta Laura Malmivaara elää keski-ikäisenä kolmekymppisen elämää. Hän ajattelee, että elämän käännekohdat ymmärtää vasta jälkeenpäin.
