Kersantti Bertha Simojoki työskentelee nyt sopimussotilaana ja lähtee sen jälkeen opiskelemaan kasvatustieteitä. Vili Nurmi opiskelee teologiaa Helsingin yliopistossa ja on mukana Aseistakieltäytyjäliiton toiminnassa. Simojoki kuvattiin Upinniemen varuskunnassa Kirkkonummella, Nurmi Rauhanasemalla Helsingin Pasilassa.
Bertha Simojoki lähti armeijaan, Vili Nurmi valitsi siviilipalveluksen ja totaalikieltäytymisen – kumpikin löysi tukea valinnalleen myös kristinuskosta
Bertha Simojoen, 21, mielestä asepalveluksessa on kyse myös vastuusta ja epäitsekkyydestä. Vili Nurmi, 22, ei halua osallistua rakenteelliseen väkivaltaan, johon armeijakin liittyy.
Tilaisuus tuntui juhlalliselta. Elokuussa 2023 helsinkiläinen Bertha Simojoki nosti kaksi sormea ilmaan ja lausui: ”Minä lupaan ja vakuutan kaikkivaltiaan ja kaikkitietävän Jumalan edessä...”.
– Vaikka sotilasvala ei juridisesti sitouta mihinkään, ajattelen, että se on lupaus itselle ja ihmisille siinä ympärillä, Simojoki sanoo.
Kuusi viikkoa aikaisemmin hän oli kävellyt sisään Upinniemen varuskunnan portista innostuneena, jännittyneenä ja mieli täynnä kysymyksiä. Onko edessä puoli vuotta vai vuosi? Pääsisikö hän johtajakoulutukseen? Entä jos palvelus keskeytyy vaikka loukkaantumiseen? Edessä oli vieras maailma.
Simojoki kertoo olevansa ihminen, joka on huono ottamaan vastaan neuvoja muilta.
– Sen neuvon otin kuitenkin vastaan ennen kuin astuin palvelukseen, että mene sinne avoimin mielin. Älä lukitu tiettyyn vaihtoehtoon, vaan katso, mitä tapahtuu.
Sotilasvala kuvaa Simojoen mielestä hyvin sitä, mistä varusmiespalveluksessa on kyse, vastuusta ja tietynlaisesta epäitsekkyydestä. Valassa puhutaan isänmaan palvelemisesta ja palvelustoverien auttamisesta.
– Ei sillä, että olisin itse mikään epäitsekkyyden esimerkki. Ihminenhän on tietyllä tapaa hyvin itsekäs, mutta myös sellainen, joka oppii asettamaan asioita perspektiiviin. Minusta tämä konkretisoituu sotilasvalassa. Siinä läheisten, vanhempien sotilashenkilöiden ja Jumalan edessä luvataan tehdä kaikki se, mitä valassa mainitaan. Silloin tuntee itsensä pieneksi – ja niin pitääkin, Simojoki sanoo.
Omana palvelusaikanaan Bertha Simojoki oppi esimerkiksi sen, että silloin kun voimat tuntuvat olevan lopussa, jäljellä on vielä noin 80 prosenttia.
”Tämä on tapa, jolla kannan korteni kekoon”
Alun perin Bertha Simojoen ei pitänyt lähteä armeijaan. Ei, vaikka isällä olikin tapana puhua myös viisilapsisen perheen tytöille siihen sävyyn, että sitten kun menet armeijaan, et voi viipyä suihkussa puolta tuntia ja että sänky on pedattava joka aamu. Puhe ei ollut painostavaa, mutta armeija tuotiin esiin yhtenä vaihtoehtona. Kun kaksi vuotta vanhempi sisko päätti astua palvelukseen, myös Bertha kiinnostui asiasta.
– Ei siihen liittynyt sen kummempaa dramatiikkaa. Enemmänkin mietin, minkä takia en astuisi palvelukseen. Perustuslaissa on määritelty, että jokaiselle suomalaisella on maanpuolustusvelvollisuus. Koin, että tämä oli tapa, jolla minä kannan korteni kekoon.
Bertha Simojoki vietti rannikkoprikaatissa lopulta vuoden ja kotiutui kesäkuussa 2024 kersanttina. Jo heinäkuussa hän palasi Upinniemeen, tällä kertaa varusmiehiä kouluttavana sopimussotilaana. Opiskelupaikka Helsingin yliopistossa kasvatustieteen laitoksella sai odottaa.
– Minusta varusmiesten kouluttaminen on tosi kivaa. Tänne oli helppo jäädä.
Siviilipalvelus antoi mahdollisuuden aktivismiin
Paimiosta Varsinais-Suomesta kotoisin olevalle Vili Nurmelle se oli selvää jo teini-iässä: hänestä ei tulisi varusmiestä, vaan edessä olisi siviilipalvelus, ehkä jopa totaalikieltäytyminen. Jälkimmäisestä seuraa nykyään yleensä niin sanottu pantarangaistus tai tuomion suorittaminen avovankilassa, muttei merkintää rikosrekisteriin.
– Valintani kirkastui siinä kohtaa, kun lähdin 17-vuotiaana mukaan Aseistakieltäytyjäliiton toimintaan ja perehdyin paremmin kysymyksiin väkivallasta ja sodasta. Siviilipalvelus antoi minulle mahdollisuuden muuttaa Helsinkiin ja tehdä aktivismia työkseni. Suoritin palveluksen Suomen Rauhanliitossa, Nurmi kertoo.
Noin vuoden kestänyt siviilipalvelus oli Nurmelle antoisa. Viimeisenä palveluspäivänä elokuussa 2022 Aseistakieltäytyjäliiton varapuheenjohtajana tuolloin toiminut Nurmi totaalikieltäytyi ja julkaisi liiton sivuilla kannanoton, jossa hän kritisoi sukupuoleen sidottua asevelvollisuusjärjestelmää ja siviilipalvelusta.
Siviilipalvelus on hänen mielestään rangaistuksenomainen ja puolustusvoimilla on ollut liikaa valtaa järjestelmän luomisessa ja kehittämisessä. Myös YK:n ihmisoikeuskomitea on kritisoinut Suomea asiasta.
– Se, että totaalikieltäytymispäiväkseni valikoitui juuri viimeinen sivaripäiväni, oli lopulta sattumaa. Toisaalta laissa on sellainen porsaanreikä, että jos kieltäytyy viimeisenä päivänä, joutuu kyllä käymään läpi oikeusprosessit ja saa tuomion, mutta ei joudu kärsimään rangaistusta, joka on aina puolet jäljellä olevasta palvelusajasta.
Nurmi ei nähnyt erityistä arvoa sillä, että olisi mennyt vankilaan tai elänyt panta jalassa vakaumuksensa vuoksi.
– Onhan siinäkin hohtonsa, että on valmis pistämään itsensä oikeusmyllyyn vain sen takia, ettei mene viimeisenä päivänä töihin. Se, että poliisi ja oikeuslaitos ovat valmiit käyttämään tuollaiseen aikaa ja rahaa, osoittaa minusta järjestelmän absurdiuden.
Lähipiiri, perhe ja ystävät, ovat suhtautuneet hänen valintaansa koko ajan kannustavasti.
– Yleinen ilmapiiri varsinkin pienemmillä paikkakunnilla on silti se, että suurin osa nuorista miehistä menee inttiin. Kutsunnoissa ei tainnut olla kuin muutama sivariksi haluava.
Oletus siitä, että mies valitsee armeijan, on edelleen vahva. Vili Nurmi on huomannut, että miehet saattavat yllättyä, jos heiltä kysyy, miksi kävit armeijan. Asepalveluksen valinneet naiset taas ovat saaneet tottua selittelemään.
– Intti on yhä osa kulttuuria. 18 ikävuoteen mennessä kauhean moni ei kuitenkaan ole ehtinyt pohtia omaa suhdettaan väkivaltaan, johon sotiminen linkittyy.
Vili Nurmi on kotoisin Paimiosta Varsinais-Suomesta. Varsinkin pienemmillä paikkakunnilla oletetaan usein, että nuoret miehet menevät armeijaan.
Ennen valintaa pitää miettiä elämää ja kuolemaa
Olipa valinta sitten armeija, siviilipalvelus tai totaalikieltäytyminen, valintaan liittyy eettisiä kysymyksiä elämästä, kuolemasta, väkivallasta ja siitä, mitä on valmis puolustamaan. Bertha Simojoki pohti näitä jo ennen, kun täytti hakemuspaperit naisten vapaaehtoisen asepalvelukseen.
– Asiaan liittyy moraalinen dilemma. Viimeistään silloin, kun ollaan ampuradalla harjoittelemassa maalitaulujen ampumista, jokainen tajuaa, että olemme täällä, koska harjoittelemme toisen tappamista.
– Minulle se on silti ollut aina selkeä juttu. Jos minua, läheisiäni tai kotimaatani uhataan, olen valmis ottamaan toiselta hengen ja antamaan oman henkeni jonkin suuremman syyn takia. Oman maan puolustaminen, fyysiset maan rajat, ovat tietysti yksi juttu, mutta myös edustuksellinen demokratia, tasa-arvo ja yhdenvertaisuus ovat minua suurempia asioita, joita haluan puolustaa.
Myös Vili Nurmi oli pohtinut elämää, kuolemaa ja väkivaltaa ennen valintaansa.
– Kun valitsin, etten mene armeijaan, se liittyi siihen, etten ole valmis tappamaan toista ihmistä enkä halua osallistua rakenteelliseen väkivaltaan. Siinä se kaiken ydin on. Asiaan kietoutuu myös vahvasti kriittinen keskustelu asevelvollisuudesta ja sen sidonnaisuus sukupuoleen.
Vaikka ihmisissä on paljon oikkuja eivätkä he ole täydellisiä, haluan ajatella, että toiset ovat ihmisiä eivätkä vihollisia.
Nurmi ajattelee, että hän olisi valmis puolustamaan läheisiään ja tekemään kaikkea ”mikä vaalii ja suojelee elämää”.
– Vakaumus kuitenkin estää sen, että edesauttaisin sotilaallisia päämääriä. En menisi esimerkiksi huoltovarmuuteen liittyvälle tehtaalle töihin.
Hiljattain Nurmi luki ranskalaisen kirjailijan Louis-Ferdinand Célinen ensimmäiseen maailmansotaan sijoittuvan romaanin Niin kauas kuin yötä riittää. Yksi kirjan esiin nostamista kysymyksistä on, miten sodan vastapuoli tulisi nähdä.
– Haluan nähdä ihmiset aina ihmisinä. Vaikka ihmisissä on paljon oikkuja eivätkä he ole täydellisiä, haluan ajatella, että toiset ovat ihmisiä eivätkä vihollisia.
Väkivalta synnyttää aina lisää väkivaltaa, hän ajattelee myös. Pasifistin ja antimilitaristinkin on silti myönnettävä, että joissakin tilanteissa väkivalta on hyväksyttävämpää kuin toisissa. Joskus on vain huonoja vaihtoehtoja – kuten ukrainalaisilla nyt.
– Minusta ei ole sanomaan kenellekään, että heitä pyssysi pois, jos hyökätään. En halua toimia minään moraalipoliisina. Ihmisellä tulee kuitenkin olla mahdollisuus päättää, miten suhtautua, haluaako ryhtyä taisteluun vai ei.
Vili Nurmi on löytänyt tukea ajatuksilleen filosofiasta ja teologiasta. Häntä kiinnostaa esimerkiksi filosofi Emmanuel Lévinasin tuotanto.
”Kristittynä eläminen on toimintaa väkivallattomuuden puolesta”
Kristillinen vakaumus vaikutti osaltaan sekä Bertha Simojoen että Vili Nurmen valintaan. Teologiaa Helsingin yliopistossa kolmatta vuotta opiskeleva Nurmi on saanut tukea vakaumukseensa teologiasta ja filosofiasta. Erityisesti Nurmi nostaa esiin liettualais-ranskalaisen filosofin Emmanuel Lévinasin, josta hän teki kandidaatintutkielmansa.
– Näen Raamatun niin, että siinä on kyse eettisestä sanomasta ja lähimmäisenrakkaudesta, joka tukee väkivallattomuutta. Ajattelen, että kristittynä oleminen on aktiivista toimintaa väkivallattomuuden puolesta. Olen ihaillut alkukirkon kristillisyyttä, jossa sorretut kristityt kannattivat väkivallattomuutta ja kieltäytyivät aseista.
Nurmi on löytänyt myös Vanhasta testamentista kohtia, jotka tukevat ajatusta rauhasta ja väkivallattomuudesta.
– Tärkeimpiä minulle ovat kuitenkin Jeesuksen opetukset ja varsinkin hänen Vuorisaarnansa.
Bertha Simojoki taas liittää kristinuskosta kumpuavan lähimmäisenrakkauden, toisten puolustamisen ja epäitsekkyyden niihin syihin, miksi hän valitsi asepalveluksen. Hän ajattelee myös, että uskosta voi saada tukea sotilaiden kohtaamissa vaikeissa tilanteissa.
– Kun on kouluttautunut siihen, että voisi ottaa tarvittaessa toisen ihmisen hengen, niin on hyvä, että taustalla ovat vahvat arvot, joilla asiat voi oikeuttaa itselleen. Ne arvot voivat on muutkin kuin kristilliset, hän sanoo.
Rekvisiittaa Rauhanasemalla Pasilassa.
Maailmantilanne on vaikuttanut maanpuolustustahtoon
Tämän päivän parikymppiset ovat armeijapohdinnoissaan joutuneet miettimään aivan erilaisia kysymyksiä kuin vanhempansa. Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan helmikuussa 2022, sota ja sen uhka tulivat taas lähelle. Keväällä 2023 Suomesta tuli sotilasliitto Naton jäsen. Sellaiset sanat kuin huoltovarmuus, kotivara, resilienssi, hybridivaikuttaminen, välineellistetty maahantulo ja varjolaivasto ovat ilmestyneet uutisiin ja kahvipöytäkeskusteluihin. Suomi on militarisoitunut.
Varusmiesten maanpuolustustahto on noussut ennätyksellisen korkealle ja suomalaisten tuki nykyiselle asevelvollisuusjärjestelmälle on vahvaa, mutta maailmanpoliittinen tilanne on synnyttänyt myös toisenlaista liikehdintää. Reservistä on myös erottu aiempaa enemmän, esimerkiksi Natoon liittymisen myötä ja puolustusministeri Antti Häkkäsen (kok) väläytettyä haastattelussa, että tulevaisuudessa niin ei enää voisi ehkä tehdä.
Tällaisena militarismin aikana tarvitaan väkivallattomuutta ja ääniä, jotka nostavat esiin ihmisten ainutlaatuisuutta.
Bertha Simojoki ajattelee, että hänen armeijaan lähtöönsä ulko- ja turvallisuuspoliittinen tilanne ei erityisemmin vaikuttanut.
– Omaan valintaani ei liittynyt mitään dramaattista. Tein päätöksen palveluksen suorittamisesta ja jätin hakemukseni ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, mutta olen nykytilanteessa iloinen siitä, että maanpuolustustahto on noussut. Mielestäni se on merkki siitä, että on luottamuksesta tähän systeemiin.
Vili Nurmi kertoo, että viime vuosien tapahtumat Suomessa ja myös Gazan tilanne ovat vain vahvistaneet hänen pasifistista ja antimilitaristista vakaumustaan.
– Kun jossakin soditaan, väkivalta nousee vahvasti tietoisuuteen. Tämä kaikki osoittaa, että tällaisena militarismin aikana tarvitaan väkivallattomuutta ja ääniä, jotka nostavat esiin ihmisten ainutlaatuisuutta.
Hän toivoo, että kriittisille äänille annettaisiin enemmän tilaa ja että niitä olisi tuotu voimakkaammin esiin esimerkiksi silloin, kun Nato-keskustelu kävi kuumimmillaan.
– Keskustelu oli tosi jyräävää. Kun joku esitti ihan asiallistakin kritiikkiä tai kysymyksiä, se sivuutettiin tai leimattiin muilla tavoilla. Minuakin on syytetty putinistiksi, vaikka vastustan kaikkea imperialismia ja fasismia.
Ilmassa on ollut paljon pelkoa. Se on Nurmen mielestä ymmärrettävää, mutta sen kanssa pitää olla tarkkana.
– Pelkoa lietsottiin aika paljon mediassa. Pelkoa voi myös käyttää hyväksi, kun pitää saada poliittisia päämääriä eteenpäin.
Bertha Simojoki on sitä saapumiserää, joka astui palvelukseen pian Natoon liittymisen jälkeen, kesällä 2023. Hänen mielestään asia ei ole erityisemmin näkynyt palveluksessa tai nyt hänen työssään kouluttajana.
– Yleisesti ottaen Natoon liittyminen luo turvallisuuden tuntua, ja todellisuudessa se myös oikeasti tuo meille turvaa. Ehkä se on myös merkki siitä, että viimeiset suomettumisen rippeet on oikeasti jätetty taakse ja pystymme puhumaan vaikka siitä, mikä meidän realistisin vihollisuhkamme on.
Bertha Simojoki kokee, että se kun on itse suorittanut asepalveluksen ja tietää oman roolinsa, vähentää pelkoa.
Sukupuolen ei pitäisi määrittää asevelvollisuutta
Sota on vilahdellut Vili Nurmen unissa lapsesta asti. Nurmi ei tiedä, miksi näin on, mutta hän ajattelee, että kyseessä on yleinen ilmiö, jokin ihmiselle tyypillinen primitiivinen kauhu. Ehkä se oli noin 10-vuotiaana isän kanssa katsottu Tuntematon sotilas, joka viimeistään teki hänet tietoiseksi siitä, että sotia käydään.
– Elokuvassa on kohtaus, jossa ollaan jossakin suolla, luodit alkavat viuhua ja tykit jylistä. Olin kysynyt isältä, että mistä on kyse, koska en ihan ymmärtänyt.
Vieläkin sota tulee joskus painajaisiin. Niissä Nurmi katsoo hyökkäystä sivusta.
– Ei ole paikkaa, minne paeta, enkä tiedä, missä läheiset ihmiset ovat. Sota on kauhean pelottava asia.
Jos jotakin tapahtuu, tiedän, mitä itse teen. Se vaikuttaa tosi paljon siihen, että on turvallinen olo.
Bertha Simojoen elämässä sodan pelko ei ole tällä hetkellä juurikaan läsnä. Ei voi tuudittautua siihen, etteikö mitään voisi koskaan tapahtua, mutta asepalveluksen suorittaminen ja työ sopimussotilaana ovat lisänneet hänen turvallisuuden tunnettaan.
– Nyt ymmärrän paremmin, mitä kaikkea maanpuolustukseen kuuluu ja että Suomella on valmiuksia toimia. Jos jotakin tapahtuu, tiedän, mitä itse teen. Se vaikuttaa tosi paljon siihen, että on turvallinen olo.
Sekä Vili Nurmi että Bertha Simojoki ajattelevat, että suomalaista asevelvollisuusjärjestelmää tulisi muuttaa. Muutos voi olla edessä joka tapauksessa, sillä ikäluokat pienenevät.
– Henkilökohtainen näkemykseni on, että nykyinen järjestelmä on epätasa-arvoinen, koska sukupuoli ei kerro siitä, millaiset valmiudet ihmisellä on toimia tai ottaa vastaan sotilaallista koulutusta. Järjestelmä tulisi muuttaa niin, että se palvelee maanpuolustusta ja on tasa-arvoinen, mutta tietystä mallista tai yksityiskohdista en osaa sanoa, Simojoki sanoo.
Nurmi ajattelee, että ideaalimaailmassa kaikki sotavoimat ajettaisiin kerralla alas. Realismia olisi se, että valinnanvapaus lisääntyisi eikä sukupuoli olisi määrittävä tekijä.
– Pidän absurdina sitä, että jos on syntynyt tiettyyn sukupuoleen tai on tietty merkintä passissa, pitää tehdä valinta, haluaako mennä siviilipalvelukseen tekemään töitä pienellä palkkiolla, joutua vankeuteen tai osallistua toimintaan, jossa harjoitellaan ihmisten tappamista.
Nurmi uskoo, että sotia tulee olemaan niin kauan kuin on rakenteita, jotka niitä tuottavat. Jos halutaan vähentää kärsimystä, sotia pitäisi pyrkiä torjumaan kaikin keinoin.
– En ole naiivi enkä usko, että voisi olla jotakin hypoteettista ikuista rauhaa. Uskon, että inhimillisellä toiminnalla voidaan saada aikaan rakenteita, jotka vähentävät väkivaltaa huomattavasti.
Jaa tämä artikkeli:
