null ”Vittu miten tyhmä olen ollut” – Aggredissa väkivaltarikollinen voi yrittää kääntää kelkkansa

Kun kymmenen vuotta sitten joku tuli aukomaan Kristianille päätään, Kristian veti turpaan. Nyt hän sanoo toimivansa toisin.

Kun kymmenen vuotta sitten joku tuli aukomaan Kristianille päätään, Kristian veti turpaan. Nyt hän sanoo toimivansa toisin.

”Vittu miten tyhmä olen ollut” – Aggredissa väkivaltarikollinen voi yrittää kääntää kelkkansa

Kolme neljästä ohjelman läpikäyneestä jättää väkivallan taakseen. Se tarkoittaa vuosittain kymmeniä ihmisiä.

Se alkaa väsyttää.

Kun Kristian oli lapsi, kotona oli alkoholisti-isä, joka hakkasi. Äiti teki parhaansa, mutta väkivalta tarttui poikaan.

Ensimmäinen tuomio napsahti kuusi päivää sen jälkeen, kun Kristian oli täyttänyt 15 vuotta ja tullut rikosoikeudellisesti vastuulliseksi.

Pakettiin kuului yksi törkeä pahoinpitely, kaksi pahoinpitelyä ja varkaus.

Väkivalta oli vuosia tapa, jolla Kristian ratkaisi ongelmansa. Vähitellen se alkoi painaa. Syksyllä 2011 Kristian haki apua lääkäriltä, mutta lääkäri ei osannut auttaa. Sen sijaan hän vinkkasi Aggredista.

Aggredi on HelsinkiMission alainen katuväkivallan tekijöitä auttava työmuoto. Asiakkaiksi ovat tervetulleita kaikki 18–49-vuotiaat kodin ulkopuolisen väkivallan tekijät, jotka haluavat kääntää kelkkansa.

Kristian päätti käydä katsomassa, mistä on kyse.

– Se on se väsymys, joka tulee. Että onko tässä nyt mitään järkeä.

Meillä on kaikilla pimeä puoli ja hyvä puoli, jossa on voimavarat ja järkevät ratkaisumallit.

– Aggredin työntekijä Heli Ritvanen

Ei enää rikollinen, vaan duunari tai isä

Juuri väsymys on se, mikä asiakkaita yhdistää, kertoo Aggredin vastaava työntekijä Petri Salakka.

– Nämä ihmiset ovat alkaneet ajatella, että he voisivat tehdä jotain muutakin kuin lusia lopun elämänsä.

Suurin osa asiakkaista on syyllistynyt törkeisiin väkivaltarikoksiin. On pahoinpitelyitä, tappoja ja murhia. Väkivallanteot saattavat myös jatkua työskentelyn aikana.

Salakka istuu nojatuolissa Aggredin toimipisteen aulassa. Paikka on Sörnäisten Kurvissa, mikä sopii asiakaskunnalle.

Täällä Salakka ja hänen neljä kollegaansa tapaavat ihmisiä. Tapaamisissa on aina läsnä kaksi työntekijää. Äkkiseltään seikan luulisi johtuvan turvallisuudesta, mutta siitä ei ole kyse. Salakan mukaan ketään Aggredin työntekijää ei ole koskaan uhattu väkivallalla.

Kyse on siitä, että kolmestaan syntyy parempia keskusteluja kuin kahdestaan.

Viime vuosikymmenen loppupuolella Salakka istui keskustelemassa asiakkaan kanssa. Aggredin silloinen vastaava työntekijä Olavi Sydänmaanlakka oli tietokoneella huoneen toisella puolella ja heitti keskustelun väliin kommentin. Asiakas nappasi ajatuksesta kiinni, ja keskustelu lähti uusille vesille.

– Toinen työntekijä tuo toisen näkökulman, Salakka selittää.

Tavoitteena on, että asiakas voisi löytää uuden identiteetin. Sen sijaan, että hän on rikollinen, vanki tai narkkari, hän voisikin olla duunari, opiskelija tai isä.

Monesti se onnistuu. Vuosittain Aggredilla on noin sata asiakasta. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen mukaan 75 prosenttia heistä jättää väkivallan taakseen.

Se on paljon.

Useimmat Aggredin asiakkaat ovat ensin olleet väkivallan uhreja. – Kun kyllästyy uhrin rooliin, siirtyykin tekijäksi, kertoo vastaava työntekijä Petri Salakka.

Useimmat Aggredin asiakkaat ovat ensin olleet väkivallan uhreja. – Kun kyllästyy uhrin rooliin, siirtyykin tekijäksi, kertoo vastaava työntekijä Petri Salakka.

"Kun ikää tulee, ajatusmaailma muuttuu"

Aina asiat eivät kuitenkaan suju kuin Disney-leffoissa. Tällä hetkellä Kristian istuu Suomenlinnan avovankilassa. Tuomio ei tullut väkivaltarikoksesta, vaan huumekaupasta ulkomailla. Rikoshetkellä Kristian oli jo Aggredin pitkäaikainen asiakas.

Virhehän se oli.

– Jos pystyisin, tekisin sen tekemättömäksi. Mutta tästä auttaa vain oppia.

Paljon Kristian ajattelee oppineensakin. Väkivalta on kuulemma jäänyt taakse. Jos kymmenen vuotta sitten joku olisi tullut kadulla aukomaan päätään, Kristian olisi lyönyt nenän poskelle. Nyt hän sanoo, että hoitaisi tilanteen verbaalisesti.

– Kun ikää tulee, ajatusmaailma ja arvot muuttuvat, Kristian selittää.

– Jos mietin, miten ajattelin asioista kymmenen vuotta sitten, niin vittu miten tyhmä olen ollut.

Koevapaus koittaa kesällä. Rakennusalan tutkinto on kohta valmis, ja kotona odottaa kaksi pientä lasta. Kristian aikoo olla heille erilainen isä kuin hänen oma isänsä oli.

– Pitää olla turvaa, rakkautta ja oikeassa määrin rajoja, hän kertoo.

Mutta nyt Aggredin työntekijä Heli Ritvanen joutuu soittamaan Suomenlinnan vankilaan.

– Kristianin trackerissa näkyy, että hän on kulkenut ympäriinsä pihalla, Ritvanen sanoo.

Kristian kävi kadulla valokuvattavana, mikä näyttää epäilyttävältä hänen paikannuslaitettaan seuraavasta vankilatyöntekijästä. Kristianilla on lupa tulla Aggredin tiloihin ja palata takaisin, ei muuta.

Aggredin väki on solminut hyvät suhteet viranomaisiin. Suurin osa uusista asiakkaista tulee Etelä-Suomen vankiloista, ja monen vangin rangaistussuunnitelmaan kuuluu Aggredissa käyminen.

Ritvanen on Aggredin viidestä työntekijästä ainoa nainen. Naiseus on hänen mielestään etu.

– Miehillä on miesten jutut. Minun tapani kohdata voi olla lempeämpi ja hoivaavampi. Yksi tai kaksi kertaa on tullut asiakas, jolla on niin syvää naisvihaa, että olen jäänyt prosessista pois, Ritvanen kertoo.

– Mutta ei se minua loukkaa. Ei se ole minun vikani.

Se on se väsymys, joka tulee. Että onko tässä nyt mitään järkeä.

– Aggredin asiakas Kristian

He eivät ole heitä, vaan meitä

Veikkaus tukee Aggredia vuosittain 318 000 eurolla. Helsingin kaupunki ei anna taloudellista tukea. Asiakkaalle toiminta on ilmaista.

Kun Aggredi perustettiin vuonna 2006, Petri Salakka sai kuulla epäileviä kommentteja. Monet asiantuntijat olivat hänen mukaansa sitä mieltä, ettei tällaisia väkivallantekijöitä juuri voi muuttaa.

– Mutta tämä työ on kasvattanut yhä enemmän ymmärrystäni, että kyllä heihin voi vaikuttaa, Salakka sanoo.

Tärkeintä on se, että asiakkaat kohdataan tasavertaisina. Jos asiakas kysyy Salakalta, missä hän asuu, Salakka vastaa, että tuossa naapurissa Kinaporinkadulla.

– Ja että minulla on pari lasta ja takana avioero. Me olemme vain ihmisiä, emme yhtään erinomaisempia kuin asiakkaamme.

Sekä Petri Salakka että Heli Ritvanen korostavat, että on virhe nähdä väkivaltarikolliset eri porukkana kuin muut ihmiset. He eivät ole heitä, vaan meitä.

– Meillä on kaikilla pimeä puoli ja hyvä puoli, jossa on voimavarat ja järkevät ratkaisumallit, Ritvanen toteaa.

– Joillakuilla psyykkinen kivijalka ei vain ole lapsena saanut rakentua sellaiseksi, että sieltä voisi ammentaa muita ratkaisumalleja kuin väkivallan.

Siitä päästäänkin toiseen asiaan, joka yhdistää monia Aggredin asiakkaita. Useimmat heistä ovat itse olleet väkivallan uhreja ennen kuin ovat ensimmäisen kerran vetäneet toista ihmistä turpaan.

– Kun kyllästyy uhrin rooliin, siirtyykin tekijäksi. On helpompi hallita tilannetta olemalla tekijä kuin antaa muiden kävellä yli, Salakka selittää.

Kun asiakkaan kanssa aletaan kaivaa taustamekanismeja, joiden takia pinna palaa, jotain tällaista sieltä usein löytyy.

– Sinulle on voitu lapsesta asti hokea, että olet tyhmä, idiootti ja kyvytön. Kun sitten kadulla joku tulee sanomaan, että vitun idiootti, niin siinä pamahtaa, että en muuten ole.

Sitten on kaverilla nenä poskella.

Me olemme vain ihmisiä, emme yhtään erinomaisempia kuin asiakkaamme.

– Aggredin vastaava työntekijä Petri Salakka

"Ai jaa, löit sitä vain kirveellä"

Kun joutuu jatkuvasti sukeltamaan toinen toistaan raaempiin väkivallantekoihin, se vaikuttaa mieleen.

Aggredin työntekijöiden pitää oppia ymmärtämään väkivallan psyykkisiä mekanismeja. Se ei kuitenkaan tarkoita, että hyväksyisi teot. Omista moraalisista tukipuista on pidettävä huolta.

– Jos näistä asioista ei keskustele, rajat alkavat jossain vaiheessa löystyä. Että ai jaa, löit sitä vain kirveellä, et sentään ampunut, Petri Salakka selittää.

Myös Heli Ritvanen tekee töitä sen eteen, ettei maailmankuva muuttuisi harmaaksi.

– Täytyy tietoisesti miettiä, että nämä ovat marginaalijuttuja, että maailma on kiva paikka ja ihmiset ovat hyviä toisilleen, hän sanoo.

– Pidän huolen, että vietän vapaa-aikani mielekkäiden asioiden äärellä. Kissavideot ovat hyviä.

 

Kristianin nimi on muutettu.

Vankeus on kallista puuhaa

Vuonna 2015 yhden ihmisen pitäminen vuoden ajan suljetussa vankilassa maksoi yhteiskunnalle 78 240 euroa. Samana vuonna Suomessa oli päivittäin keskimäärin 3 086 vankia. Noin kaksi kolmasosaa vangeista on suljetuissa vankiloissa.

Vuoden 2015 lopussa elinkautisvankeja oli 202. Määrä on noussut vuosituhannen alusta: vuonna 2000 heitä oli 59. Elinkautisen vankeusrangaistuksen pituus on Suomessa keskimäärin 14 vuotta.

Vuonna 2010 vapautuneista vangeista joka toinen on joutunut uudelleen vankilaan.

Lähteet: MTV, Karjalainen ja Rikosseuraamuslaitos

Jaa tämä artikkeli:

Lue lisää: