Kuva: Thinkstock
"Tosimies ei iskusta tärähdä" – miesten on vaikea puhua kokemastaan väkivallasta
– Miehet eivät aina edes tunnista kokemuksiaan väkivallaksi, sanoo Miessakit ry:n hankekoordinaattori Tommi Sarlin.
Helsingissä tarjotaan henkistä apua pääkaupunkiseudun miehille, joita on lyöty, tönitty, revitty tai vahingoitettu henkisesti. Vaikka väkivaltaa kokee yli puolet suomalaismiehistä, avun hakemista estävät yhä asenteet. Miessakit ry:n uuden Väkivaltaa kokeneet miehet -hankkeen yksi tavoite on, että miesten vahingoittamista kutsuttaisiin väkivallaksi. Se ei ole helppoa, sillä vallitsevien mielikuvien tosimies ei vähästä hetkahda.
– Stereotyyppinen mieskäsitys on vähän sellainen Humphrey Bogart, joka saa avokämmenestä kasvoihin muttei tärähdäkään, kuvailee Miessakit ry:n Väkivaltaa kokeneet miehet -hankkeen hankekoordinaattori Tommi Sarlin.
Sarlin on luotsaa uutta hanketta, jonka tarkoituksena on auttaa väkivaltaa kokeneita miehiä. Tehtävä ei ole helppo, sillä miehet eivät aina itsekään tunnista kokemuksiaan väkivallaksi. Tiedostamista vaikeuttavat Sarlinin mukaan yleiset miesstereotypiat.
– Miesten kokema väkivalta on sellainen ilmiö, josta olisi syytä puhua enemmän. Se madaltaisi miesten kynnystä hakea tarvittaessa myös apua, Sarlin sanoo.
Hanke on Suomessa ainut laatuaan eikä tiettävästi edes Ruotsissa ole vastaavaa.
Häpeä estää usein miehiä kertomasta kokemastaan väkivallasta, sanoo hankekoordinaattori Tommi Sarlin Miessakit ry:sta. Kuva: Jani Laukkanen
Oireena voi olla pelkoja ja huolia
Miessakit ry tunnetaan ehkä parhaiten Lyömätön linja-palveluistaan väkivaltaa käyttäneille miehille. Uusin hanke pyrkii nyt tavoittamaan ne miehet, joita on vahingoitettu. Väkivaltaa kokeneet miehet- hanke pyrkii tavoittamaan väkivaltaa kokeneita miehiä ja tarjoamaan keskusteluapua. Miessakit ry tarjoaa avuksi keskusteluapua ammattilaisen kanssa ja vertaisryhmissä. Keskustelukumppanit ovat miehiä.
Asiakkaiden löytämistä vaikeuttaa se, etteivät vahingoitetut miehet aina tule itsekään ajatelleeksi kokemuksiaan väkivaltana.
– Hankkeen yksi kipupiste on siinä, että löytävätkö miehet avun piiriin. Tarjolla on keskusteluapua, jossa puhutaan siitä, miten kokemus vaikuttaa elämään ja etsitään muutosta parempaan, Sarlin kertoo.
Keskusteluavun tarkoituksena on saada apua psyykkisiin oireisiin.
– Oireena voi olla pelkoja ja huolia. Bussissa väkivaltaa kokenut voi alkaa vaikkapa vältellä julkista liikennettä ja ostaa auton. Pyrkimyksenä on tunnistaa väkivaltakokemuksen synnyttämiä ajatuksia ja tunteita ja päästä siihen, ettei kokemus haittaisi kohtuuttomasti elämää, Sarlin sanoo.
– Ensin pyritään tiedostamaan mitä on tapahtunut ja miten se on vaikuttanut elämään. Luomme yhdessä tavoitteita, joihin pääsemiseksi ryhdytään työskentelemään. Lopuksi katsotaan, mitä on saavutettu.
Miehiä pidetään väkivallan tekijöinä, ei uhreina
Tutkimuksen mukaan naiset ja miehet kokevat Suomessa suurin piirtein yhtä paljon lievää väkivaltaa, mutta vakavammassa väkivallassa miehet ovat enemmistössä. Miesten kokema väkivalta on useimmin tuntemattoman tekemää, naisten kokema väkivalta on tavallisimmin kumppanin tekemää.
Tommi Sarlinin mukaan yleisin väkivallan muoto on katuväkivalta. Sitä kokevat eniten 15-35-vuotiaat miehet. Yli puolet suomalaisista miehistä on kokenut väkivaltaa tai uhkailua julkisessa tilassa.
Valtaosa kaikesta ruumiillisesta väkivallasta on miesten tekemää ja siksikin miehiä pidetään helposti luontaisesti väkivaltaisempina kuin naisia. Tutkimusten mukaan lapsena koettu väkivalta altistaa väkivallalle. Pahimmillaan fyysisestä väkivallasta tulee lapselle luonnollinen asia, jota hän toteuttaa aikuisena sisäistyneenä mallina.
– Viha syttyy aivoissa ja kehossa samalla tavoin naisilla ja miehillä. Sen muuttuminen väkivallaksi riippuu paljon siitä, millainen kyky meillä on säädellä omaa tunne-elämäämme, Sarlin sanoo.
Perheväkivallasta suurin osa on miesten tekemää. Väkivaltaa on kokenut noin 16 prosenttia suomalaismiehistä. Jos miestä revitään, heitellään tavaroilla, raavitaan tai muuten satutetaan, yleinen ajatus on että miessukupuoli tuo mukanaan velvollisuuden pärjätä sen kanssa yksin.
– Miehet vähättelevät itse kokemaansa väkivaltaa. Taustalla on miehen malli, joka ei vähästä valita ja kestää kipua, Sarlin sanoo.
Hän ei puhu mielellään turpiin saamisesta tai käytä ilmaisuja, jotka kantavat mukanaan väkivallan humoristista vähättelyä. Kotona koettu raapiminen, tukistaminen tai tavaroilla heittely on väkivaltaa.
Väkivaltaa on myös mitätöinti ja mykkäkoulu
Väkivaltaa kokeneet miehet -hanke on olemassa myös henkistä ja seksuaalista väkivaltaa varten. Väkivalta on Sarlinin määritelmän mukaan toiseen ihmiseen ilman lupaa väkivalloin kajoamista. Henkinen väkivalta on toisen vahingoittamista henkisesti: rajoittamista, kontrollointia tai mitätöimistä. Pelottelu, uhkailu tai mykkäkoulu voi olla väkivaltaa. Seksuaalista väkivaltaa on esimerkiksi ahdistavat seksuaaliset kommentit ja intiimialueiden koskettelu ilman lupaa.
– Mitä pitkäaikaisempia, useampia ja tunkeutuvampia väkivallan kokemukset ovat, sitä haitallisempia ne ovat, Sarlin sanoo.
Väkivallan pitäminen ongelmana ei ole itsestäänselvyys. Pikemminkin väkivaltaa on monissa muodoissaan miesten maailmassa pidetty itsestäänselvyytenä.
– 1970-luvulla vasta alettiin laajemmin puhua perheväkivallasta. 1980-luvulla Suomessa kiellettiin lailla lasten ruumiillinen kuritus. Olisikohan yhteiskunta kehittynyt niin pitkälle, että voitaisiin myöntää miesten kokema väkivalta ja sen vahingollisuus, Sarlin pohtii.
Lisätietoa aiheesta Miessakit ry:n sivuilta.
Jaa tämä artikkeli:
Toimitus suosittelee
Henkinen väkivalta parisuhteessa satuttaa miehiäkin – ”Kun riita muuttuu väkivaltaiseksi, niin siinä toinen on toisen yläpuolella”
Hyvä elämäHenkinen väkivalta on toistuvaa uhkailua, mitätöintiä, kiristämistä, alistamista, kontrollointia, eristämistä, yksityisyyden loukkaamista ja itsetunnon nakertamista. Näin määrittelee Maria Siljander Pääkaupunkiseudun turvakoti ry:stä.
