Kaartin jääkärirykmentissä työskentelevän Juha Pettersonin mukaan kaikesta pitää voida puhua. Vain niin voidaan kohdata vaikeimmatkin asiat reilusti.
Sotilaspastori Juha Petterson kouluttaa ”intin isosia” alokkaiden tueksi – ”Pystyn samastumaan varusmiehiin”
Armeijan kulttuuri oli sokki sotilaspastori Juha Pettersonillekin. ”Aluksi ei edes tajunnut mitä jengi puhuu, sillä kaikki oli lyhenteitä.”
Sotilaspastori Juha Pettersonin työhuone Santahaminan varuskunnassa on paikka, jossa moni nuori saa ensimmäisen kokemuksensa mielenterveyden ammattiavusta. Armeijan ei ehkä heti ajattelisi olevan ympäristö, jossa mielenterveyden asioiden puimiselle olisi sijaa, mutta tämä asia on nyt muutoksessa.
– Olin juuri mukana uudessa projektissa, jossa koulutetaan niin kutsuttuja tukitaistelijoita. He ovat ikään kuin intin isosia, jotka toimivat henkisenä tukena tulevalle saapumiserälle. Koulutukseen osallistui myös Mieli ry, Petterson kertoo.
Uutta toimintatapaa kokeillaan Kaartin jääkärirykmentissä, jossa Petterson työskentelee sotilaspastorina. Taustalla on armeijan tunnistama tarve vähentää varusmiesten poistumaa etenkin palveluksen alkutaipaleella, joka on monelle hankalin vaihe. Siitä tullaan juttelemaan usein Pettersoninkin luokse.
– Monilla on intin alussa sopeutumisvaikeuksia, jotka saattavat näkyä ahdistuneisuutena ja masentuneisuutena. Taustalla voi olla jo valmiiksi vaikea elämäntilanne, joka intissä sitten kärjistyy. Myös parisuhteen ongelmat voivat aiheuttaa hankaluuksia palvelusarjessa, ja toisia saattavat mietityttää identiteetin ongelmat: olenko hyväksytty tällaisena kuin olen? Petterson kertoo.
Inttislangi alkaa olla hallussa
Psykoterapeutin sekä pari- ja perheterapeutin taustasta on sotilaspastorin ammatissa suuri hyöty. Ennen nykyistä virkaansa Juha Petterson on työskennellyt pappina Kallion seurakunnassa, nuorten aikuisten pappina Helsingin seurakuntayhtymässä sekä seurakuntien perheneuvojana.
Viisikymppisyys ja lähelle tullut sota Venäjän ja Ukrainan välillä laittoivat kuitenkin pohtimaan, millaisia mahdollisuuksia ura voisi vielä tarjota. Kaartin jääkärirytmentin aikaisempi sotilaspastori Paavo Ranta tunsi Pettersonin ja osasi suositella hänelle hommaa.
– Siirtyminen intin palvelukseen oli kulttuurisokki siinä mielessä, että aluksi ei edes tajunnut mitä jengi puhuu, sillä kaikki oli lyhenteitä.
Esimerkiksi sanan ”intti” etymologiset juuret juontavat SA-int:iin. Se on lyhenne sanasta Suomen Armeijan intendentuuriosasto. Se vastasi ennen sotilashallinnon taloushuollosta. Muonituskeskus eli ruokala kulkee edelleen kätevästi sanalla ”mukes” ja korkea polviasento lyhenteellä ”korpo”.
Kahden vuoden jälkeen Petterson on perillä inttislangista ja oma rooli organisaatiossa on alkanut muotoutua.
– Menen tässä työssä aika paljon terapianäkökulma edellä, koska se on erityisosaamistani, hän sanoo.
Hartauksia ja sodan etiikkaa
Hengellinen puoli sotilaspastorin ammatista näkyy hartauksina ja oppitunteina, joiden sisällöissä korostuu erityisesti sotilas- ja sotaetiikka. Puhutaan siis kuoleman kohtaamisesta, tappamisesta ja sodan oikeussäännöistä.
– Pasifisti sanoisi, että sodalle ei ole olemassa eettisiä perusteita. Näen, että kristinuskon historiassa on päädytty sellaiselle linjalle, että tietyissä olosuhteissa väkivallan käyttö on oikeutettua, mutta se ei ole silti Jumalan tahdon mukaista, Juha Petterson sanoo.
Hän käyttää esimerkkinä natsi-Saksaa, jonka vallan alle alistuminen olisi ollut lopulta suurempi paha kuin sitä vastaan taisteleminen. Taisteluvalinnan teki tällä vuosikymmenellä Ukrainakin, kun Venäjä aloitti hyökkäyssodan sitä vastaan vuonna 2022.
Kristinuskon historiassa on päädytty sellaiselle linjalle, että tietyissä olosuhteissa väkivallan käyttö on oikeutettua, mutta se ei ole silti Jumalan tahdon mukaista.
Sotimisen etiikkaan liittyviä oikeussääntöjä eli kansainvälisen humanitaarisen oikeuden pykäliä käydään läpi jonkin verran. Pettersonin mukaan niitäkin voi tietysti kritisoida ja pohtia, onko sotimisen säännöissä ylipäätään järkeä.
– On joka tapauksessa hyvä, että asioista puhutaan ja yritetään miettiä, pitäisikö sodalle asettaa joitain rajoitteita. Sodan pyrkimyksenä on kuitenkin saavuttaa rauha, ja mikäli sotimisessa ei olisi minkäänlaisia eettisiä pidäkkeitä, rauhan luominen olisi todennäköisesti paljon vaikeampaa.
Kuolemasta ja tappamisesta puhutaan enemmän kuin ennen
Mennään sitten vielä kysymyksistä kiusallisimpaan, eli tappamiseen.
Useiden maiden asevoimissa on todettu, että sotatilanteissa jotkut ampuvat tarkoituksella ohi ihmiskohteesta. Tämän tyyppisten havaintojen jälkeen sotilaskoulutusta on pyritty muovaamaan niin, että vihollisesta maalataan epäinhimillisempi toimija ja sotilaita totutetaan taistelutilanteisiin, jotta todellisuudessa päätös tappamisesta olisi automaattinen.
Juha Pettersonin mukaan kuolemasta ja tappamisesta puhutaan armeijassa nykyään enemmän kuin ennen, ja hänen mielestään näissä asioissa kannattaakin pyrkiä avoimuuteen.
– Kukaanhan ei voi etukäteen tietää, miten reagoisi äärimmäisessä tilanteessa. Sotilaskoulutuksella pyritään vahvistamaan, että oma toimintakyky säilyisi.
– Sitten on se psykologinen puoli, että on etukäteen mietitty, mistä sodassa on ihan oikeasti kysymys, ja pyritään valmentamaan ihmisiä siihen karmeaan todellisuuteen.
Avoimuus vaikeista aiheista synnyttää hyväksyvän ilmapiirin myös traumatisoituneiden kokemuksille ja mahdollistaa tarpeellisen jälkipuinnin post-traumaattisesta stressistä kärsiville.
– Tuntuisi oudolta, ettei sota vaikuttaisi mielenterveyteen jollain tapaa. Kun näitä asioita pidetään esillä, luodaan edellytykset niiden käsittelemiselle.
Vuosittaiset kuntotestit
Sotilaspastorinkin täytyy pitää huolta fyysisestä kunnostaan. Juha Petterson suorittaa vuosittain Puolustusvoimien kuntotestit, minkä vuoksi vapaa-aikaan kuuluu jonkin verran lenkkeilyä ja punnertamista.
Rentoutumiseen Pettersonilla auttaa parhaiten musiikki.
– Kuuntelen paljon muun muassa metallimusiikkia ja soitan kitaraa. Kerään myös vinyyli- ja cd-levyjä ja kuuntelen niitä paljon, hän kertoo.
Puolustusvoimien palveluksesta siirrytään eläkkeelle hieman keskimääräistä aiemmin. Pettersonilla riittää työvuosia sotilaspastorin tamineissa viitisen vuotta. Sinä aikana hän toivoo oppivansa vielä paljon uutta.
Oman asepalveluksensa Petterson suoritti aikanaan Porin prikaatissa lääkintämiehenä. Vaikka aikaa on kulunut, palveluksen alkuun liittyvä sokki ei juurikaan ole muuttunut.
– Pystyn samastumaan inttiin tuleviin varusmiehiin ja kokemukseen, että mihin oikein olen tullut. Ensimmäiset viikot eivät ole välttämättä helppoja, ja kyllä tänne tulo vaatii vähän sopeutumista.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Bertha Simojoki lähti armeijaan, Vili Nurmi valitsi siviilipalveluksen ja totaalikieltäytymisen – kumpikin löysi tukea valinnalleen myös kristinuskosta
Hyvä elämäBertha Simojoen, 21, mielestä asepalveluksessa on kyse myös vastuusta ja epäitsekkyydestä. Vili Nurmi, 22, ei halua osallistua rakenteelliseen väkivaltaan, johon armeijakin liittyy.
