Jenni Kokander kokee Vailla vakinaista asuntoa -yhdistyksen ihmiset monin tavoin merkityksellisiksi.
Näyttelijä Jenni Kokander käy vapaa-ajallaan tapaamassa asunnottomia Itä-Pasilassa – ”Opin jo kotoa, että ketään ei jätetä”
Jenni Kokander hauskuttaa Pakastaja-Elvinä uudessa Risto Räppääjä -elokuvassa. Hän pitää roolia uransa tärkeimpänä. ”Kulttuuri on koko ihmiskunnan kehityksen avain”, Kokander sanoo.
Vailla vakinaista asuntoa -yhdistyksen tiloissa näyttelijä Jenni Kokander tutkii keski-ikäisen naisen kanssa pipoja ja hattuja. Nainen on asunnoton ja tarvitsee uuden päähineen. Kokander auttaa häntä sen valinnassa. Välillä he vaihtavat pari sanaa myös ranskaksi. Kaksikolla tuntuu juttua riittävän.
Täällä Kokander on tuttu kasvo, sillä hän aloitti vuonna 2022 yhdistyksen kummina.
– Kaikki lähti siitä, että olimme mieheni kanssa ottaneet tavaksi lahjoittaa joululahjarahamme johonkin hyvään tarkoitukseen. Korona-aikana kodin merkitys konkretisoitui, ja mietimme, miten selviävät sellaiset ihmiset, joilla ei ole kotia. Annoimme siksi kahtena vuonna rahamme tälle asunnottomien yhdistykselle.
– Sitten saimme yhdistyksen työntekijältä koskettavia kuvia asunnottomien jouluateriasta. Kysyin, voisinko olla jotenkin avuksi. Työntekijä ehdotti minulle kummiksi ryhtymistä.
Ymmärrän nyt sen, että asunnottomuus voi koskea ketä tahansa. Joskus asiat vain menevät niin mönkään.
Kummin tehtävään sisältyi lähinnä asunnottomien vapaamuotoista tapaamista Itä-Pasilan tiloissa. Kun vuoden mittainen kummin pesti loppui, Kokander tahtoi jatkoi tapaamisia.
– Rakastan ihmisiä ja juttelemista erilaisten ihmisten kanssa. En itse asiassa edes ajattele tekeväni mitään vapaaehtoistyötä.
– Täällä heitetään tittelit narikkaan. En saa siitä, että olen julkisuuden henkilö, mitään ylimääräistä rispektiä, mutta saan ehkä sen avulla ihmiset helpommin juttelemaan.
Asunnottomat syrjäytetty yhteiskunnasta
Asunnottomien yhdistyksen ihmiset Jenni Kokander kokee monin tavoin merkityksellisiksi. Heidän parissaan myös hänen oma yksinäisyyden tunteensa on helpottanut.
– Kun minusta on tullut julkisuuden ihminen, olen huomannut ihmisten nostavan minut jotenkin ylemmäksi ja odottavan minulta jotain erityistä. Minut on tavallaan irrotettu yhteisöstä, mikä on aiheuttanut yksinäisyyden tunnetta.
– Samaan aikaan asunnottomat on syrjäytetty yhteiskunnasta. Se tuntuu väärältä, sillä samaa porukkaa tässä kuitenkin ollaan.
Lapsena halusin tulla isona leijonaksi, ja näytteleminen on kai lähinnä sitä.
Kokander kertoo eläneensä aiemmin ennakkoluuloisessa nimbyily-maailmassa, jossa kartetaan esimerkiksi liikennevälineissä epämääräiseltä näyttävää väkeä.
– Ymmärrän nyt sen, että asunnottomuus voi koskea ketä tahansa. Joskus asiat vain menevät niin mönkään. Asunnottomista puhutaan usein tietyn surkeuskuvaston kautta, mutta ei ihmisen olosuhde ole sama kuin hänen identiteettinsä. Jokaisella asunnottomalla on oma elämäntarinansa.
Kokander kokee saaneensa asunnottomista monta ystävää.
Jenni Kokander kokee vääräksi sen, ettei asunnottomia kohdella kuin muita ihmisiä.
Koulunäytelmästä sysäys näyttelijäksi
Humaanin elämänasenteen Jenni Kokander sai jo kotoa, mistä hän on vanhemmilleen kiitollinen.
– Äitini on tehnyt elämäntyönsä Punaisella Ristillä ja isäni työskentelee kuvataiteilijana. He ovat iskostaneet, että heikommista on pidettävä huolta eikä ketään jätetä. Yritän välittää näitä arvoja myös omille lapsilleni.
Vanhemmat kannustivat tytärtään myös kokeilemaan erilaisia taidelajeja. Hän harrasti kuvataidetta, kirjoittamista ja teatterin tekemistä.
– Lapsena halusin tulla isona leijonaksi, ja näytteleminen on kai lähinnä sitä, Kokander kertoo nauraen.
– Teini-ikäisenä taas kuvittelin itseni jonkinlaiseksi renessanssineroksi. Istuimme ystäväni kanssa Fazerin kahvilassa, poltimme vihreää Barclayta ja kirjoitimme runoja. Kaipaan sitä nuoruuden ehdottomuutta, kun uskalsin huutaa maailman vääryyksistä.
Olen oppinut tajuamaan sen arvon, että minulla on kyky saada ihmiset nauramaan. Se tuntuu ihanalta.
Näyttelijän tielle Kokanderia vei erityisesti Steiner-lukion oppilaiden tekemä klassikkonäytelmä Saatana saapuu Moskovaan.
– Suomen kielen opettajani Tapani Seppälä näki, ettei lukio ole minun paikkani ja kannusti hakemaan kesken lukion Teatterikorkeakouluun. Minä hain ja yllättäen pääsin.
– Olihan se rohkea neuvo ammattikasvattajalta, mutta minun tapauksessani se toimi.
Teatterikorkeakoulussa Kokander kokee olleensa herkkä ja hieman outo tyttö, joka halusi tehdä vakavia draamarooleja.
– Kerran sitten tein koulussa demoesityksen, jossa esiintyi vanha ja reppana enkelihahmo. Se sai ihmiset nauramaan, mistä tietysti loukkaannuin syvästi. Komiikka alkoi kuitenkin tulla vähän väkisin mukaan töihini, ja viimeisellä kurssilla minut oli tietämättäni luokiteltu koomiseksi näyttelijäksi.
Jenni Kokanderin mukaan hyvä komiikka perustuu aina havaintoihin maailmasta.
Komiikan tekeminen voi olla armotonta
Koomikkoutensa kanssa Jenni Kokander on nykyään täysin sinut. Eihän se sulje pois vakavampia draamarooleja.
– Olen oppinut tajuamaan sen arvon, että minulla on kyky saada ihmiset nauramaan. Se tuntuu ihanalta. Komiikan tekeminen voi olla myös armotonta, sillä usein siinä tehdään vitsiä itsestä ja saattaa käydä niinkin, ettei yleisö naurakaan.
Kokanderin mukaan hyvä komiikka perustuu aina havaintoihin maailmasta. Se voi olla oivallinen väline myös yhteiskunnallisen keskustelun käymisessä.
On armollista, ettei keskity vain itseensä, vaan antaa muillekin mahdollisuuden tulla nähdyiksi.
Tänä keväänä Kokander nähdään jälleen tutussa roolissa Pakastaja-Elvinä Risto Räppääjä ja kaksoisolento -elokuvassa. Elokuvan on tällä kertaa ohjannut musikaalivelhona tunnetuksi tullut Samuel Harjanne. Henkilöhahmot intoutuvat vähän väliä laulamaan ja tanssimaan.
– Koen olleeni hyvissä käsissä. Kun elokuvassa on vielä Kerkko Koskisen upea musiikki, tarvitsi vain heittäytyä. Se tuntui kuin lahjalta, Kokander sanoo.
Tomeran Pakastaja-Elvin roolia Kokander pitää tähänastisen uransa tärkeimpänä.
– Kun minua ensimmäisen kerran pyydettiin rooliin, se tuntui suurelta kunnialta. Samalla olin hieman kauhuissani, koska perheessäni tunnetaan hyvin Risto Räppääjä -elokuvat. Lisäksi Elvin roolissa on aiemmin nähty ihailemani näyttelijät Ulla Tapaninen ja Riitta Havukainen.
– Nyt neljännellä kerralla tuntuu, että olen lunastanut paikkani. Joillekin olen se ainoa ja oikea Elvi-täti.
Pakastaja-Elvin roolia Jenni Kokander pitää tähänastisen uransa tärkeimpänä.
Risto Räppääjä -elokuvat yhdistävät perheitä
Uuden elokuvan lapsinäyttelijöitä Aleksi Johanssonia ja Alma Järvensivua Jenni Kokander kehuu musikaaliammattilaisiksi. Hän kokee oppineensa lapsilta huikeaa läsnäolon taitoa.
Kokanderin mukaan elokuvan kantavana teemana on, että ei pidä antaa ennakkoluuloille valtaa eikä ajatella, että vain itse on oikeassa. Tämä olisi hänestä hyvä pitää mielessä tänä polarisoituneena aikakautena.
– Elokuvan kaksoisolentoteema taas kertoo siitä, että olemme kaikki samaa porukkaa tämän taivaan alla. Olemme toistemme peilejä, jos vain pysähdymme katsomaan. On armollista, ettei keskity vain itseensä, vaan antaa muillekin mahdollisuuden tulla nähdyiksi.
Kokander pitää arvokkaana sitä, että Risto Räppääjä -elokuvat yhdistävät perheitä, sillä elokuvan kommelluksille voivat kaikenikäiset nauraa yhdessä.
– Sinikka ja Tiina Nopolan viisaat tekstit kertovat ihmisenä olemisesta huumorin keinoin.
Laadukkaiden kirjojen ja elokuvien tarjoaminen lapsille ja perheille on Kokanderista tärkeää.
– Kulttuurihan on koko ihmiskunnan kehityksen avain.
Kokander kertoo muistuttavansa Pakastaja-Elviä myös siviilissä. Hän on vapaa-ajalla kova siivoamaan, laittamaan ruokaa, leipomaan ja pikkelöimään.
– En ole koskaan ollut mikään bilehile. Vietän mielelläni aikaa perheen parissa kodin rauhassa.
Kokander käy puolisonsa ja perheen 17- ja 12-vuotiaiden lasten kanssa muun muassa vesijuoksemassa ja konserteissa.
– Seuraavaksi menemme katsomaan yhdessä Hanoi Rocksia, mikä tuntuu tosi siistiltä.
Kuka?
Jenni Kokander, 45, on Vantaalla asuva näyttelijä ja kirjailija, joka tekee vapaaehtoistyötä Vailla vakinaista asuntoa -yhdistyksessä.
Mitä?
Kokander näyttelee Risto Räppääjä ja kaksoisolento -elokuvassa, joka saa ensi-iltansa 14.2. Kokanderin uusin jännitysromaani Äidit palaavat aina (Tammi) julkaistiin viime vuonna.
Motto
Mieluummin narri kuin kuningas. (William Shakespeare)
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
”Piti heittäytyä itsekin synkkiin vesiin” – Ona Huczkowski antaa äänen nuorten pahoinvoinnille
Hyvä elämä23-vuotias Ona Huczkowski tekee pääroolin vihaa uhkuvana teininä uutuuselokuvassa Uhma.
