Isoäiti ja professori Vappu Taipale haluaisi, että politiikassa näkyisi enemmän toivo. ”Mutta se edellyttäisi, että poliitikoilla olisi näkymä, jota kohti haluamme yhteiskuntaa ja maailmaa viedä.”
”Toivo voi olla niin radikaali voima, että se muuttaa elämäsi” – Vappu Taipaleen mielestä kirkko ja etenkin naispiispat pitävät sitä hyvin esillä
Vappuna syntymäpäiviään juhliva isoäiti ja professori Vappu Taipale iloitsee auringonpilkahduksista ja lapsenlapsen tekemästä pannulapusta.
1. Mitä vappu merkitsee sinulle?
– Isäni kuoli sodassa helmikuussa vuonna 1940, joten raskaana oleva äitini muutti vanhempiensa luokse asumaan. Isoisäni, joka oli vakaa sosiaalidemokraatti elämänsä loppuun asti, sanoi, että jos lapsi syntyy vapunpäivänä, hänen täytyy saada nimekseen Vappu. Näin tapahtui. Tänä vappuna täytän 86 vuotta. Vietämme päivän mökillä kahdestaan puolisoni Ilkka Taipaleen kanssa.
– Vappu on työväen ja ylioppilaiden päivä, ja sen mukaan olen elänyt.
2. Maailman tilanne on hankala: meneillään on useita sotia ja ilmastonmuutos etenee. Mistä löydät iloa elämääsi vaikeina aikoina?
– Joskus ilo syntyy itsestään, toisinaan se pitää houkutella esiin pienillä teoilla. Omat ilonaiheeni ovat arkisia: ilahdun siitä, kun näen auringonpilkahduksen tai katseeni osuu patalappuun, jonka lapsenlapseni on tehnyt. Minua ilahduttaa myös ihmisten tapaaminen tai se, että lähetän ystävälle syntymäpäiväkortin tai puhun nätisti reippaalle kaupan kassalle.
3. Entä mistä löydät toivoa?
– Nykyinen maailmantilanne on saanut minut muistelemaan 1980-lukua, jolloin pelkäsimme koko ajan, että kaksi hullua maailmanvaltiasta painaa ydinpomminappia ja maailma tuhoutuu hetkellä millä hyvänsä. Etenkin lapset ja nuoret olivat hyvin ahdistuneita tilanteesta ja kyselivät: äiti ja isä, tuleeko sota?
– Ystäväni Tytti Solantaus teki tuolloin väitöskirjan siitä, miksi lapset ja nuoret olivat niin ahdistuneita. Siinä kävi ilmi, että ahdistusta ei pidä vältellä tai pelätä, vaan sitä kohti tulee mennä. Paras lääke ahdistusta vastaan on toiminta, joka voi oikeastaan olla mitä tahansa. Me perustimme aikanamme järjestöjä, kuten Lääkärin sosiaalinen vastuu -järjestön. Nykyään järjestöt, marssiminen tai lippujen heiluttaminen eivät ole muodikkaita. Nuorissa on paljon yritteliäisyyttä, mutta he järjestävät mieluummin pop up -tapahtumia.
– Toimia voi myös ihan vain omassa lähipiirissä: voi hankkia lisää tietoa ja jutella ystävien kanssa. Netti tuo nuorille yhteisöllisyyttä ja toivoa, vaikka siinä on myös varjopuolia.
– Toivo voi olla niin radikaali voima, että se muuttaa elämäsi. Näin voi käydä, jos siitä tulee tie, jota seuraamalla teemme yhdessä jotain elämän ylläpitämiseksi.
4. Toivoa pidetään usein yksilön asiana, mutta onko toivo myös yhteiskunnallinen asia?
– Mielestäni toivo on yhteiskunnallinen asia. Kaipaisin politiikkaan enemmän toivoa, mutta se edellyttäisi, että poliitikoilla olisi näkymä, jota kohti haluamme yhteiskuntaa ja maailmaa viedä. Vaikka en olekaan tippaakaan uskonnollinen henkilö, olen pannut merkille, että kirkko ja etenkin naispiispat pitävät toivoa hyvin esillä.
– Muita yhteiskunnallisia yhteisöllisen toivon ylläpitäjiä ovat esimerkiksi Helsingin puistokummit. Me keräämme Helsingin kaupungilta saamillamme pihdeillä roskia kaupungin kaduilta. Näin pidämme toivoa yllä ja turvaamme uutta kasvua. Myös elokapinoitsijat ovat mielestäni hyvä esimerkki yhteisöllisistä toivon ylläpitäjistä.
5. Mikä sinulle on pyhää?
– Minulle pyhää ovat ihmiskunta ja luonto.
Vappua vietetään 1.5.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Viisi faktaa, jotka vapusta kuuluu tietää
Hyvä elämäVappuna juhlitaan muun muassa paria pyhimystä, autetaan lapsia pienellä muovinpalalla ja maistellaan viikinkien voimajuomaa.
